Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

2v muuttunut yhtäkkiä herkäksi, itkuiseksi ja säikyksi

Vierailija
24.10.2012 |

Kyseessä siis kotona hoidettu 2v 2kk tyttö, joka ihan viime viikkoina alkanut olemaan jotenki tosi herkkä, itkuinenkin ja säikky. Uhmaikä on alkanut ja komentamaan olen joutunut tavallista enemmän, mutta en silti mielestäni ole tehnyt mitään pelottavaa tai kohtuuttoman ankaraa. Meillä ollaan tosi paljon perheenä yhdessä, sylitellään, luetaan, kokataan ja leivotaan yhdessä, ulkoillaan jne. eli uskoisin, että semmonen normaali, hyvä suhde olis lapseen ja nyt pelottaakin ihan tosissaan, että mistä on kyse.



Seuraavanlaiset esimerkit voisin antaa: mies leikkimielisesti kiusotteli minua ja heilautti sohvatyynyä minua kohti tyynysota-ajatuksella, josta tyttö säikähti ihan kamalasti ja alkoi itkemään hillittömän kovasti ja "vaati" tyynyä itselleen ja halusi pitkään halata molempia meitä vanhempia. Itkun rauhoittelemiseen meni mielestäni paljon normaalia pidempään. Toisessa tilanteessa tyttö taas säikähti ihan olematonta, kun aloin vaan kysymään, että miksi kengät on olohuoneessa eikä eteisessä ja tästäkin hän alkoi itkemään ja hyppäsi kaulaani ja toisteli "ei ole mitään hätää" ja itki pitkään ja vuolaasti. Toisaalta monet esim. tv-mainokset alkavat itkettää tyttöä ja hän näkee öisin mielestäni varsin runsaanoloisesti painajaisia.



Nämä tilanteet on minulle äitinä ihan todella raastavia, kun en aikuisena oikein osaa laittaa mittasuhteisiin lapsen säikähdystä ja pelkoja. En siis tiedä mitä siellä mielessä liikkuu, mikä saa hänet säikkymään ja pelkäämään niin kovasti noissa tilanteissa.



Voisiko tämä siis liittyä ihan oikeasti vaan uhmaikään tai iänmukaiseen mielikuvitusmaailman huikean nopeaan kasvuun ja sitä kautta elämän näyttäytymiseen paljon pelottavampana kuin ennen, vai olisiko asiasta syytä ottaa yhteyttä esim. neuvolaan?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
24.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

uhmaikään....



Kyllä se teidän söpö on ihan normaali :) ja muuttuu kuukauden kuluttua taas erilaiseksi

Vierailija
2/8 |
24.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa kyllä ihan siltä, että lapselle olisi tapahtunut jotakin pelottavaa. Onko häntä rangaistu miten, esim fyysisesti?



Tuossa iässä möröt sun muut alkaa pelottaa, mutta ei tuossa määrin.



Oletteko riidelleet rajusti lapsen nähden/kuullen?



Ottaisin yhteyttä neuvolaan, jos olisin sinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
24.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa kyllä ihan siltä, että lapselle olisi tapahtunut jotakin pelottavaa. Onko häntä rangaistu miten, esim fyysisesti?

Tuossa iässä möröt sun muut alkaa pelottaa, mutta ei tuossa määrin.

Oletteko riidelleet rajusti lapsen nähden/kuullen?

Ottaisin yhteyttä neuvolaan, jos olisin sinä.

Ei ole rankaistu fyysisesti. Ääntä ollaan isänsä kanssa jouduttu korottamaan aiempaa enemmän, mutta meille on tärkeää, ettei tilanteista tule lapselle silti pelottavia ja tähän ollaan todenteolla pyritty. Toki on vaikea välillä tietää, mikä lapselle on pelottavaa, joten en menisi vannomaan, ettemme olisi tuossa tavoitteessa voineet epäonnistua. Fyysisesti häntä ei ole kuitenkaan rangaistu, eikä meillä ole käytössä edes mitään jäähypenkkiä tai sen tapaistakaan. En nyt tiedä liittyykö tuo mitenkään asiaan, mutta mainitsimpa nyt kuitenkin.

Mitä sinä ajattelet, mitä lapsi olisi oikeasti voinut säikähtää noin kovasti? Pelottaa ihan hirveästi, että olenko oikeasti tietämättäni tehnyt jotain, mikä saa lapsen noin kovin säikkymään ja pelkäämään, ts. olenko minä pelottava äiti??!! Enkä edes tiedä mitä neuvolassa sanoisin. Toisaalta, meille on tulossa toinen lapsi, joten äitiysneuvolassa voisin ottaa aiheen kevyestikin puheeksi.

Ensimmäiselle vastaajalle täytyy sanoa, että minun mielestäni uhmaikä ei ole mikään uskon asia, vaan todellinen ja tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä.

Ap

Vierailija
4/8 |
24.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olemme pari kertaa varmaan riidelleen miehen kanssa suullisesti, mutta kukaan ei ole koskaan käynyt keneenkään käsiksi. Siksi tuo tyynysotajutun aiheuttama suunnaton säikähdys olikin todella omituista.



Lapsi on toisinaan joitakin tunteja ja satunnaisesti ollut yönkin yli isovanhemmillaan (molemmilta puolin) hoidossa, mutta sielläkään ei ole meidän nähden, kuullen tai tietoon tullen koskaan kukaan ketään fyysisesti satuttanut.



Ap

Vierailija
5/8 |
24.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika muuttui kans tuossa 2v iässä herkäksi.

Ennen ei kiinnostunut pehmoleiluista yhtään, nyt niitä on sängyssä 4. Sekä on tullut kuivioihin 'rätti', eli pussilakana joka kulkee mukana ja toimii lohduttaja.

Olen ajatellut että tämä on vain vaihe.. :)

Vierailija
6/8 |
24.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa kyllä ihan siltä, että lapselle olisi tapahtunut jotakin pelottavaa. Onko häntä rangaistu miten, esim fyysisesti?

Tuossa iässä möröt sun muut alkaa pelottaa, mutta ei tuossa määrin.

Oletteko riidelleet rajusti lapsen nähden/kuullen?

Ottaisin yhteyttä neuvolaan, jos olisin sinä.

Ei ole rankaistu fyysisesti. Ääntä ollaan isänsä kanssa jouduttu korottamaan aiempaa enemmän, mutta meille on tärkeää, ettei tilanteista tule lapselle silti pelottavia ja tähän ollaan todenteolla pyritty. Toki on vaikea välillä tietää, mikä lapselle on pelottavaa, joten en menisi vannomaan, ettemme olisi tuossa tavoitteessa voineet epäonnistua. Fyysisesti häntä ei ole kuitenkaan rangaistu, eikä meillä ole käytössä edes mitään jäähypenkkiä tai sen tapaistakaan. En nyt tiedä liittyykö tuo mitenkään asiaan, mutta mainitsimpa nyt kuitenkin.

Mitä sinä ajattelet, mitä lapsi olisi oikeasti voinut säikähtää noin kovasti? Pelottaa ihan hirveästi, että olenko oikeasti tietämättäni tehnyt jotain, mikä saa lapsen noin kovin säikkymään ja pelkäämään, ts. olenko minä pelottava äiti??!! Enkä edes tiedä mitä neuvolassa sanoisin. Toisaalta, meille on tulossa toinen lapsi, joten äitiysneuvolassa voisin ottaa aiheen kevyestikin puheeksi.

Ensimmäiselle vastaajalle täytyy sanoa, että minun mielestäni uhmaikä ei ole mikään uskon asia, vaan todellinen ja tärkeä kehitysvaihe lapsen elämässä.

Ap


jos olet vain ääntä korottamalla lasta tuhmuuksista rankaissut, niin et varmasti ole pelottava äiti, tai tehnyt mitään väärää. Mutta kannattanee ottaa käyttöön kuitenkin mietintätuoli (=jäähypenkki), niin ei tarvitse sitä ääntäkään korottaa, jos lapsi nyt sattumoisin sitä pelkäisi sitten.

Voiko lapsi olla peloissaan tulevasta sisaruksesta? Onko siis tietoinen lapsen tulosta, oletteko laitelleet kotia uutta vauvaa varten? Nämä asiat on käsittämättömiä ja toisille pelottaviakin, lapsille. Tätä asiaa voisi kehitellä puhumalla siitä uudesta vauvasta kaikesta, mitä se vauva tuo tullessaan. Puhua niin paljon kuin lapsi näyttää kokevan tarpeelliseksi. Kirjallisuuttakin löytyy aiheesta, siis lasten kirjoja, mitä voi vaikka iltasaduksi harkita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
24.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ymmärtää enemmän ja enemmän asioita ja esim. mun poika alkoi pelkäämään 2 vuotiaana saunaa ja suihkua.



Pelkäsi kiukaasta kuuluvaa sihadusta, meni aika kauan ennen kuin tajuttiin se, ostin lapselle oman kauhan että saa sen äänen itse aikaiseksi, niin pelko katosi.



Taitaa joka iässä olla jotain, muistan että 6v oli ihan kamala ikä, nyt tuo on jo 17v lukiolainen.

Vierailija
8/8 |
24.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutamia kommentteja:



Tuo mietintäpenkki/jäähytuoli-juttu pitäis varmaan meidän miettiä läpi ja harkita josko se tulisi käyttöön. Vauvan syntymään on kuitenkin niin vähän aikaa, että ehkä jätämme sen juuri nyt tekemättä, mutta vaikka ensi vuoden puolella voisi olla hyvä ajatus.



Lapselle on puhuttu uudesta vauvasta ja mielestäni aika paljonkin. Toki välillä on vaikea tietää minkä verran tuon ikäinen ymmärtää ja mitä "tietoa" hän tarvitsisi, voi siis olla että olen jutellut ihan höpöhöpöjä hänen mielestään :). No, olemmepa kuitenkin jutelleet ja aihe on hänelle tuttu. Juttujen perusteella tuntuu ainakin jännittävän sitä, että pikkusisarus tulee ja ottaa häneltä lelut käsistä. Jotain siis mielessään selvästi asiasta mietiskelee ja varmasti sisaruksen tulo ja tuleva muutos pelottaakin ihan erilailla kun me osaamme vanhempina ymmärtää.



Oli kuitenkin tosi lohdullista kuulla, että tämmöinen vaihe on ollut jollain muullakin, kun tietysti itse ajattelen, ettei nimenomaan semmoista konkreettista tapahtumaa, joka olisi lasta voinut järkyttää, pitäisi olla tapahtunut. Toisaalta taas sitä miettii, että onko sittenkin tehnyt tietämättään jotain tai toistaako jotain lapsen silmiin pelottavaa käyttäytymismallia ja siksi lapsi on säikky.



Ehkä kysyn tuosta vielä seuraavassa äippäneuvolassa, eihän sitä tiedä mitä terveydenhoitaja osaisi asiaan sanoa.



Ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän kuusi