Uskovien suhtautuminen itsetyydytykseen.
Minut erottaa tietyistä uskovaisista se, että en pidä itsetyydytystä pahana edes parisuhteessa. Päinvastoin se on hyväksi. Se tasoittaa tarpeiden välisiä eroja. Sen jälkeen ei enää tarvitse olla pakkomielteinen, että seksiä olisi oltava jotenkin säännöllisesti myös kumppanin kanssa.
Mielestäni on tärkeintä tulla toimeen itsensä kanssa. Vasta toiseksi tärkeintä on tulla toimeen kumppanin kanssa. Hyvin tärkeää on löytää sopu.
Kumppani saisi olla sen verran itsenäinen, ettei hänen turvallisuudentunteensa, tai mikä tahansa se tunne onkin, heilahda miinukselle, vaikka seksi olisikin vähemmän säännöllistä. Mielen tasapainoisuus ei ole synti. Ihmisen joka ei siedä erilaisia haluja ja haluttomuutta, olisi parempi pysyä yksin, kuin rasittaa toista omine vaatimuksineen. Parempi on elää vaatimatta mitään, niin joskus varmasti saakin jotain.
Kristittyjen ja juutalaisten kielteinen suhtautuminen itsetyydytykseen ei perustu ainakaan Raamattuun, sillä kyseinen teos ei sitä puuhaa edes mainitse. On siis pakko olla kyse muunlaisesta ahdistuksesta, jolle haetaan perustetta pyhästä kirjasta.