Hassua, että joidenkin mielestä 6-vuotiaskin pitäisi pitää kotona!

6v varmaan pitäisi rangaistuksena, jos ei saisi enää leikkiä pk:ssa kavereiden kanssa. On ilmeisesti viihtynyt?

Ennemminkin on sanottu, että ymmärretään jos on isompi lapsi, yli 4v ja lapsi pysyy hoidossa.



Mutta pienet jotka laitetaan päiväkotiin vauvan tultua on jo vähän outoa.

Vai jotta sitä mieltä olet.



Kyllä mie vaan pidin lapseni niin kauan kotona kun niiden kanssa sain olla. 7 vuottakin tuntuu aivan liian lyhyelle näin jälkikäteen tarkasteltuna.Ei käynyt meillä eskariakaan lapset mutta eivät kukaan jääneet mistään paitsi, jokainen osasi lukea ja monta muuta asiaa mitä muut kaikki ekaluokkalaiset ei osannut. Eli eskarikaan ei ole autuaaksi tekevä.



Oon maailman onnellisin että miulla on ollut mahdollisuus olla lasteni kanssa antaa lapsille aikaa ja lapsuus, ekaltaluokalta lähtien heitä odottaa pelkkä opiskelu, opiskelu, työnteko, työnteko.



Miun äiti antoi miulle samat lähtökohdat ja ihan sosiaalinen ja onnellinen oon elämässäni ilman eskaria ollut. Osasin lukea ja myös monta muuta asiaa mitä muut ekaluokkalaiset ei oasannu.



Miehelleni kiitos, valtavan iso kiitos että mahdollisti miun lasten kanssa kotona olon ?

Jos lapsilla on kotona hyvät oltavat, niin miksi se olisi kauheaa? :)

Vai jotta sitä mieltä olet. Kyllä mie vaan pidin lapseni niin kauan kotona kun niiden kanssa sain olla. 7 vuottakin tuntuu aivan liian lyhyelle näin jälkikäteen tarkasteltuna.Ei käynyt meillä eskariakaan lapset mutta eivät kukaan jääneet mistään paitsi, jokainen osasi lukea ja monta muuta asiaa mitä muut kaikki ekaluokkalaiset ei osannut. Eli eskarikaan ei ole autuaaksi tekevä. Oon maailman onnellisin että miulla on ollut mahdollisuus olla lasteni kanssa antaa lapsille aikaa ja lapsuus, ekaltaluokalta lähtien heitä odottaa pelkkä opiskelu, opiskelu, työnteko, työnteko. Miun äiti antoi miulle samat lähtökohdat ja ihan sosiaalinen ja onnellinen oon elämässäni ilman eskaria ollut. Osasin lukea ja myös monta muuta asiaa mitä muut ekaluokkalaiset ei oasannu. Miehelleni kiitos, valtavan iso kiitos että mahdollisti miun lasten kanssa kotona olon ?

joka on jo aiemmin ollut päivähoidossa, ja siellä tutut kaverit ym. Koska 6-vuotias nyt joka tapauksessa kaipaa jo kaveriseuraakin ja ohjattua toimintaa, on järkevämpää jatkaa pienillä tuntimäärillä tutussa pk:ssa tuttujen kaverien kanssa kuin laittaa täysin uuteen paikkaan esim. päiväkerhoon (joka yleensä on se vaihtoehto).

Vain äärimmäisen harvat lapset aloittavat koulun käymättä eskaria tai päiväkerhoa. Rauhallinen arki kotona on tärkeää, mutta useimmat lapset todellakin tarvitsevat valmiuksia myös siihen isossa ryhmässä toimimiseen _ennen_ koulun alkua.

Jos lapsilla on kotona hyvät oltavat, niin miksi se olisi kauheaa? :)

joka on jo aiemmin ollut päivähoidossa, ja siellä tutut kaverit ym. Koska 6-vuotias nyt joka tapauksessa kaipaa jo kaveriseuraakin ja ohjattua toimintaa, on järkevämpää jatkaa pienillä tuntimäärillä tutussa pk:ssa tuttujen kaverien kanssa kuin laittaa täysin uuteen paikkaan esim. päiväkerhoon (joka yleensä on se vaihtoehto).

Vain äärimmäisen harvat lapset aloittavat koulun käymättä eskaria tai päiväkerhoa. Rauhallinen arki kotona on tärkeää, mutta useimmat lapset todellakin tarvitsevat valmiuksia myös siihen isossa ryhmässä toimimiseen _ennen_ koulun alkua.

Jos lapsilla on kotona hyvät oltavat, niin miksi se olisi kauheaa? :)

lapselta itseltäänkin, haluaisiko olla vauvan ja äidin kanssa kotona, vai mennä päiväkotiin. Siis eihän sen perusteella tarvitse mitään päätöksiä tehdä, mutta ainahan kysyä voi. Itse luulisin että tuollainen "pitkä loma" olisi lapselle tosi kiva juttu, jos sen jälkeen hypätään eskariin. Paljon riippuu tietysti lapsestakin, ja siitä onko sinulla mahdollisuus tarjota myös kivaa tekemistä, joku harrastus ja leikkiseuraa.



Omalle viisivuotiaalleni riittää varsin hyvin kerho 2krt viikossa (3h), pari harrastusta ja perheen normaalit menot ja olemiset. On kyllä kaksi pienempääkin sisarusta, että elämä ei ole mitään pysähtynyttä muutenkaan :) Hän on jo kerhopäivästä niin väsynyt, ettei samalle illalle kannata isompia menoja tai harrastuksia järjestää. Voi tietysti johtua siitäkin, että on tottunut olemaan kotona.



Ja tuon kokeneemman äidin kanssa olen samaa mieltä, että itse haluan pitää lapseni lähelläni eskariin asti. Sitten vasta tajuaa miten elämää muuttuu. Eihän se lapsuus siihen lopu, mutta iso muutos joka tapauksessa.

ja toinenkin oli aina kotona, jos toinenkin sairasti jne.



Sitten kun jäin kolmannesta äitiyslomalle huhtikuun puolivälissä jätin silloisen viisivuotiaan (keskimmäinen lapsi) vielä kuukaudeksi hoitoon klo 8-12 päivillä, 3 päivää viikossa. Kevätjuhliin toukokuun puolivälin jälkeen lopetettiin vallan. Halusin kuitenkin säilyttää vielä viimeisen yhteyden tuleviin eskarikavereihin, mutta eipä kaveri sinne mielellään mennyt - eikä ihan joka kerta vietykään.



Lapsi oli onnellinen siitä melkein 3kk:n lomasta ennen eskaria. Ja näin jälkikäteen en ehkä olisi pitänyt hoidossa niinkään paljoa kuin pidin. Tosin synnyttämään oli helppo lähteä, kun hän oli päiväkodissa ja esikoinen koulussa. Isovanhemmat ehtivät sitten jo sen verran hätiin, että hakivat molemmat.

kaverini tyttö oli tosi onnellinen, kun sai parin vuoden tarhauran jälkeen olla äidin kanssa vuoden kotona ennen eskarin alkua. Heille syntyi siis vauva, ja tämä tyttö jäi kotihoitoon. Ei käynyt edes kerhossa syksyllä, vaan vasta sitten keväällä sitä pari kertaa viikossa. Joku kuvisharrastus hänellä oli kerran viikossa. Mutta siis tyttö tykkäsi tosi paljon olla kotona. Eikä muuten ole mikään erityisen rauhallinen tapaus, mutta tykkäsi kun sai touhuta omiaan omien aikataulujen mukaan.

joka on jo aiemmin ollut päivähoidossa, ja siellä tutut kaverit ym. Koska 6-vuotias nyt joka tapauksessa kaipaa jo kaveriseuraakin ja ohjattua toimintaa, on järkevämpää jatkaa pienillä tuntimäärillä tutussa pk:ssa tuttujen kaverien kanssa kuin laittaa täysin uuteen paikkaan esim. päiväkerhoon (joka yleensä on se vaihtoehto).

Vain äärimmäisen harvat lapset aloittavat koulun käymättä eskaria tai päiväkerhoa. Rauhallinen arki kotona on tärkeää, mutta useimmat lapset todellakin tarvitsevat valmiuksia myös siihen isossa ryhmässä toimimiseen _ennen_ koulun alkua.

Jos lapsilla on kotona hyvät oltavat, niin miksi se olisi kauheaa? :)

ilman että lapsen tarvitsee olla monta tuntia päiväkodissa. Ei se nyt siitä ole kiinni.

Muitakin vaihtoehtoja on ja kun vanhemmatkin ovat motivoituneita lapsen ohjaukseen, pärjää mainiosti ilman noita virikepaikkoja.

Mutta päiväkotikin on tuon ikäiselle hyvä vaihtoehto kuitenkin. Mutta ei pakollinen.

haluatko vauvalle kaikki mahdolliset räkätaudit, ripulit ja kuumeet kun isompi on päiväkodissa? Siis vauva voi saada ne tosi helposti, vaikka isompi ei itse sairastaisikaan. Minä aina säälin näitä vauvoja, joiden sisarus/sisarukset on päiväkodissa, kun sitten nekin sairastaa jatkuvasti. Siis kyllähän kerhosta/kavereilta/kaupastakin saa pöpöjä ja tauteja, mutta on se ihan eri asia kuitenkin olla pk:ssa kun elää normaalia kotielämää menoineen.



Ja minä olen myös sitä mieltä, että lapsi saattaisi tykätä kovastikin tuollaisesta pitemmäst tauosta. RIippuu luonteesta kyllä! Joku voi turhautua, mutta onko sekään nyt niin pahasta. Joku viisas on sanonut, että ilman tylsyyttä ei ole luovuutta. Minusta lasten on ihan hyvä oppia myös kestämään tylsyyttä.

kuten en muuten minäkään, että päiväkoti olisi _pakollinen_.

Omassa työssäni opettajana näen kuitenkin sen, että lapset tarvitsevat tilaisuuksia harjoitella isommassa ryhmässä toimimista jo ennen kouluikää, ja myös omakohtainen arkikokemukseni kolmen lapsen (nyt jo kouluikäisiä) äitinä tukee tätä. Ne harvat ei-ryhmätoiminnassa mukana olleet lapset sopeutuvat kouluun huomattavasti hitaammin, ja ongelmia näkyy myös myöhemmän koulu-uran varrella.

Niiden käytettävissä olevien vaihtoehtojen määrä muuten riippuu ihan täysin asuipaikasta, kulkuyhteyksistä ym. tekijöistä. Meillä päin esimerkiksi päiväkerhotoiminta on ollut valitettavan heikkolaatuista, mikä on ihan yleisesti nyt tiedossa, ja asialle toivottavasti tehdään jotain.

Päivähoidon laatukin toki vaihtelee, ja myös lapset ovat erilaisia, mikä usein unohtuu näissä keskusteluissa. Kuusivuotiaalle päivähoidossa olleelle on jo ehtinyt kehittyä ystävyyssuhteita, joilla on merkitystä, ja näiden rikkominen siksi, että esim. vaihdetaan suunnilleen sama tuntimäärä päiväkodista -> kerhoon, jossa ei tuttuja ohjaajia tai lapsia, ei välttämättä ole fiksu vaihtoehto.

Mitään "patenttiratkaisua" ei tietysti ole, sillä perheet, lapset, asuinpaikat ja elämäntilanteet ovat erilaisia.

Kotoakin käsin kaikki tuollainen kyllä onnistuu

joka on jo aiemmin ollut päivähoidossa, ja siellä tutut kaverit ym. Koska 6-vuotias nyt joka tapauksessa kaipaa jo kaveriseuraakin ja ohjattua toimintaa, on järkevämpää jatkaa pienillä tuntimäärillä tutussa pk:ssa tuttujen kaverien kanssa kuin laittaa täysin uuteen paikkaan esim. päiväkerhoon (joka yleensä on se vaihtoehto). Vain äärimmäisen harvat lapset aloittavat koulun käymättä eskaria tai päiväkerhoa. Rauhallinen arki kotona on tärkeää, mutta useimmat lapset todellakin tarvitsevat valmiuksia myös siihen isossa ryhmässä toimimiseen _ennen_ koulun alkua.

Jos lapsilla on kotona hyvät oltavat, niin miksi se olisi kauheaa? :)

ilman että lapsen tarvitsee olla monta tuntia päiväkodissa. Ei se nyt siitä ole kiinni. Muitakin vaihtoehtoja on ja kun vanhemmatkin ovat motivoituneita lapsen ohjaukseen, pärjää mainiosti ilman noita virikepaikkoja. Mutta päiväkotikin on tuon ikäiselle hyvä vaihtoehto kuitenkin. Mutta ei pakollinen.

Itse muistan olleeni ikionnellinen, kun kuulin saavani parin vuoden "loman" päivähoidosta, kun mulle syntyi sisarus.

Riippuu lapsesta kaverini tyttö oli tosi onnellinen, kun sai parin vuoden tarhauran jälkeen olla äidin kanssa vuoden kotona ennen eskarin alkua. Heille syntyi siis vauva, ja tämä tyttö jäi kotihoitoon. Ei käynyt edes kerhossa syksyllä, vaan vasta sitten keväällä sitä pari kertaa viikossa. Joku kuvisharrastus hänellä oli kerran viikossa. Mutta siis tyttö tykkäsi tosi paljon olla kotona. Eikä muuten ole mikään erityisen rauhallinen tapaus, mutta tykkäsi kun sai touhuta omiaan omien aikataulujen mukaan.

jos joutuisi jäämään kokonaan kotiin eikä näkisi kavereitaan. Veikkaan että syksyllä voisi olla aika hankala eskarin alku...

mursi jalkansa ja joutui sen takia jäämään pois osa-aikaisesta hoidosta. Poika oli todella alakuloinen kun ei kaverin kaveria ollut kotipiirissä ja syksyllä kun eskari alkoi niin tuntui että oli vieraantunut kavereistaan sen verran etä alku oli hankala. Onneksi sitten aia nopeasti pääsi taas kuvioihin mukaan!

Kaikki parhaat kaverit jäivät sinne. Onneksi pääsin melko pian takaisin kuitenkin, osa-aikaiseksi, sillä äiti palasi töihin pikkusiskon täytettyä n. 8 kk. Näin siis 80-luvun alussa.

Kannattaa kuulostella lastakin, ja miettiä hoitoaikoja yms. tietysti. Pitkiä päiviä hoidossa en minäkään kannata, mutta esim. aamupäivät hoidossa ja vaikka perjantait kokonaan vapaat on ok ratkaisu 5-6-vuotiaalle.

Itse muistan olleeni ikionnellinen, kun kuulin saavani parin vuoden "loman" päivähoidosta, kun mulle syntyi sisarus.

Riippuu lapsesta kaverini tyttö oli tosi onnellinen, kun sai parin vuoden tarhauran jälkeen olla äidin kanssa vuoden kotona ennen eskarin alkua. Heille syntyi siis vauva, ja tämä tyttö jäi kotihoitoon. Ei käynyt edes kerhossa syksyllä, vaan vasta sitten keväällä sitä pari kertaa viikossa. Joku kuvisharrastus hänellä oli kerran viikossa. Mutta siis tyttö tykkäsi tosi paljon olla kotona. Eikä muuten ole mikään erityisen rauhallinen tapaus, mutta tykkäsi kun sai touhuta omiaan omien aikataulujen mukaan.

Ehkä sellaisille lapsille, joiden äitienkin mielestä kotonaolo on kamalaa. Näitähän on paljon, ja suurimmalla osalle heistä muuten ne isommat on päivähoidossa kun vauva on kotona...



Vakavissaan, niinkuin moni on todennut, tämä riippuu kyllä tosi paljon lapsesta. JOku viihtyy tosi hyvin kotona, toinen kyllästyy ja turhautuu. Vaihtoehtojakin on (ainakin yleensä), kerhot jne. Haittaisikohan se niin kovasti, jos saisi uusia kavereita?

6-vuotiasta kotona. Vertaan tuota siihen, että oma 6-vuotiaani on jo koulussa (synt. joulukuun viimeisellä viikolla). Eri asia tietysti jos päivisin on samanikäistä seuraa tarjolla.