Lapsieni säännöt
onko teillä jotain sääntöjä lapsille? Meillä on seuraavia (osa on mun ja osa mieheni luomia).
Lapsia 3, alle kouluikäisiä:
-lapsi vie lautasensa pois ruokapöydästä ja kiittää
-lautasta ei tarvitse syödä tyhjäksi, mutta kolme lusikallista pitää syödä
- karkkipäivä lauantaisin (poikkeus vahvistaa säännön)
-ihmisiä tervehditään, kiitetään
-ei saa valehdella
-vieraitten pihojen trampalla ei hypitä ilman omien vanhempine valvontaa
-yksi lapsi kerralla trampalla
- laiturille ei saa mennä yksin
-jos satuttaa/ haukkuu toista tai rikkoo tavarna, tulee pyytää anteeksi
-jos tahallaan hajottaa jonkun vieraan ihmisen esineen, hänelle ostetaan uusi ja lapsi rahoitta ostoa "omilla" rahoillaan
- vieraalle tarjotaan ensin
- vieras saa valita ensin
Mitä teillä on? Vinkkejä!
Kommentit (15)
Meilläkin on sääntöjä.
Äitiä pitää totella. Äiti määrää.
Aikuisilla on erivapauksia.
Siis: olipa asia mikä tahansa, äiti sanoo viimeisen sanan.
Erivapaudet: aikuinen saa lukea ja syödä aamupalaa (viikonloppu) samanaikaisesti. Lapset ei. Aikuisilla ei ole karkkipäivää.
Maailma on epäoikeudenmukainen ja nämä erivapaudet on lapsilla sitten aikuisena, mutta onpa sitten aikuisen velvollisuudetkin.
Nimimerkillä äiti, jolla on jo aikuiset lapset, että alaikäiset lapset, ja aikuisten kanssa on välit edelleen hyvinkin hyvät ja toimivat, joten ei tästä vahinkoa ole tullut.
Meilläkin on sääntöjä.
Äitiä pitää totella. Äiti määrää.
Aikuisilla on erivapauksia.Siis: olipa asia mikä tahansa, äiti sanoo viimeisen sanan.
Erivapaudet: aikuinen saa lukea ja syödä aamupalaa (viikonloppu) samanaikaisesti. Lapset ei. Aikuisilla ei ole karkkipäivää.Maailma on epäoikeudenmukainen ja nämä erivapaudet on lapsilla sitten aikuisena, mutta onpa sitten aikuisen velvollisuudetkin.
Nimimerkillä äiti, jolla on jo aikuiset lapset, että alaikäiset lapset, ja aikuisten kanssa on välit edelleen hyvinkin hyvät ja toimivat, joten ei tästä vahinkoa ole tullut.
samanaikaisesti, jos kerran teidän perheessä aikuisetkin tekevät niin? Kuulostaa pompottamiselta tuo sääntö.
Sääntöjä joita nyt tuli mieleen:
-pikkusiskoa ei lyödä tai kampata (koskee nelivuotiasta)
-toiselta ei napata lelua, jolla toinen on juuri leikkimässä
-jos on tehty ikävästi toiselle, pyydetään anteeksi
-ei sotketa ruualla (tämä koskee nelivuotiasta, koska 2v ei vielä osaa syödä täysin siististi)
-ei huudeta/puhuta rumasti toiselle eikä muutenkaan olla ilkeitä
Siinä ne säännöt taisivatkin olla. Mitään siivoamista tms en ole lapsilta vielä edellyttänyt.
Meilläkin on sääntöjä.
Äitiä pitää totella. Äiti määrää.
Aikuisilla on erivapauksia.Siis: olipa asia mikä tahansa, äiti sanoo viimeisen sanan.
Erivapaudet: aikuinen saa lukea ja syödä aamupalaa (viikonloppu) samanaikaisesti. Lapset ei. Aikuisilla ei ole karkkipäivää.Maailma on epäoikeudenmukainen ja nämä erivapaudet on lapsilla sitten aikuisena, mutta onpa sitten aikuisen velvollisuudetkin.
Nimimerkillä äiti, jolla on jo aikuiset lapset, että alaikäiset lapset, ja aikuisten kanssa on välit edelleen hyvinkin hyvät ja toimivat, joten ei tästä vahinkoa ole tullut.
samanaikaisesti, jos kerran teidän perheessä aikuisetkin tekevät niin? Kuulostaa pompottamiselta tuo sääntö.
siksi, että se ei onnistu.
en tiedä sinun lapsistasi, mutta minun lapsistani kukaan ei ole osannut syödä ja lukea yhtäaikaa. Syönti unohtuu, vain luetaan. Tai sitten syönti on sotkuista.
En puhu nyt teini-ikäisisistä vaan sellaisista juuri lukemaan oppineista tai päiväkoti-ikäisistä, jotka haluaa selata pöydässä lehteä.
Ja kyse on viikonloppuaamusta: äiti, hesari ja aamukahvi.
Pehmoja meilä sen sijaan on pöydässä lähes joka aterialla. Osallistuvat aterointiinkin.
Kummallista, että just tämä on pompottamista, mutta esim. "kaikkea on maistettava" ei ole sitä ?? Tai nuo muut esimerkit, joista osa on minun korviin omituisia. Meilä esim. kaikkea ei tarvitse maistaa!! eikä tarvitse tykätä kaikesta!
Ja tiedätkö, kun lapsille vaan sanoo, että asia on näin, ja se sanotaan sieltä hesarin takaa kahvin takaa, tyynenä, se menee perille. Kukaan ei valita, kukaan ei koe tulleensa pompotetuksi.
Ei meilä ole telkkarikaan auki syönnin aikana. Paitsi viikonloppuna kun minä otan oman aikani lehden takana.
Tosin trampoliinilla saavat hyppiä kaikki kolme poikaamme yhtä aikaa. Trampoliini on jättikokoinen, siinä on suojaverkko, ja pojat osaavat kyllä varoa sen verran toisiaan, kun tuntevat toisensa niin hyvin. Pojat painivat, riehuvat, juoksevat ym. muutenkin keskenään jatkuvasti.
Pojille ei ole sattunut trampoliinalla vahinkoja, kun he ovat olleet siellä keskenään. Muita lapsia ei kuitenkaan saa olla samaan aikaan trampoliinilla. Se ei toimi alkuunkaan... Onneksi naapurin lapsia ei olekaan meidän trampoliinalla juuri ikinä.
Minä en myöskään ymmärrä tuota lukemiskieltoa. Meillä koululaiset saavat lukea sanomalehteä (ja Aku Ankkaa) aamupalalla, sillä aikuisetkin lukevat. Sen sijaan päivällisellä ei saa lukea, sillä se on perheen yhteinen ruokailu- ja keskusteluhetki.
Meilläkin on sääntöjä.
Äitiä pitää totella. Äiti määrää.
Aikuisilla on erivapauksia.Siis: olipa asia mikä tahansa, äiti sanoo viimeisen sanan.
Erivapaudet: aikuinen saa lukea ja syödä aamupalaa (viikonloppu) samanaikaisesti. Lapset ei. Aikuisilla ei ole karkkipäivää.samanaikaisesti, jos kerran teidän perheessä aikuisetkin tekevät niin? Kuulostaa pompottamiselta tuo sääntö.
pidän edelleen ainakin sanomalehden ja miksei muutakin lukemista tosi hyödyllisenä koululaisille, myös jo esikoululaisille ja ekaluokkalaisille juuri lukemaan oppineille! Täten aamupalalla saavat kaikki lukea. Sotkua voi tulla, mutta sitten siivotaan.
Meilläkään ei muuten ole ihan pakko maistaa kaikkea ruokaa. Yritän silti maanitella, jos edes yksi maistiaislusikallinen menisi. Muuten uusiin makuihin tottuminen on aivan mahdottoman vaikeaa. No, vaikeaa se on joka tapauksessa, mutta ainahan voi yrittää.
samanaikaisesti, jos kerran teidän perheessä aikuisetkin tekevät niin? Kuulostaa pompottamiselta tuo sääntö.siksi, että se ei onnistu.
en tiedä sinun lapsistasi, mutta minun lapsistani kukaan ei ole osannut syödä ja lukea yhtäaikaa. Syönti unohtuu, vain luetaan. Tai sitten syönti on sotkuista.
En puhu nyt teini-ikäisisistä vaan sellaisista juuri lukemaan oppineista tai päiväkoti-ikäisistä, jotka haluaa selata pöydässä lehteä.Ja kyse on viikonloppuaamusta: äiti, hesari ja aamukahvi.
Pehmoja meilä sen sijaan on pöydässä lähes joka aterialla. Osallistuvat aterointiinkin.
Kummallista, että just tämä on pompottamista, mutta esim. "kaikkea on maistettava" ei ole sitä ?? Tai nuo muut esimerkit, joista osa on minun korviin omituisia. Meilä esim. kaikkea ei tarvitse maistaa!! eikä tarvitse tykätä kaikesta!
Ja tiedätkö, kun lapsille vaan sanoo, että asia on näin, ja se sanotaan sieltä hesarin takaa kahvin takaa, tyynenä, se menee perille. Kukaan ei valita, kukaan ei koe tulleensa pompotetuksi.
Ei meilä ole telkkarikaan auki syönnin aikana. Paitsi viikonloppuna kun minä otan oman aikani lehden takana.
- tervehditään
- kiitetään
- kukaan ei lyö toista eikä potki tms.
- jos on tehnyt tyhmyyksiä, pyydetään anteeksi
- ei haukuta eikä lällätellä
- äitiä ja isää totellaan (tähän liittyen lukematon määrä sääntöjä esim. liikkumisen suhteen: autotielle ei mennä, palloa ei pomputella autotien vieressä, pyörällä pysähdytään ennen pihatietä jne.)
- pk:n henkilökuntaa ja muita tuttuja aikuisia totellaan
- toisia ei kiusata
- ruokaa kunnioitetaan, sitä ei esim. viskota lattialle. Ruokaa ei myöskään itse valita jääkaapista.
- Jos ollaan yleisillä paikoilla, kunnioitetaan muita ihmisiä, esim. konsertissa ei huudeta tai juosta ympäriinsä, ostoskeskuksessa ei sinkoilla sinne sun tänne.
- kun ollaan liikenteessä jalan, pyörällä tms. katsotaan eteenpäin.
- ei puhuta rumia
- hampaat harjataan aamuin illoin
Nämä ainakin
Ja sitten suosituksena, että kaikki otetaan mukaan leikkiin.
3 lasta ja seuraavat säännöt:
- ketään ei satuteta
- ketään ei nimitellä rumasti
- lelut pitää jakaa sovussa ja vuorotella
- ruokapöydässä ollaan siivosti, lukea saa jollei ole vieraita
- kiitos, anteeksi jne kuuluvat tapoihin
- jokainen siivoaa omat jälkensä, lisäksi joka lapsella ikätasoisesti kotiöitä
- läksyt tehdään heti koulun jälkeen, sitten saa mennä ulos
- ensin työ, sitten huvi
- äidin makuuhuoneessa ei leikitä (eli sinne ei viedä leluja eikä siellä riehuta), pötkötellä saa
...viime kädessä äitiä totellaan oli tilanne mikä hyvänsä. Tottakai lapsen iän mukaisesti olen valmis asioista keskustelemaan. Jos lapsi osaa perustella näkemyksensä hyvin, myönnyn kyllä järkeviin juttuihin. Kaiken saa meillä kyseenalaistaa, kunhan myös osaa keskustella itse järkevästi. 8-v osaa jo aika usein :)
Yksi hesari ruokapöydässä riittää.
Luen sieltä lapsille artikkeleita, jotka ovat mielenkiintoisia tai joiden kuvat heitä kiinnostaa.
Isompi lukee omatoimisesti, kirjoja, mutta ei ruokapöydässä.
Siitä vaan ei tule mitään. Ruokailu kestää muutenkin aivan tolkuttoman pitkään, ja myös tarkoitan sitä, ilman sitä lukemistakin. Nämä minun tenavat ovat ilman lehteäkin todella hitaita syöjiä ja sama ilmiö on kyläpaikassa, päiväkodissa, koulussa. Siihen vielä lehti.. se ei alkaisi eikä päättyisi ikinä.
Riippumatta siitä, miltä tämä sinusta kuulostaa, meillä se on toiminut, kaikkien lasten kohdalla, eikä heille ole siitä traumoja jäänyt. Nyt jo lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä olevat eivät ole koskaan tulleet valittamaan että "silloin lapsena.." joten en usko että nämä pienemmätkään tätä niin epäoikeudenmukaisena tai vääränä kokevat.
Joka perheessä on omat kummallisuutensa, esim. joissakin perheissä ei ole peliaikaa, saa pelata koko iltapäivän koulun jälkeen. Joillekin ei saa tull a kavereita tai saa tulla vain 1 kaveri kerrallaan. Toiset menevät joka helvatin sunnuntai jumalanpalvelukseen tai johonkin seuroihin, toiset mummolaan /anoppilaan syömään.
pidän edelleen ainakin sanomalehden ja miksei muutakin lukemista tosi hyödyllisenä koululaisille, myös jo esikoululaisille ja ekaluokkalaisille juuri lukemaan oppineille! Täten aamupalalla saavat kaikki lukea. Sotkua voi tulla, mutta sitten siivotaan.
Meilläkään ei muuten ole ihan pakko maistaa kaikkea ruokaa. Yritän silti maanitella, jos edes yksi maistiaislusikallinen menisi. Muuten uusiin makuihin tottuminen on aivan mahdottoman vaikeaa. No, vaikeaa se on joka tapauksessa, mutta ainahan voi yrittää.
samanaikaisesti, jos kerran teidän perheessä aikuisetkin tekevät niin? Kuulostaa pompottamiselta tuo sääntö.siksi, että se ei onnistu.
en tiedä sinun lapsistasi, mutta minun lapsistani kukaan ei ole osannut syödä ja lukea yhtäaikaa. Syönti unohtuu, vain luetaan. Tai sitten syönti on sotkuista.
En puhu nyt teini-ikäisisistä vaan sellaisista juuri lukemaan oppineista tai päiväkoti-ikäisistä, jotka haluaa selata pöydässä lehteä.Ja kyse on viikonloppuaamusta: äiti, hesari ja aamukahvi.
Pehmoja meilä sen sijaan on pöydässä lähes joka aterialla. Osallistuvat aterointiinkin.
Kummallista, että just tämä on pompottamista, mutta esim. "kaikkea on maistettava" ei ole sitä ?? Tai nuo muut esimerkit, joista osa on minun korviin omituisia. Meilä esim. kaikkea ei tarvitse maistaa!! eikä tarvitse tykätä kaikesta!
Ja tiedätkö, kun lapsille vaan sanoo, että asia on näin, ja se sanotaan sieltä hesarin takaa kahvin takaa, tyynenä, se menee perille. Kukaan ei valita, kukaan ei koe tulleensa pompotetuksi.
Ei meilä ole telkkarikaan auki syönnin aikana. Paitsi viikonloppuna kun minä otan oman aikani lehden takana.
Lähinnä että jäähylle joutuu jos lyö muita (mukaan lukien koirat) tai huutaa aikuisille vastaan silloin kun ei tykkää jostakin aikuisten käskystä. Ja ulkona kävellessä pitää totella kun sanotaan että pysähdy, jos kuitenkin juoksentelee karkuun niin sitten joutuu kävelemään käsi kädessä. Ja auton turvaistuimessa ei roikuta ajon aikana niin että pää on jossain toisella penkillä.
Mutta tuohon trampoliiniohjeistukseen piti sanomani vaan, että ongelma silloin kun hyppijöitä on enemmän kuin yksi, ei niinkään ole se että voi mennä riehumiseksi ja joku jää jalkoihin tai kyynärpää osuu silmään tai pahimmillaan sieltä pudotaan tms.
Vaan syy sille useamman hyppijän kiellolle on se, että usea hyppijä on väkisinkin hypyissään eri vaiheessa. Ja kun trampoliinin idea on joustaa siitä "perusasennosta" alaspäin laskeutuvan hyppääjän painon mukaan (ja hidastaa putoamisvauhti siinä hellästi verrattuna kovaan maahan) ja sinkauttaa sitten hyppääjä takaisin ylös palautumalla perusasentoon, voi useamman hyppijän kanssa käydä niin että kahden muun yhtäaikaisen hyppäämisen takia se trampoliini on joko siellä alhaalla ääriasennossa tai tulossa ylöspäin vauhdilla samaan aikaan kun se kolmas hyppääjä on tulossa alas. Ja siinä tapauksessa trampoliini ei jousta tämän "viimeisen" hyppääjän alla, vaan iskee vastaan. Siinä murtuu luita jos voimat on tarpeeksi suuret, koska sehän on sama asia kuin hyppäisi joustamattomalle alustalle. Ja tällehän ei voi mitään vaikka olisi aikuinen valvomassa, vahinko voi käydä silti.
"Joustamaton alusta" kuulostaa vähän urbaanilegendalta. Tai ehkä jos trampoliini on tosi pieni halkaisijaltaan ja hyppijät ovat painavia (aikuisia), niin jonkintasoinen ongelma voi tulla vastaan.
Toki trampoliinilta voi pudota ja jalka murtua tai selkä vaurioitua tai pahempaa, tai jalka voi mennä reunan väliin ja nilkka vääntyä tms. Turvaverkko on siksi _erittäin_ tärkeä, ettei em. haavereita pääse tapahtumaan.
Vaan syy sille useamman hyppijän kiellolle on se, että usea hyppijä on väkisinkin hypyissään eri vaiheessa. Ja kun trampoliinin idea on joustaa siitä "perusasennosta" alaspäin laskeutuvan hyppääjän painon mukaan (ja hidastaa putoamisvauhti siinä hellästi verrattuna kovaan maahan) ja sinkauttaa sitten hyppääjä takaisin ylös palautumalla perusasentoon, voi useamman hyppijän kanssa käydä niin että kahden muun yhtäaikaisen hyppäämisen takia se trampoliini on joko siellä alhaalla ääriasennossa tai tulossa ylöspäin vauhdilla samaan aikaan kun se kolmas hyppääjä on tulossa alas. Ja siinä tapauksessa trampoliini ei jousta tämän "viimeisen" hyppääjän alla, vaan iskee vastaan. Siinä murtuu luita jos voimat on tarpeeksi suuret, koska sehän on sama asia kuin hyppäisi joustamattomalle alustalle. Ja tällehän ei voi mitään vaikka olisi aikuinen valvomassa, vahinko voi käydä silti.
Yhdestä hesarista riittää helposti jaettavaksi 3-4 henkilölle. Ja sitten vaihdetaan osia. Etenkin viikonloppuaamuina aamiainen kestää toki pitkään, mutta niin se saakin kestää, kun ei ole mihinkään kiirettä.
Joskus luen sanomalehtea myös ääneen, lähinnä miehelle, joka mm. syöttää taaperolle aamupuuroa, ja hänen lukemisensa on siksi hankalaa. Mutta nyt minäkin lähden nukkumaan, vaikka keskustelu on hyvin mielenkiintoista. :)
Yksi hesari ruokapöydässä riittää.
Luen sieltä lapsille artikkeleita, jotka ovat mielenkiintoisia tai joiden kuvat heitä kiinnostaa.
Isompi lukee omatoimisesti, kirjoja, mutta ei ruokapöydässä.Siitä vaan ei tule mitään. Ruokailu kestää muutenkin aivan tolkuttoman pitkään, ja myös tarkoitan sitä, ilman sitä lukemistakin. Nämä minun tenavat ovat ilman lehteäkin todella hitaita syöjiä ja sama ilmiö on kyläpaikassa, päiväkodissa, koulussa. Siihen vielä lehti.. se ei alkaisi eikä päättyisi ikinä.
pidän edelleen ainakin sanomalehden ja miksei muutakin lukemista tosi hyödyllisenä koululaisille, myös jo esikoululaisille ja ekaluokkalaisille juuri lukemaan oppineille! Täten aamupalalla saavat kaikki lukea. Sotkua voi tulla, mutta sitten siivotaan.
"Joustamaton alusta" kuulostaa vähän urbaanilegendalta. Tai ehkä jos trampoliini on tosi pieni halkaisijaltaan ja hyppijät ovat painavia (aikuisia), niin jonkintasoinen ongelma voi tulla vastaan.
äärimmilleen venyneet, ja sitten siihen venytykseen hyppää yksi kevyempi lisää siinä vaiheessa kun jouset on kimmahtamassa takaisin päin, niin joustaako alusta kuten sen kuuluisi ja kuten hyppääjä olettaa? Ei jousta. Trampoliinin käyttöohjeissa on että yksi hyppijä kerrallaan, niin voi aika turvallisin mielin hyppiä, kunhan on huolellinen esim. volttien kanssa.
Sääntöjä voi olla, mutta kaikki ei valitettavasti toteudu. Vanhempien pitäisi hyväksyä/jaksaa myös uhmaikäisten temput.
tällaisia sääntöjä meillä:
- kaikkea pitää maistaa
- jälkkäriä saa vain, jos on syönyt koko ruoan (mä en pidä tästä säännöstä, mun mielestä pitäisi syödä ilman mitään porkkanaakin... mutta menköön toistaiseksi)
- aikuisia ei keskeytetä (toimii hyvin heikosti ja kumpikin keskeyttää jatkuvasti, mutta yritys jatkuu)
- jos parin käskyn/pyynnön/kiellon jälkeen ei tottele, joutuu jäähylle
- toisen lyömistä tms pitää pyytää anteeksi
- tietokoneisiin ja telkkariin ei kosketa (tämäkään ei käytännössä toimi, koska vain minä jaksan huomauttaa tästä)
- sisällä ei riehuta ylenmäärin, jos tekee mieli juoksennella, huutaa ja remuta niin mennään ulos
- jos telkkari on päällä, sitä katsotaan - turhaa taustamelua ei kaivata
- meidän makkariin tai lähinnä sänkyyn ei ole mitään asiaa
Ei tuu muuta mieleen... Eikä noikaan kaikki ole mitään kunnon sääntöjä, vaan lähinnä ihan arjen ohjenuoria. Ovat tosiaan viikonloppulapsia joten säännöt kenties sen mukaisia.