Pystyiskö sitä käymään treffeillä vaan siks, että mies on mielenkiintonen persoonana muttei
muuten kolahda? Luulen, että hänen kanssaan olisi hauska jutella ja puhua paskaa, mutta panettava hän ei missään nimessä ole.
Teenkö väärin jos lähen treffeille? Annanko ymmärtää mutten ymmärrä antaa? Ihastunut en ole pätkääkään :/
Kommentit (3)
Toivoen että se kipinä sieltä jostain löytyisi. Sen pitemmälle en veisi, se menisi jo vähän vedätyksen piikkiin. Ellei siis kumpikin tiedä että tässä ollaan kaveripohjalla.
Täytyy sanoa että itselläni ei ole koskaan myöskään niillä treffeillä nro 2 ja 3 tapahtunut mitään sellaista mikä olisi muuttanut mun tuntumaani tämän kipinäasian suhteen, ja käyhän se seuraavista deiteistä kieltäytyminen kiusallisemmaksi jokaisen tapaamisen myötä.
Ois niin tehny mieli jutskata sen tyypin kanssa kunnolla :D Noudatan teidän mielipidettänne.
ap
paitsi kaverimielellä, minkä tekisin sitten myös selväksi. Ei ole reilua antaa toiselle toivoa, jos sitä ei ole, eikä leikkiä tunteilla.