Hitaasti kehittyneiden vauvojen/taaperoiden vanhemmat!

Nousi seisomaan tukea vasten 9kk ikäisenä, kuitenkin käveli vasta 1v 3kk ikäisenä. Ei ole koskaan kiipeillyt , on edelleenkin hieman kömpelö ja erittain varovainen luonne. Pyöräilyn oppiminen oli vaikeaa , oppi vasta 9-vuotiaana kunnolla ajamaan.



2-vuotiaana ei puhunut vielä juuri mitään , mutta sitten 2v 5kk ikäisenä alkoi puhua täysiä lauseita eikä ole sitten juuri hiljaa ollut sen jälkeen...



Koulussa on keskitason oppilas. Kaverita on ja tuntuu tavlliselta tyytyväiseltä lapselta. On luonteeltaan erittäin tarkka ja varovainen sekä tavattoman jääräpäinen. Luulen , että nuo luonteenpiirteet vaikuttivat kehitykseen, ei halua tehdä mitään julkisesti ennenkuin osaa sen hyvin. Ja tyttö on nyt 11-vuotias .

kuin kakkosella!

Lohdullista kuulla että hyvin ovat pärjänneet silti:) meillä kanssa nla-lääkäri epäili että kyse on luonteesta; poika tekee kaiken sitten kun on varma osaamisestaan esim. kun oppi kävelemään, osasi oikeastaan jo juostakin. Ja voi olla, että kun rupeaa puhumaan, puhuu sitten suoraan lauseita. No, jää nähtäväksi. Tilanteesta ei siis ole muuta huolta kuin lapsen oma pärjääminen, yritän ajatella että kaikki oppivat omaa tahtiaan, mutta toki se jos aina oppii kaiken myöhemmin kuin muut, voi jossakin vaiheessa olla hankalaa lapselle itselleen.

koska meidän poika on paljon keskivertoa pitempi ja häntä luullaan siis usein vanhemmaksi ja sitten se kun hän ei osaa jotain asiaa, hämmentää ihmisiä. Täytyy myöntää että aika kärsimättömästi odotin jossakin vaiheessa kävelemään oppimista, tuntui hankalalta se kun ihmiset ihmettelivät miksei "iso poika" kävele vielä.. ja nyt ehkä vähän sama puheen kehityksen kanssa. Mutta kuten todettu, yritän olla stressaamatta ja antaa hänen kehittyä omaa tahtiaan..

Ap

Meillä keskimmäinen lähti kävelmään 1v 4kk iässä. Tietyt motoriset jutut kehittyivät hitaammin mitä keskivertona (mutta kuitenkin neuvolan rajojen sisällä eikä kotona ollut mitään ongelmia jne). 6v iässä laitettiin sitten neuvolasta toimintaterapeutin arviointiin kun kehitys rajoilla onko normaalia.



Arvioinnissa toimintaterapeutti esitti että lapsi kehittyy normaalisti mutta tosiaan hieman hitaammin joissakin asioissa. Syyksi veikkasi varovaista luonnetta ja ristiliikkeiden puutetta (lapsi ei kontannut juurikaan pienenä vaan meni peppukiitäjänä).



Saatiin ohjeita ristikkäisliikkeiden harjoittamiseen esim. marssiminen ja kädellä lyödään aina ylhäällä vastakkaiseen polveen jne. Ja terpeutti piti puhuttelun pojalle ja kertoi että laastarit on "kunniamerkkejä" ja pyysti tätä opettelemaan keinumisen seisaaltaan tavallisessa keinussa.



Samainen lapsi oppi eskarin keväällä lukemaan. Nyt 7v iässä oppi uimaan. Pyöräilyn ilman apupyöriä oppi muistaakseni 4v iässä. Koulu sujuu loistavasti ja laastareita on nykyään kulunut laatikoittain. Ja lapsi keinuu seisaaltaan, hyppelee keinusta isoja kaaria jne.



Ehkä meillä lapsi kiri muut kiinni sattumalta sen toimintaterapeutilla käynnin jälkeen tai sitten ristikkäisliikkeiden ja tasapainon ym. harjoitteleminen auttoi.



Mitään ongelmaa tuosta hitaasti kehittymisestä ei meidän perheessä ole koskaan ollut. Yleensäkin lapsilla on vaihtelua kehityksessä eli joku oppii aikaisin pyöräilemään ja toinen lukemaan jne.



Vinkkinä ap. Seuraa tilannetta mutta koeta välttää turhaa murehtimista. Se ei auta. Jos tilanne yhtään epäilyttää niin koeta saada lapsi toimintaterapeutin arviointiin isompana. Ja ilman sitäkin voi kotona tehdä monenlaisia leikinomaisia harjoituksia joilla voi kiriä ongelmakohtia kiinni. Vaatii hieman viitseliäisyyttä siinä kaikki.



Nautihan rauhassa lapsestasi. Asioilla on tapana järjestyä.

Miten se nyt on paha jos 14 kk ikäisenä oppii kävelemään?



Jos nyt ottaisit ihan rennosti?



Ihan normaalia ettei vuoden ikäinen puhu. Silloin oleellista on ymmärrys. Jos lapsi ei ymmärrä niin silloin puheterapia auttaa jo vuoden ikäisiä. Eikä se ole silloin mikään leima että lapsi on hidas tai tyhmä. Tarkotus on nimenomaan tukea lapsen kehitystä. Koska kun lapsi kasvaa isommaksi eikä lapsi osaa kommunikoida niin iso riski on että lapsi turhautuu ja muidenkin on vaikea ymmärtää lapsesi tarpeita: kotona sinä voit ymmärtää paljon lasta mutta se ei auta lastasi.

Meidänkin lapsi oppi ryömimään vasta 9 kuukauden iässä ja konttaamaan 10 kuukautisena. Nyt 1v4kk eikä vielä ole uskaltautunut kävelemään lainkaan ilman tukea!

Jotain epämääräistä puhetta tulee, huomaa selkeästi hänen hakevan sanoja. Puhetta ja kehoituksia ymmärtää kyllä hyvin.

Konttaamaan 1v1kk, nousi polvilleen 1v, seisomaan 1v3kk. Elät askeleet otti aika tasan 1v6kk.. Ekat sanat tulikin jo tosi aikaisin, ja nyt vajaa 2 veenä puhuu jo aika hyvin. Ihan normaali pikkuinen on meillä ja neuvolastakasn ei ole tullut sanomista. Tosi ovela ja älykäs pikkukaveri ja onnistuu jekuttamaan meitä vanhempia usein :D

Miten se nyt on paha jos 14 kk ikäisenä oppii kävelemään?

Jos nyt ottaisit ihan rennosti?

Ihan normaalia ettei vuoden ikäinen puhu. Silloin oleellista on ymmärrys. Jos lapsi ei ymmärrä niin silloin puheterapia auttaa jo vuoden ikäisiä. Eikä se ole silloin mikään leima että lapsi on hidas tai tyhmä. Tarkotus on nimenomaan tukea lapsen kehitystä. Koska kun lapsi kasvaa isommaksi eikä lapsi osaa kommunikoida niin iso riski on että lapsi turhautuu ja muidenkin on vaikea ymmärtää lapsesi tarpeita: kotona sinä voit ymmärtää paljon lasta mutta se ei auta lastasi.

5kk jäi "kiinni" neuvolassa, kun niskan kannattelu ei ollut jäntevää. Saimme lähetteen fysioterapeutin arvioon. Hän totesi heijasteet hitaiksi ja viivästyneiksi. 6kk kääntyi vatsalleen, 11kk lähti ryömimään.



2v nousi istumaan.



Lapsella on vaikea atetoosi ja hypotonia, ataksiaa. Eli syvältä aivojen "apinaosasta" lähtevä liikkumisen ongelma. Hänellä on paljon pakkoliikkeitä raajoissa ja kasvoilla. Nyt 7-vuotias CP-lapsi. Tuntematon syndrooma.

Aaa, se olikin jopa 2 kk yli mitä nopeasti laitoin.. Siis onhan tuo VAKAVAA, että ihan 8 viikkoa lisää ikää.



Mikähän numero nyt olinkaan..

Aaa, se olikin jopa 2 kk yli mitä nopeasti laitoin.. Siis onhan tuo VAKAVAA, että ihan 8 viikkoa lisää ikää.

Mikähän numero nyt olinkaan..

jälkikäteen ajateltuna parilla kuukaudella ei olekaan suurta merkitystä.

Mutta kyllä pari kuukautta tuntuu pitkältä ajalta silloin, kun jotain kovasti odottaa! Minun lapseni tosiaan nyt sen 18kk, eikä tietoakaan tuleeko hän ottamaan ne ensiaskeleensa kuukauden sisällä, vai esimerkiksi vasta puolen vuoden päästä! Aina on sekin mahdollisuus, ettei opi kävelemään ikinä (kuten eräällä tutullani. lapsella todettiin jälkikäteen paha cp-vamma)...

Toinen lapseni taas antoi odottaa syntymäänsä 3 viikkoa yli lasketun ajan. Pakko sanoa, että ne vasta olivat elämäni pisimmät päivät ja viikot...

Kyllähän se toki nyt huvittaa, miten joskus tulikaan tuskailtua sitä niin kovasti, että lapsi meni yliaikaiseksi. KOLME VIIKKOA, onhan se naurettavan pieni aika elämästä, mutta ei se vaan sillä hetkellä siltä tuntunut. :)

Meidän tyttö täytti vast ikään 8kk. Eikä kontaa tai ryömi.

Käsillä kyllä työntää itseään taakseppäin mutta hyvin hyvin hitaasti kehittyy myös meidän tyttö. Itsekkin välillä

Mietin että pitääkö tässä jo huolestua kun tuntuu että joka asian oppinu vähän viiveellä. Olen koittanut olla ottamatta rtessiä.

Juu, varmasti. Itselläni 4 lasta ja näitä ottaa vähän eri tyylillä kuin aikanaan esikoisesta.



Sillon aikanaan mietti miten kauan lapsesta laskee ikäkuukausia. Nyt se on vähän jotain sinnepäin. Voin puhua nuorimmaisesta puolivuotiaana vaikka ikää olisi 7-8 kk. Sama kun lapsi on 1- vuotias niin sitä hän on kunnes täyttää 2- vuotta. Minua lähinnä huvittaa kun ihmiset pohtii voiko lapselle antaa esim. porkkanasosetta jos lapsella ikää 4 kk vasta 2 viikon kuluttua.



Ja meillä nuorin morottaa. Sitä on tutkittu ja seurataan yhä sivusilmällä. Tuossa lapsi kasvaa ja kehittyy silti morosta huolimatta. Jos ei mene ohi niin tutkitaan lisää.



Kysykää ihan suoraan asioita: ONKO TÄMÄ VAARALLISTA JA PITÄÄKÖ TUTKIA JA JOS NIIN MILLOIN.



Kyllä sitä kehitystä tulee paljon kuukaudenkin aikana! Meillä kuopus fysioterapeutilla esim. liikkui 4 viikon jälkeen uusinnassa ihan erilailla mitä aikaisemmin.



Mikähän miun numero olikaan..

että äidin/ isän vaisto voi olla oikeassakin. Jos lapsi ei liiku tai puhu sen vertaa että alkaa ikeasti jo ihmetyttää, saattaa olla myös syytä kysyä tarkemmin.



Meidän lapsiamme ei voida parantaa liikuntavammasta, mutta olemme saaneet hyvin varhain tiedon kuinka tukea heitä ja kuinka estää lisäongelmien syntymisen.





Meillä on 2 CP-lasta, joista toinen on noussut jo seisomaan ja tuettuna ottaa askelia. Toinen pysyy omalla tasollaan: kääntyy vatsallen ja kykenee välillä nostamaan niskaa käsistä kohotettaessa(6v)



MUTTA.



Olemme saaneet varhain tietää kuinka heitä tuetaan, kuinka mahdollistetaan lonkan/lantion kasvu oikein, kun ei kävelyn vuoksi tule painoa alaraajoihin. Terapia estää tulevat luksaatiot (nivelten sijoiltaanmenot) vain kun lapsi istuu pyörätuolsissaan.

Osaamme käsitellä heitä sylissä niin että ote ei provosoi ei-toivottuja liikkeitä.



Nojoo, pitkä tarina, mutta ei kaikkea huolta tarvitse dumpata. Joskus siihen on jopa aihetta.

Juu, varmasti. Itselläni 4 lasta ja näitä ottaa vähän eri tyylillä kuin aikanaan esikoisesta.

Sillon aikanaan mietti miten kauan lapsesta laskee ikäkuukausia. Nyt se on vähän jotain sinnepäin. Voin puhua nuorimmaisesta puolivuotiaana vaikka ikää olisi 7-8 kk. Sama kun lapsi on 1- vuotias niin sitä hän on kunnes täyttää 2- vuotta. Minua lähinnä huvittaa kun ihmiset pohtii voiko lapselle antaa esim. porkkanasosetta jos lapsella ikää 4 kk vasta 2 viikon kuluttua.

Ja meillä nuorin morottaa. Sitä on tutkittu ja seurataan yhä sivusilmällä. Tuossa lapsi kasvaa ja kehittyy silti morosta huolimatta. Jos ei mene ohi niin tutkitaan lisää.

Kysykää ihan suoraan asioita: ONKO TÄMÄ VAARALLISTA JA PITÄÄKÖ TUTKIA JA JOS NIIN MILLOIN.

Kyllä sitä kehitystä tulee paljon kuukaudenkin aikana! Meillä kuopus fysioterapeutilla esim. liikkui 4 viikon jälkeen uusinnassa ihan erilailla mitä aikaisemmin.

Mikähän miun numero olikaan..

ja ymmärsin kyllä, ettet pahalla tuota "8 viikon lisäikää" sanonutkaan. Se vaan tosiaan saattaa tuntua pitkältä ajalta ajatuksena, varsinkin sillä hetkellä, kun jotain kovasti odottaa. :)

Itse henk.kohtaisesti olen odotellut jo pitkään koska tulee se seuraava askel lapsen oppimisessa: Kävely! Mutta en ole huolissani, kaikki ajallaan...ja hienosti ollaan kuitenkin kokoajan kehitytty. Hitaasti, mutta varmasti.

Kun lapsi sitten vihdoin sen kävelyn tulevaisuudessa oppii, uskon ettei sen aloittamisajankohtaa tule sitten sen kummemmin enää mietittyä/murehdittua.

Eikä kävele vielä. Mun mielestä kuitenkin normaali lapsi. On varovainen ja harkitsevainen.



Kontaamaan oppi 10kk ja nopeasti meni sujuvasti. Nyt kävelee sivuaskeleita tukea vasten ja nousee seisomaan tämän tästä, aina tukea vasten.



Joku viikko sitten kyläreissulla nousi siellä olohuoneessa seisomaan omineen usean kerran ja oikein hurmaantui ja taputti itselleen, että kyllä se taito siellä on, ei vaan jostain syystä käytä sitä..



Pari päivää sitten nousi sängyssä seisomaan ilman tukea ja otti 4-5 askeletta ja oli innoissaan. Sitten taas palasi vanhaan tapaansa liikkua. Käyttää paljon polvikävelyä.



Leikkii tosi paljon sekä pukee vaatteita ylleen. On tosi seurallinen ja iloinen. "Höpöttää" koko ajan, muttei mitään sanoja. Eläimien ääniä osaa matkia.



En oikeasti tiedä, pitäisikö lasta rohkaista. Houkutella kävelemään??? Mitä mieltä olette? Oon ollut sitä mieltä, että lapsen pitää saada rauhassa kypsyä kävelyyn.

Tyttö on nyt 7-vuotias, aloittanut juuri koulun.



On todella varovainen monessa asiassa, eikä tee ennen kuin on 100% että osaa varmasti. Lähti kävelemään 1v3kk (hänkään ei ryöminyt ja konttaminenkin oli pitkään pelkkää peruuttamista), mutta eipä juurikaan kaatuillut. Sama monessa muussa asiassa, tekee vasta kun on täysin varma omista taidoistaan.



On ollut melko pienikokoinen, mutta vanhemmatkin ovat olleet myöhään kasvajia.



Koulutehtävät menevät siten, että huolehtii ettei osaa ja sitten tekee kaiken kuin vettä vaan.



On aivan ihana lapsi! Ihmettelen usein sitä, että kun itse olen tämmöinen reipas ja rempseä runttaaja, niin miten minulla voi olla tuollainen siro, kaunis ja erittäin huolellinen sekä empaattinen lapsi. Mutta näin nyt se vaan on mennyt.



Meillä on toinen tyttö 1v8kk ikäerolla ja ovat kuin paita ja peppu pienemmän toimiessa monesti 'primus moottorina'. Nuorempi on ollut hyvä aktivoija isosiskolle.