Kuinka yleistä on että lapsiperheessä perheen yhteiset
kulut ( asuminen, ruoka, valuutukset, sähkö, vesi) jaetaan tasan puoliksi vanhempien välillä riippumatta tulotasosta?
Hurjia nämä ketjut joissa hoitovapaalla oleva äiti tai muuten vain pienempituloinen puoliso joutuu maksamaan kaikki tulonsa perheen menoihin ja parempituloisempi säästää/matkustaa/harrastaa/ elää huomattavasti erilaista elintasoa muuhun perheeseen verrattuna.
Miten päädytään monen elintason perheisiin? Opetetaanko lapsille pienestä asti että toinen vanhempi ei voi lähteä vaikka matkalle mukaan kun hänellä ei ole rahaa?
Kommentit (9)
Kaikki rahat ovat yhteisiä. Minulla hieman parempi palkka mutta kumpikin ostaa sitä mitä katsoo tarvitsevansa. suuremmat ostokset tietenkin neuvotellaan ja yleensä ei kummallakaan ole mitään erityisiä ostoksia.
Samanlaiset arvot rahankäytössä, joten meillä homma toimii näin.
Jo ennen lapsia ostettiin omilla rahoillamme toisillemme tavaraa yms. Sitten kun tehtiin lapsia, niin oli itsestäänselvyys että mä jään kotiin ja mies maksaa suurimman osan kuluista. Ne joilla on omat rahat, antavat lapsillensa yleensä sen käsityksen, että nainen saa ja täytyy olla lattiarätti, jota mies vain käyttää hyväkseen ja elää omaa elämäänsä perheestään välittämättä. Varsinkin näissä tapauksissa, joissa mies matkustelee ilman perhettään, kun äidillä ei ole siihen varaa tai äiti kuljettaa lapsia hoitoon pyörällä ja mies ostaa uuden mersun, koska hänellä on siihen varaaa.
Kaikki rahat ovat yhteisiä. Minulla hieman parempi palkka mutta kumpikin ostaa sitä mitä katsoo tarvitsevansa. suuremmat ostokset tietenkin neuvotellaan ja yleensä ei kummallakaan ole mitään erityisiä ostoksia.
Samanlaiset arvot rahankäytössä, joten meillä homma toimii näin.
meillä on toimittu samoin jo yli 40-v, eikä ole ongelmia.
en voisi elää suhteessa, jossa on eri rahat puolisoilla.
on aika pitkälle yhteiset rahat. En itse asiassa ollenkaan ymmärrä tällaisia aloituksessa mainitun kaltaisia käytäntöjä!
Ja tuloeroa on tonni kuussa. Autot on oma meno, koska mies haluaa ajaa vanhalla kotterolla ja korjaa itse, minä en halua ajaa vanhalla, enkä halua että mies viettää enää sekuntiakaan enempää tallissa (minun romuläjää rassaamassa), joten maksan autoilusta enemmän.
Tosin meillä on lomat yms myös yhteinen kulu.
Jamies saa ihan vapaasti lainata parempaa autoa pidemmille reissuille jos en itse ole menossa kuintöihin ja kauppaan.
Enkä hankkinut lasta idiootin kanssa, joten molempien pitämien hoitovapaiden aikana laskuja jaettiin eri tavalla kuin molempien ollessa töissä.
lähtien kun muutimme yhteen 14 vuotta sitten on rahat olleet yhteisiä.
"eivät ikinä suostuisi elämään toisen siivellä" / eivät ikinä suostuisi elämään niin, että mies rahoittaisi osan elintasosta?
Ei meillä ole kahta erilaista elintasoa, koska ansaitsemme molemmat suunnilleen yhtä paljon.
Meillä ei onneksi ole palsta mammoille tyypillistä hyötysuhdetta, jossa nainen näkee miehen ensisijaisesti pankkitilin täyttäjänä ja naisen elintason mahdollistajana. Ei ihme, että täällä itketään, ettei uskalleta erota, kun on siihen asti eletty miehen rahoilla eikä haluta hyväksyä sitä, että itsekin pitäisi jotain tienata.
Lapsilleni olen opettanut, että yhteinen tili on pahin loukku, mihin voi langeta. Kun itse tienaa ja itse tuhlaa, niin tietää, mihin rahat ovat menneet.
perheen yhteiset kulut olivat äitini vastuulla.
Isäni maksoi autosta aiheutuvat kulut sekä omat henkilökohtaiset menonsa.
Toivon kuitenkin ettei tämmöinen ole kovin yleistä.
Menojen jakaminen tasan kuulostaa olevan kovin yleistä. Samoin kuin kaikkien kotitöiden jakaminen tasan.