Lue keskustelun säännöt.
Minä en ole lapsiin kohdistuvan ruumiillisen väkivallan ehdoton vastustaja.
09.02.2006 |
Itse ei kuitenkaan ole koskaan tarvinnut läpsimiseen/tukistamiseen tms. turvautua. Silti ymmärrän että ihmiset ovat erilaisia, jotkut lapset ovat vaativampia ja aikuisten hermot eivät vaan yksinkertaisesti kestä. Täällä palstalla kun ei tunnu muita olevan kuin niitä, jotka itse tukistelevat lapsiaan tai niitä jotka ovat ehdottomasti sitä vastaan.
Meille on sattunut kolme helppoa lasta, mutta kun katson esim. veljeni 3-vuotiasta, niin en yhtään ihmettele, että hän joskus tukistaa poikaa, kun hän ei tottele yhtään mitään. Oikea kasvatusmetodi se ei varmasti ole, mutta ihmisiä ne vaan ovat vanhemmatkin.
Kommentit (4)
Itse käytän niitä siis joskus, mutta en päivittäin enkä säännöllisesti. Mielestäni niissä ei ole mitään pahaa. Aivan liian neuvottelevaista on tämä nykyajan kasvatus, joka asia pitäisi vain neuvotella ja puhumalla hoitaa. Ei kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon, että omat lapseni kyllä järkyttyisivät jo luunapista tai tukistuksesta. Olisi sen jälkeen turha opettaa heillekään, että ei saa lyödä/ei saa potkia/ei saa tukistaa jne.
Ja kynnys käyttää väkivaltaa laskee sitten koko ajan, mitä enemmän sitä käyttää.
P.S. Oletteko muuten sitä mieltä, että puolisotkin saavat lyödä toisiaan, jos ei muuten " asiat etene" ?
Lyöminen onkin jo aivan eri asia! Meillä ei väkivaltaa hyväksytä, johon en luunappia ja pientä tukistamista edes laske. ja kyllä meillä lapset tietävät, mikä on väärin ja mikä oikein, eivätkä harrasta lyömistä tmv. Väkivaltaa ei hyväksytä myöskään aikuisten kesken.
T.3
olevani tilanteessa, jossa jonkin asteinen väivalta on hyväksi. Ja puhun nyt ihan vaan esim. omaan huoneeseen raahaamisesta. Mitään selkäsaunoja en kuitenkaan koskaan ymmärtäisi.