Mies ei halua naimisiin

mikä kannattaa sopia sen ihmisen kanssa, jonka kanssa elämänsä jakaa. Sen tuomia hyötyjä ei voi vastaavina saada millään muilla sopimuksilla.



Minä en olisi sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tätä sopimusta ole valmis tekemään.

Jos avioliitto ei ole miehelle "tärkeä", niin mitä haittaakaan siitä hänelle sitten olisi? Avioliitonhan voi käydä sopimassa vaikka lounastunnilla maistraatissa. Siinä on niin paljon hyödyllistä juridiikkaa yhdessä paketissa, että jos on tarkoitus elää yhdessä ja varsinkin tehdä lapsia, se on jo ehdottoman järkevää olla naimisissa.

sellaisen miehen kanssa, joka ei ole valmis sitoutumaan lastensa äitiin ja perheeseensä. Avioliitto on juridinen sopimus, jolla laitetaan perheen perusta kuntoon. Vastaavaan voi pyrkiä muilla sopimuksilla, lasten tunnustamisilla, testamenteillä jne. mutta samaan niillä ei millään pääse. Jos miehesi ei tätä vähää vaivaa halua nähdä näin tärkeän asian vuoksi, ei hän ole perheen arvoinen.

avioliittoa? Kannattaisi ehkä selvittää. Avioliiton etuja kuolemantapauksen sattuessa ei kyllä korvaa mikään sopimus (mm. leskeneläke). Ymmärtääkö mies, että hän evää myös nämä sinulta... vai onko ongelma jossakin muussa?

joku jo kirjoittikin onko vastaan avioliittoa vai häitä?

häät on loppujenlopuksi ihan turha ja kallis toimitus..



avioliitto ei liity mitenkään sitoutumiseen, sen pitää tulla muualta kuin papin tai tuomarin puheista.



MUTTA avioliitto on ehdottoman tärkeä juridinen sopimus. JOS olet kuolematon, ei tarvi mennä naimisiin..



meillä yhteistä omaisuutta mutta ei yhteisiä lapsia -> naimisiin!! sen ikävimmän sattuessa tähän maailmaan jäävä on leski eikä ex-kämppis ja oikeutettu asumaan omassa kotonaan ilman kenenkään jurputuksia.

Itse en naimisiin halua mennä. Typerää ja vanhanaikaista paapotusta. Minun penneissäni ei ole paljon jakamista jos henki lähtee. Ja en nyt usko että kovin moni lähtee minun vanhojen kalsareitteni omistusoikeudesta riitelemään.

ei ole hänelle tärkeä (siis: on yhdentekevä), niin hän voi kai siihen suostua siksi, että se on sinulle tärkeää?



Älä suostu siihen, että sinun toiveesi ylitse kävellään automaattisesti. Minullekaan avioliitto ei ole tärkeä, mutta se on asia, jonka jokainen kokee omalla tavallaan, eikä ole ollenkaan väärin haluta naimisiin.

Miten on mahdollista, että keskustelette asiasta vasta kun olette seurustelleet "jo useamman vuoden"? Normaalia kai olisi jossain melko alkuvaiheessa tiedustella toisen yleisiä kantoja avioliittoon, lapsiin jne.

Nykyään ei avioliitolla ole enää ihan semmosta ylivaltaa, kun täällä varsin usein annetaan ymmärtää. Esimerkiksi leskeneläke on harkinnan varainen ja varmaankin poistuu pian. Myös yhteiset lapset "antavat" suojaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Mutta se pitää päättää itse haluaako sitä vai ei. Ketään ei siihen voi pakottaa.

Minulle avioliitto ei ollut koskaan merkinnyt mitään. Olin ehkä ollut vastaankin sitä koko nuoruuteni. Sellaista typerää hapatusta, millä ei ole mitään merkitystä.



Mies kuitenkin koki asian toisin ja halusi naimisiin. Perusteli, että on aina ajatellut menevänsä naimisiin rakastamansa naisen kanssa.



Koska asia ei minulle niin merkityksellinen ollut niin lupasin, että mennään sitten. Ei se mikään erityinen kynnyskysymys minulle ole, että eroamaan alkaisin sen takia. Joten meidät vihittiin sitten´maistraatissa kahden kesken, todistajina toimiston työntekijät. Juhliin en sentään suostunut.



Siksi ihmettelen joskus, että jos avioliitto on merkityksetön, miksi kynsin haimpain sitten tapellaan sitä vastaan. Ei se ole minun elämääni muuttanut mitenkään, eikä hankaloittanut. Mutta kun miehelle oli tärkeää olla naimisissa niin sama se minulle oli.

Minulle avioliitto ei ollut koskaan merkinnyt mitään. Olin ehkä ollut vastaankin sitä koko nuoruuteni. Sellaista typerää hapatusta, millä ei ole mitään merkitystä.

Mies kuitenkin koki asian toisin ja halusi naimisiin. Perusteli, että on aina ajatellut menevänsä naimisiin rakastamansa naisen kanssa.

Koska asia ei minulle niin merkityksellinen ollut niin lupasin, että mennään sitten. Ei se mikään erityinen kynnyskysymys minulle ole, että eroamaan alkaisin sen takia. Joten meidät vihittiin sitten´maistraatissa kahden kesken, todistajina toimiston työntekijät. Juhliin en sentään suostunut.

Siksi ihmettelen joskus, että jos avioliitto on merkityksetön, miksi kynsin haimpain sitten tapellaan sitä vastaan. Ei se ole minun elämääni muuttanut mitenkään, eikä hankaloittanut. Mutta kun miehelle oli tärkeää olla naimisissa niin sama se minulle oli.

Monen naisen logiikalla sitä sitten mennään naimisiin koska mies haluaa. Kuinka monesti näin käy toisin päin? Jos mies ei halua, hän ei halua eikä usein mene vaikka asia olisi naiselle kuinka tärkeä. Tässä mielessä eletään vielä patriarkaalisessa yhteiskunnassa, koska mies edelleen päättää. Mitäpä sitä nainen voi tuossa tilanteessa tehdä muuta kuin päättää alistuuko vai eroaako, naisen kannalta kumpikin huono juttu!

Taidatte olla naisia kommenteista päätellen, aina te ajatelette miten pärjää jos toinen kuolee jne. Miettikää mitä mies miettii, ei yhtään mitään, samassa veneessä se mieskin on, jos vaikka se nainen kuolee ennen miestä. Olette oman edun tavoittelijoita! hyi teitä! Epäilen että kuulutte kuitenkin siihen porukkaa joka TEKEE / VAATII AVIOEHDON, arvon naiset.