Hei sinä varakas pääkaupunkiseutulainen!

lähes kaikilta osin.



Emme ökyile ja tuhlaa turhaan, rahaa ei heitetä hukkaan ja hyödynnetään tarjouksia. Lomamatkat suunnitellaan vuosisyklillä etukäteen ja rahat niihin säästetään järjestelmällisesti.

Talous ei kaadu pesukoneen pamahtamiseen ja lasten tileille voidaan siirtää säännöllisesti rahaa.

Uusia trendivaatteita eikä blingblingiä meiltä löydy.



Vuositulomme ovat yhteensä n. 100 000 euroa.

Ei siis mitenkään erityisen suuret tulot eikä perittyä rahaa. Ihan normiammatit meillä. Insinööri ja sairaanhoitaja, 3 lasta. Omakotitalo Espoossa, vuoden vanha auto ja lomaillaan koko perhe vuosittain.

Siitä mun osuus on about 100 000 ja loput on miehen heiniä. Pääomatuloja meillä on molemmilla noin 50 000 euroa vuodessa. Olemme molemmat yksityisen työnantajan palveluksessa, mies on liikejuristi ja mä olen markkinointiviestinnän alalla. Molempiin hommiin pääsee noin yleisesti ottaen yliopisto-opintojen kautta.

Olemme molemmat ihan duunariperheistä kotoisin, siis mitään perintöjä ei ole taustalla.

Asunnon arvo nykyhinnoilla n. 650000e, iso auto, matkustelemme paljon.



Meillä palkat 3700e/kk minä, 4700e/kk mies. Bruttotuloja. Kaupallinen akateeminen koulutus kummallakin. Asiantuntijoita ollaan yksityisellä sektorilla eli kummallakaan ei esimiesasemaa.



Meillä yleistä rahan riittävyyttä on auttanut se, että lapsia on vain yksi ja kumpikin oli tahollaan ruvennut säästämään jo nuorena ASP-tilille joten kun tapasimme aikuisena kummallakin oli jo puolimaksettu kaksio. Muutimme yhteen ja ostimme ison asunnon 6v sitten. Nyt asuntolainaa tästä asunnosta on alle 50000e. Maksamme lainaa noin 700e/kk pois ja olemme velattomia 6v kuluttua. Enemmänkin voitaisiin maksaa mutta sitten ei matkustettaisi niin paljon.

Asunto ostettu 11/10. Asunnon arvo n. 700 000 euroa, lainaa jäljellä 500 000. 2 alle kouluikäistä lasta, jompi kumpi vanhemmista koko ajan lyhennetyllä työajalla. Kokonaislaina-aika tulee olemaan n. 15 vuotta.



Molempien bruttotulot n. 100 000 euroa vuodessa, eli 200 000 koko taloudessa, loput menevät omalle osakeyhtiölle. Yliopistopohjalta meilläkin, ei takamettää.

Asunto on kallis näennäisesti. Ostettu tosin 15 vuotta sitten, silloin oli halvempaa. Velkaa on enää 35000 ja autoja ei ole. Ratikalla pääsee.

mutta mieheni on. Mutta näin siis meillä:



Mies töissä valtiolla virkamiehenä. Palkka ei yllä liike-elämän tasolle (bruttona n. 5200e/kk, mutta valtion leipä on tunnetusti pitkä, joten olemme uskaltaneet sen turvin ottaa lainan pitkällä takaisinmaksuajalla. Itse olen kahden lapsen kotiäitinä, mutta yliopiston käynyt minäkin.



Mieheni opiskeli yliopistossa 10 vuotta, minkä aikana hän teki koko ajan myös työtä. Valmistuttuaan hän peri isovanhemmaltaan asunto-osakkeen, jonka arvo oli n. 150 tuhatta euroa. Siitä saimme pesämunan ensiasuntoamme varten. Väitän, ettei ainakaan Helsingin keskustan tietämillä asu omistuasunnossa yksikään keskituloinen, ellei pohjalla ole edes vähän "vanhaa rahaa" - niin poskettomia ovat asuntojen hinnat. Muta me olemme siis niitä onnekkaita, jotka tällaisen pesämunan saimme.

perheessä yksi tänä vuonna ostettu auto (ja toista ei tarvita), varaa matkustella, vaikkei Thaimaa tai laskettelu kiinnostakaan.



Miehellä noin 5000 euron bruttotulot, itselläni 3000 euroa. Lisäksi tulee lapsilisiä.



Mies saa suuren osan tuloistaan luottamustehtävistä, omasta työstä saatu palkka on noin 4000 euroa. Minä olen yrittäjä vailla minkäänlaista kasvupyrkimystä. Haluan tehdä tätä työtä tällä panoksella ja näillä stressimäärillä ja vapaa-ajalla, tyydyn aivan hyvillä mielin 3000 euron tuloihin kuussa.

N. 170 tuhatta. Vaimo on juristi, itse olen tk-lääkäri. Asumme kantakaupungilla (Töölö), kaksi lasta. Ei ole autoa, koska kadunvarsipysäköinti on mahdoton asia ja molemmilla on työpaikka kävelymatkan päässä.



Emme ole käyneet Thaimaassa, koska harrastamme enemmänkin kulttuurimatkailua. On siis kierrelty paljon eurooppalaisia suuria kaupunkeja, ja kerran käyty rantalomalla. Lapset ovat teini-ikäisiä. Emme tuhlaa paljonkaan, mitä nyt pidämme huolen, että syömme hyvin ja sitä ei voi Suomessa tehdä tuhlaamatta välillä.