Varmenne ei kelpaa, jotenkin tylysti ja ikävästi sanottu

eihän sitä voi mistään tietää, että pitääkö kirjottaa numeroin vai kirjaimin. Ja jos meneekin väärin, niin heti syytetään kelpaamattomuudesta ja taas kaikki vanhat haavat revitään uudestaan ja uudestaan auki siitä miten en kelpaa missään ja mihinkään.



Tulee niin sellainen olo että minen oo mistään kotoisin enkä keltään pois:(

ja väkivaltaa on tosiaan tuokin, "Aloita uusi keskustelu". Kilttinä ja nöyränä ihmisenä sitä vaan haluaa totella ja alottaa uuden keskustelun, vaikka ei olis mitään sanottavaa.



Etukäteen pelottaa se kirosanoilla höystetty ryöpytyskin mikä sieltä niin helposti tulee, vaikka kuinka yrittäis olla mielin kielin ja pyl.. kumartaa joka suuntaan, ettei mitään konflikista pääsis syntymään.

että: ettei mitään KONFLIKTIA pääsis syntymään.

Ihan menee hermojännityksestä siansaksaksi oman vähäisenkin mielipiteen kirjoitus.

että: ettei mitään KONFLIKTIA pääsis syntymään.

Ihan menee hermojännityksestä siansaksaksi oman vähäisenkin mielipiteen kirjoitus.

Miksei vois olla vähän hienotunteisempi, tuosta voi kuitenkin pahoittaa ihan mielensä. :(* Ihan kuin se tavallaan sanoisi että missä säkin oikein silloin notkuit, kun matematiikan tunneilla olisi pitänyt olla? Olitko ihan joku lintsaaja tai jopa tupakkapaikalla uhittelemassa!

Kun varmenne ei kelpaa, tulee tunne, että minä en kelpaa omana itsenäni, tällaisena joka olen.



Se muistuttaa minua lapsuuden kokemuksista, kun sanoin "Äiti, kato!" ja äiti ei katsonut minua päinkään. En kelvannut. Olin näkymätön.



Olen edelleen näkymätön, kun varmenteen kelpaamattomuuden vuoksi en saa ajatuksiani tänne näkyviin.

kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Minun varmenteeni on ilmeisesti priimatavaraa ja kelvannut aina, sillä en tiedä mistä puhutte.

olen itkenyt asiasta monta kertaa hillittömästi. Enkä kovin helpolla itke.

mikä teitä vaivaa, kun ette osaa varmenteita oikein laskea? Olette läskejä, tyhmiä, rumia ja huonoja äitejä ja miehennekin pettää.

Se todella tuntuu kuin nenän edestä laitettaisiin ovi tylysti kiinni. Kiirehdit toiveikkaana askeleitasi ja odotat että kyllä se pitää sullekin sitä ovea siellä hetken auki, mutta ei, et vaan kelpaa. Varmenne ei kelpaa. Hymyysi ei vastata. Että jos minä en kelpaa av:lle, niin minne minä sitten kelpaisin? Eikö minua halua kukaan, eikö minusta välitetä ollenkaan? :(

Siihen yhteen lauseeseen kulminoituu kaikki sieluni traumat riittämättömyydestä ja huonommuudesta. Isä tykkäsi enemmän pikkusiskostani, on nyt myöhemmin sen myöntänytkin ja se tunne kun en kelvannut kaivetaan sydämestäni pinnalle uudelleen ja uudelleen tuon lauseen voimin.



=(( kyynel

EVO !!!!

Annetaan piupaut moiselle vähättelylle ja muistetaan joka päivä katsoa itseämme peiliin ja sanoa hymyillen: Minä kelpaan, minä olen hyvä.



Ja seuraavan kerran, kun emme varmenteinemme kelpaa, voimme hammasta purren laskea se varmenne uudelleen ja uudelleen, niin kauan että kelpaamme.

Lumisena perjantaina tällainen sarkasmi hivelee sielua.



Minäkin tunnen itseni joskus epäkelvoksi.

Kun varmenne ei kelpaa, tulee tunne, että minä en kelpaa omana itsenäni, tällaisena joka olen.

Se muistuttaa minua lapsuuden kokemuksista, kun sanoin "Äiti, kato!" ja äiti ei katsonut minua päinkään. En kelvannut. Olin näkymätön.

Olen edelleen näkymätön, kun varmenteen kelpaamattomuuden vuoksi en saa ajatuksiani tänne näkyviin.

Tai kun koulunpihalla muut tytöt ilkamoivat ja minä katsoin surullisena sivussa. Ikäänkuin jälleen tytöt minulle huutaisivat: "me ei leikitä sun kaa, sun varmenne ei kelpaa!"

surullinen ketju..=((

en ole ymmärtänyt miltä tuntuu kun ei pääse sisäpiiriin... kiitos kun kerroitte!



t. aina kelvannut

Itse en ole moksiskaan jos varmenne sattuu menemään pieleen. Kiinnitän vain vähän tiukempaa huomiota että mitäs siinä nyt lukikaan, tai että sekoileeko nettisivu vai sekoilenko minä. Eniten oli alussa ongelmia noiden sanallisten pienten laskutoimitusten kanssa. Plussat ja miinukset saattoi mennä mielessä ristiin. Pikku kömmähdyksille on voitava naureskella.



Toisin kuin luulette, nettisivu ei voi kiusata teitä tai olla tyly. Nettisivu ei voi tietää keitä olette ja miten paljon teitä on kiusattu lapsena. Te kiusaatte itse itseänne, eläen menneitä kiusanhetkiä uudelleen. Se on kiusan ja kelvottomuudentunteen kaiku jota te kaiutatte päänne sisällä. Joskus minusta tuntuu että jotkut ihmiset haluavat itkeä ja tulla itketetyksi.



Syyttäkää varmenteiden olemassaolosta spämmääjiä, joiden takia varmenteet on pitäny laittaa paikoilleen. Vihatkaa heitä, älkää varmenteita.

Itse asiassa, varmenteista pitäisi tehdä VIELÄ tylympiä. Kiistattomasti loukkaavia. Esim. "Vitun daiju. Jopa sun lapseskin osais laskea tämän. Hävettääkö? Vai oletko niin maho että sulla ei ole lapsia. Senkö takia roikuta Vauva-palstalla?"



Pyydän anteeksi kaikilta lapsettomilta. Osaan kyllä eläytyä palavaan haluun saada lapsi, ihan yhtä hyvin kuin siihen raivon tunteeseen mitä tottelematon meluava kakara voi saada aikaan ihmisessä.