Lue keskustelun säännöt.
4 vuotta erosta
03.10.2012 |
ja kadun sitä lähes jokapäivä. Eniten kaduttaa lastenvuoksi, olisi pitänyt jäädä heidän takiaan vaikka suhde ei ollut häävi. Olisi ollut kuitenkin lapsilla koti, ydinperhe mitä kadehdin.
Miten pääsen tästä yli, miten jatkan elämää edes joskus tuntematta syyllisyyttä kaikesta. Pelkään jatkuvasti, että lapsillani on onneton elämä. Tarkkailen heitä.
On niin paha olla, että voisin vaikka kuolla.
Kommentit (6)
No ei siinä sitten muu auttanut kuin palata yhteen miehen kanssa ja hyvin on kyllä mennyt. Ero kulutti molemmat aivan loppuun, vaikka luulin sen olevan hyvä ratkaisu.
ei valitettavasti. Lasteni isällä on puoliso ja varmasti pian yhteinen pieni.
Alan olla aivan loppu
Onko sulla ap. mahdollisuuksia samaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, jäikö teillä asiat riitaan, mutta jos jäi niin kannattaa ihan keskustella ja pyytää anteeksi. Selvittää asiat, jotka jäivät auki.
Lastenkin kannalta tilanne paranee, jos voitte joskus tehdä asioita perheen kesken, vaikka olettekin eronneet.
Itseä helpottaa, jos antaa anteeksi ja pyytää anteeksi virheitään.
sitten sellaista niin hyvää, jota kadehdit kun kerta erositte? Itse olin nuorena kauan vihainen vanhemmilleni, että leikkivät "kunnon perhettä" niin kauan vain lasten takia. Sain ihan vääristyneen kuvan ja itsekin tein virheitä sitten nuorena aikuisena ihan sen takia kun kaipasin oikeaa perhettä ja rakkautta niin paljon kun en sitä lapsena nähnyt.:(
sitten sellaista niin hyvää, jota kadehdit kun kerta erositte? Itse olin nuorena kauan vihainen vanhemmilleni, että leikkivät "kunnon perhettä" niin kauan vain lasten takia. Sain ihan vääristyneen kuvan ja itsekin tein virheitä sitten nuorena aikuisena ihan sen takia kun kaipasin oikeaa perhettä ja rakkautta niin paljon kun en sitä lapsena nähnyt.:(
Niin, ehkä aika on kullannut muistot ja syyllisyys ja suru painaa niin valtavasti. en jaksaisi enää millään. Ihanat lapseni ovat kaikki kaikessa minulle ja he kyllä näyttävät iloisilta ja reippailta, mutta silti jatkuvasti mietin että jos olisimme vielä perhe niin tekisimme niin ja näin..
vellominen ja ala elää! Jos lapsillasi on kaikki hyvin, miksi kaipaat jotain josta ole jo päässyt pois! Olen itsekin eronnut ja se oli hirvittävän vaikeaa, tunisn myös epäonnistuneeni lasten takia, mutta ikinä en laittaisi heitä siihen, että teeskentelisin onnellista perhe-elämää. Yksin lasten kanssa on paljon helpompaa, ei tarvitse huomioida toisen menoja ja haluja, tehdään just niin kuin haluamme. Eipä tule mieleen mitään, mitä en voisi tehdä ilman sitä miestä perheessä?!
No ei siinä sitten muu auttanut kuin palata yhteen miehen kanssa ja hyvin on kyllä mennyt. Ero kulutti molemmat aivan loppuun, vaikka luulin sen olevan hyvä ratkaisu.
Onko sulla ap. mahdollisuuksia samaan?