Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten down-lapsen kanssa oppii elämään?
24.10.2012 |
Ystäväni sai lapsen ja on aivan hajalla. Heti synnytyksen jälkeen selvisi, että lapsella on downin syndrooma. Itseäkin ihan kurkkua kuristaa, kun ajattelen asiaa. Tiedän kyllä, ettei se nyt niin paha asia ole, mutta kuitenkin ihan hirveä shokki ja järkytys vanhemmille ja lähipiirille. Lapsi ei kuitenkaan koskaan tule olemaan täysin itsenäinen, tai ainakin tarvitsee paljon apua elämänsä aikana.
Mua ihan itkettää ystäväni puolesta. Heidän on ollut hirveän vaikea sopeutua ajatukseen. Vauva on vasta ihan pariviikkoinen eli kaikki on vasta ihan alussa.
Miten voisin tukea ystävääni ja miten te muut down-lapsen vanhemmat olette sopeutuneet ajatukseen, että lapsella on down. Olis mukavaa, jos kertoisitte tuntemuksianne.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälleni syntyi myös "yllätysdown", perheen esikoinen noin 10 vuotta sitten. Aluksi shokki oli kova, mutta ulkopuolelta katsoen tuntui menevän ohi itsestään suloisen tytön kasvaessa ja kehittyessä.
Ihana tyttö on ystävälläni, eikä perhe ainakaan tässä vaiheessa vaikuta kantavan kovasti huolta tulevaisuudesta. Tällä hetkellä lapsi ja koko perhe voivat kaikin puolin hyvin.
Kyllä se vieläkin ottaa joskus koville, enimmäkseen silloin kun todellisuus lyö kasvoille ja sitä tajuaa jälleen kerran, että "tässä taas yksi asia, joka ei tule koskaan menemään samoin kuin terveellä lapsella". Meidän lapselta puuttuu mm. mallioppiminen eli sellaista itsestään oppimista ryhmässä ei juuri tapahdu, kaikki pitää hänelle erikseen selittää ja kerrata useamman kerran päivässä. Ei hahmota päivän kulkua, vaikka on kohta kouluiässä ja rutiini on ollut sama viime vuodet + apuna on kuvallinen lukujärjestys, lasten kalenteri jne.
Alue: Aihe vapaa
mutta lapsellani on epämuodostuma, joka selvisi vasta synnytyksessä. Kannattaa hakea heti apua muilta down-vanhemmilta. Tiedän että on olemassa esim. keskustelupalstoja, varmasti googlaamalla löytyy. Järkytys on varmasti kovin suuri, mutta on pakko käydä läpi. Pikkuhiljaa asian pystyy hyväksymään ja sen kanssa elämään. Vertaistuki paras. Asiat kääntyvät kyllä hyvin päin, vaikka ei heti uskoisi! Ihanaa että tuet ystävääsi!