Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeväkivalta todellakin raaistuu-en uskonut ennenkuin itse sen koin
14.10.2012 |
Olen se kirjoittaja, joka kirjoitti tänne pari vuotta sitten että mieheni oli tönäissyt minua. Olin silloin jo lähdössä, mutta minulla oli kaksi alle 2v, olin äärettömän voimaton ja tyhmänä menin sitten miehen takaisin-aneluihin mukaan.
No, tänään sitten mies hermostui ja otti kiinni niskastani/takistani niin, että meinasin tukehtua, eli kuristi siis.
Olen shokissa, ja tällä kertaa meinaan varmasti lähteä. Olen niin pahoillani lasten puolesta, mutta mitä he joutuisivatkaan kokemaan vielä täällä. Miehelläni on narsistisia piirteitä, mutta on tehnyt paljon asioita muuttuakseen viime aikoina. Lähti jopa perheneuvolaan mukaan, mutta siellä ei ainakaan muutaman käynnin perusteella pystytä tarjoamaan minkäänlaista apua!
Kommentit (15)
Pääsikö eroon miehestään terveenä ja yhtenä kappaleena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsempeistä! Edelliselle kirjoittajalle, itsellänikin mielessä on käynyt että jos mies suostuisi menemään esim. Lyömättömän linjan terapiaan, niin harkitsisinko edes yhdessä jatkamista? No, en usko että edes terapia auttaisi, en vaan usko koska tämä persoonallisuus on todella syvällä, ja jo ilman tätä väkivaltaakin olen saanut olla varuillani, tekemisiäni on kontrolloitu jne. Niin rasittavaa.
Asuntoa emme ole vielä saaneet, mies lisäksi kuultuaan eroaikeistani uhkaili etten saa lasten huoltajuutta, koska olen "hullu", jouun maksamaan omistusasuntomme lainaa samalla kun uutta asuntoa, mietin myös miten ihmeessä saan hänet myymään asuntomme, koska minulla on siihen 40% omistusosuus ja itsekin sanonut että liian kallis hänelle itselleen. Ehdotti että jäisimme lasten kanssa joksikin aikaa kotiimme, ja hän muuttaisi pois. Tämä tuntuu siltä, että hän kontrolloisi edelleen elämääni, ja lähtisikö hän oikeasti mihinkään??? Voi elämä mikä sotku, nyt alan olla jo todella stressaantunut ja lapsetkin oireilevat.
Ap
Raukkamaista tuollainen pelottelu taloudellisilla vaikeuksilla ja hulluksi leimaamisella - et tee yhtään MITÄÄN tuollaisella "miehellä" eikä hänestä kyllä ole lapsillekaan mitään iloa. Talousasiat aina järjestyy, mutta perhehelvettiä ei mikään raha tai muu koskaan korvaa. Lähde vielä kun voit, sinä pystyt siihen, lähde lastesi ja itsesi vuoksi!
Onnea ja tsemppiä kyllä tarvitaankin, inhottavinta tässä on se itsensä syyttely, MIKSI ei lähtenyt aiemmin, MIKSI luulin että mies muuttuu jne. No, mies vastaa omista teoistaan ja nyt on taas raja ylitetty, vielä lasten edessä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
henkisesti valmis lähtemään. Turhaan itseäsi ruoskit siitä mitä et saa tekemättömäksi. Keskity nyt jatkossa omaan ja lastesi hyvinvointiin. Eli elämiseen erillään miehestäsi.
Jossittelu on turhaa, on ylipäätään hienoa että vihdoin tajusit asian todellisen laidan. Monet jäisivät vieläkin hakattavaksi ja alistettavaksi - sinulla on sentään jokin itsearvostuksen ripe tallella!
Mukavaa loppuelämää sinulle ja lapsillesi ap, toivottavasti ero sujuu mahdollisimman kivuttomasti!!!
t. kerran väkivaltaisesta miehestä eronnut
Kaikki yhteydenpito minimiin, muuten et selviä. Mies alistaa ja kiusaa sinua ihan varmasti, mutta olet kuitenkin vapaa. Kyllä se kyllästyy ja lopettaa, kun et suostu olemaan tekemisissä.
Teit ainoan oikean päätöksen. Lähde pian. Älä kerro miehelle etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taustalla on tietysti myös valtava henkinen väkivalta, sekä taloudellinen kontrolli myös. Ihan kuin joku oppikirjaesimerkki! Esittää niin hyvää miestä muille, kotona sitten ei tarvitse.
Pitää yrittää nukkua edes vähän, asuntohakemuksia laitellessa meni tämä ilta. Tällä kertaa jaksan paremmin, kun ei ole järjettömät univelat niskassa..
Lähde, äläkä mieti muuta, tee se salaa niin pitkälle kuin mahdollista. Kerro ainakin koko tarina jollekkin ja lähtöaikomuksista. Selviät kyllä!
Pahinta mulla on ollut (sen konkreettisen lähdön jälkeen) se syyllistäminen muilta ihmisiltä. Oma on syyni kun nyt olen yh, paljon annetaan ymmärtää että ihan omasta toiminnasta johtuen olen tässä tilanteessa, ihan itse pilasin kaiken ja jätin hyvän miehen.
Miettisitte ihmiset ennen kuin alatte vittuilemaan ja syyllistämään eronneita ja niitä parjattuja KAUHEITA YKSINHUOLTAJIIA että siellä taustalla voi olla vaikka kuinka rankkoja kokemuksia, myös lapsilla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä sitä haluaisi uskoa, mutta näin vaan valitettavasti kävi meillekkin..alkoi henkisenä väkivaltani kolmisen v. sitten (lähinnä sitä että uhkalili itsarilla), oli tavaroiden rikkomista ja uhkailua. En ollut pulmunen itsekkään, alkoholilla osuutta aina näihin.
No, tuli lapsi ja vähäksi aikaa asiat rauhoittui. Sitten mustasukkaisuutta, epäilyjä..tuli tönimistä ja käsistä pitoa. Viimeinen niitti kun mies humalassa löi ja potki, soitin poliisit ja nyt asutaan muksun kanssa kaksin.
Tulevaisuus on avoin, mitä tästä eteenpäin? onneksi rahallisesti pärjään joten kuten, siksi en takaisin mene. Mutta voiko mies muuttua? käy terapiassa ja luonnollisesti sitä diipa daapa-anelua "mä muutun, en koskaan enää" on ollut. En vain tiedä, en haluaisi lapselleni mitään uusperhekuvioita mutta taitaa olla ainut vaihtoehto (en tod. ole miettimässä uutta suhdetta!) Mutta miehen kuvioista ei voi tietää, ja äitipuoli jossain vaiheessa muksulla..voi kamalaa :((
Hei!
Nyt löysin tämän ketjun, kiitos kaikille tsempanneille! Aloitinkin tuossa uuden ketjun. Olen päässyt muuttamaan omaan asuntoon, ja olen onnellinen:) Ex-miehen kanssa riidellään edelleen mitä uskomattomammista asioista (mikä ei ole yllätys).
Jatkan paremmalla ajalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto sille tämänpäiväiselle kirjoittajalle, joka pohti avun hakemista. Täällä voidaan vaikkapa kannustaa väkivallan uhreja hakemaan apua!
Vierailija kirjoitti:
Nosto sille tämänpäiväiselle kirjoittajalle, joka pohti avun hakemista. Täällä voidaan vaikkapa kannustaa väkivallan uhreja hakemaan apua!
Pahimmassa tapauksessa tämä on sama kirjoittaja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nosto sille tämänpäiväiselle kirjoittajalle, joka pohti avun hakemista. Täällä voidaan vaikkapa kannustaa väkivallan uhreja hakemaan apua!
Pahimmassa tapauksessa tämä on sama kirjoittaja...
Tuskin on. Aloittaja oli jo päässyt muuttamaan erilleen. Suomessa on varmasti paljon ihmisiä samassa tilanteessa.
Edellinen kirjoittaja olen, ja toivoisin että joku vastaavaa kokenut voisi tuoda esiin tapauksen jossa yhteen on palattu eron jälkeen, onko muutosta tapahtunut ja ennekaikkea, onko muutos pysyvää?
Miten vaikeita asioita, tiedän ettei kukaan voi sanoa että juu, ei se enää ikinä lyö mutta onko olemassa näitä positiivisia yhteenpalaamisia..? yleensähän mitä näitä lukee niin ei kannata, sama jatkuu aina jossain vaiheessa ja jopa pahempana kuin aiemmin :(