Parhaan ystäväni mies ei pidä minusta

haluaisi pitää kaverisi kokonaan itsellään, ja kaikki muu mihin kaveri osoittaa kiinnostusta tai käyttää aikaa, on hänelle myrkkyä.



Mutta sinä et oikein voi tehdä asialle mitään, menetät kaverisi, jos rupeat "taistelemaan" vastaan. Varmaan parasta koettaa suhtautua mieheen mahdollisimman neutraalisti.

...se mies on ihan perinteinen narsisti tai muu luonnehäiriöinen.

olisit sä halunnu mennä sen kaa naimisii, vai?

Luet rivien välistä aika reippaasti. Olen sitä paitsi onnellisesti naimisissa.

Olen tuntenut ystäväni 2-vuotiaasta lähtien ja olemme kokeneet yhdessä kaikenlaista. Ystäväni on ollut minulle kuin sisar ja mieheni ohella läheisin ihminen minulle. En haluaisi asioiden mutkistuvan miehen takia.

Ei halua päästää ystävääsi kanssasi viihteelle tietäen että menossa saattaa olla miehiä mukana

Olen onnellisesti naimisissa. Olen rauhallinen, melko ujokin ihminen, joten emme koskaan käy yhdessä tuonkaltaisella viihteellä :)

Ystäväni mies ei vaikuta minusta mustasukkaiselta.

Hän vain tuntuu vihaavan minua.

On kommentoinut kaverille että kaverini saa minusta huonoja vaikutteita...

Olen sellainen kuin olen ja en näe tarvetta että minun pitäisi olla kuten kaverini. Minulla on eri vahvuudet ja erilainen luonne. Kaverini on herttainen ja joustava, joskus vaan tuntui että on perheessään se kestä kestää ja ymmärtää muita, mutta häntä ei tueta. Ja heillä oli välillä vaikeaakin, mutta opin että parempi olla kyselemättä ja kuunnella kaverin ongelmia, sekä varsinkin keskustelematta/puuttumatta. Toisaalta kun heillä oli uudestaan useamman kerran sama tilanne päällä, niin ei sitä itsekään jaksanut aina kuunnella, kun homma pyöri aina siinä samassa tilanteessa ympyrää ja tiesi miten siinä kuitenkin käy (kaikki jatkuu ennallaan ja sama tilanne taas jonkun vuoden kuluttua edessä).

Omalta mieheltäni odotan aika erilaista käytöstä ja ymmärrystä kuin mitä kaverin miehellä on. Periaatteessa mies on ok seurassa, joskus tosin vähän juro tai vetäytyy yhtäkkiä pois omiin menoihin. Hänellä on oma käsityksensä naisen roolista ja paikasta. Ei tuo mies minua vaivaa, mutta en ymmärrä häntä. Me emme vain ikinä tule pääsemään samalle aaltopituudelle.

Eli lopputulos on etten ymmärrä tätä kaverin miestä ja hän ei todellakaan pidä minusta. Toisaalta ihan sama, en yritäkään olla hänen kanssaan mitenkään erityisesti vaan olen ihan oma itseni (tosin yritän olla ehkä provoisomatta ja provosoitumatta). Kaverini kanssa olen ajoittain tekemisissä, mutta kaverini miehen vuoksi vähemmän.

Me olemme ystäväni kanssa melko samanlaisia. Molemmat harrastamme esimm. kulttuuria toisin kuin ystäväni mies. Luulin ensin tilanteen johtuvan siitä, että mies jäi työttömäksi. Asiat eivät kuitenkaan kohentuneet senkään jälkeen kun mies sai töitä vaan pikemminkin pahentuivat.

Minulla ei ole mitään miestä vastaan. En tunne häntä edes kunnolla. Pelkään, että mies ei pidä minusta, koska minulla on terveysongelmia. En kuitenkaan voi tilanteelle mitään.6

En haluaisi, että ystävyytemme loppuisi tähän.

ja haluaa päästä noista tunteistaan eroon?

Tai sitten käytös on todella outoa.

Esiinnyn itsevarmasti ja satun tietämään myös paljon sellaisista asioista, joilla miehet yleensä haluavat päteä. Selvästi osa kavereiden miehistä kokee minut uhaksi, mutta kokekoot.

Olen ujo ja kaikkea muuta kuin itsevarma.

Olet kyllä oikeassa, että monet kokevat itsevarmuuden uhaksi.

haluaisi pitää kaverisi kokonaan itsellään, ja kaikki muu mihin kaveri osoittaa kiinnostusta tai käyttää aikaa, on hänelle myrkkyä.

Mutta sinä et oikein voi tehdä asialle mitään, menetät kaverisi, jos rupeat "taistelemaan" vastaan. Varmaan parasta koettaa suhtautua mieheen mahdollisimman neutraalisti.

Olemme olleet ystäväni kanssa jo lapsesta saakka todella läheiset. Tunnemme toisemme läpikotaisin. Ystäväni seurusteli miehensä kanssa ennen naimisiin menoa vuoden ja he ovat olleet nyt naimisissa muutaman kuukauden. Ehkä hän kokee mustasukkaisuutta siitä, että tunnen ystäväni "paremmin". Jotkut miehet voivat myös olla omistushaluisia. Toivottavasti tässä tapauksessa ei ole kyse sellaisesta.

En halua taistella tai pahoittaa ystäväni mieltä. Ennen kaikkea toivon, että hän on onnellinen. Olen yrittänyt suhtautua mieheen neutraalisti, kysyä neuvoa ja mielipidettä hänen alaltaan, keskustella hänen kiinnostuksenkohteistaan jne.

Ei se auta kuin olla oma itsesi ja ole mahdollisimman vähän kyseisen miehen kanssa tekemisissä.

Faktaa ettei kaikki tykkää toisistaan ja tule toimeen...sen kanssa pitää vain oppia elämään.

Toinen juttu on jos yrittää sabotoida ystävyyden mutta siinä paljastuu onko paras ystävä oikeasti paras ystävä!

Ei se auta kuin olla oma itsesi ja ole mahdollisimman vähän kyseisen miehen kanssa tekemisissä.

Faktaa ettei kaikki tykkää toisistaan ja tule toimeen...sen kanssa pitää vain oppia elämään.

Toinen juttu on jos yrittää sabotoida ystävyyden mutta siinä paljastuu onko paras ystävä oikeasti paras ystävä!

Olen yrittänyt, mutta asiat ovat vain pahentuneet. Mies ei halua, että ystäväni olisi juuri tekemisissä kanssani. Olen miettinyt kovasti, mikä minussa on vikana ja yrittänyt olla miehelle oikein extra-ystävällinen. Mikään ei vain auta.

olisit sä halunnu mennä sen kaa naimisii, vai?

Ei halua päästää ystävääsi kanssasi viihteelle tietäen että menossa saattaa olla miehiä mukana

On kommentoinut kaverille että kaverini saa minusta huonoja vaikutteita...



Olen sellainen kuin olen ja en näe tarvetta että minun pitäisi olla kuten kaverini. Minulla on eri vahvuudet ja erilainen luonne. Kaverini on herttainen ja joustava, joskus vaan tuntui että on perheessään se kestä kestää ja ymmärtää muita, mutta häntä ei tueta. Ja heillä oli välillä vaikeaakin, mutta opin että parempi olla kyselemättä ja kuunnella kaverin ongelmia, sekä varsinkin keskustelematta/puuttumatta. Toisaalta kun heillä oli uudestaan useamman kerran sama tilanne päällä, niin ei sitä itsekään jaksanut aina kuunnella, kun homma pyöri aina siinä samassa tilanteessa ympyrää ja tiesi miten siinä kuitenkin käy (kaikki jatkuu ennallaan ja sama tilanne taas jonkun vuoden kuluttua edessä).



Omalta mieheltäni odotan aika erilaista käytöstä ja ymmärrystä kuin mitä kaverin miehellä on. Periaatteessa mies on ok seurassa, joskus tosin vähän juro tai vetäytyy yhtäkkiä pois omiin menoihin. Hänellä on oma käsityksensä naisen roolista ja paikasta. Ei tuo mies minua vaivaa, mutta en ymmärrä häntä. Me emme vain ikinä tule pääsemään samalle aaltopituudelle.



Eli lopputulos on etten ymmärrä tätä kaverin miestä ja hän ei todellakaan pidä minusta. Toisaalta ihan sama, en yritäkään olla hänen kanssaan mitenkään erityisesti vaan olen ihan oma itseni (tosin yritän olla ehkä provoisomatta ja provosoitumatta). Kaverini kanssa olen ajoittain tekemisissä, mutta kaverini miehen vuoksi vähemmän.

ja haluaa päästä noista tunteistaan eroon?

Esiinnyn itsevarmasti ja satun tietämään myös paljon sellaisista asioista, joilla miehet yleensä haluavat päteä. Selvästi osa kavereiden miehistä kokee minut uhaksi, mutta kokekoot.