Miten voi todistaa lapselle, että hirviöitä ei tule huoneeseen, kun hän yrittää saada unta??

koska talo on ulkopuolelta käsitelty hirviöidenkarkotusaineella. Ne ei voi tulla mitenkään sisään, koska ei voi sietää sitä ainetta.

Ne saa siitä aineesta ihottumaa ja se maistuu niiden suussa kalanmaksaöljyltä

Kyllä se sitten ymmärtää ettei mörköjä ole vaan ne ovat muslimimiesten musliminaisia





Reima on hiljaisuudessa tehnyt tuotelinjan musliminaisille

Share on facebook Share on blogger Share on google Share on print More Sharing Services 0

Tässähän on selkeästi Reimalle uusi vientituote. Kypärämyssyt.



http://www.reima.fi/fi/collection/asusteet/paahineet?view=tuotteet&id=1…



http://www.reima.fi/fi/collection/asusteet/paahineet?view=tuotteet&id=1…



http://www.reima.fi/fi/collection/asusteet/paahineet?view=tuotteet&id=1…

Lapset kyllä keksivät itse ratkaisut itse keksimiinsä ongelmiin.



Ystäväni pyyhki möröt sängyn alta rätillä ja puisteli alas parvekkeelta (lapsen pyynnöstä siis). Se auttoi.

Ja laittamaan niille muurahaisille vaipat ja sitten tanssimaan hiphoppia. Kun lapselle kerran luo tällaisia hassuja kuvia, ne tulevat mieleen seuraavallakin kerralla yhdessä hirviöiden kanssa. Muurahaisen kokoiset, vaippapöksyiset hirviöt eivät enää pelota.

Olis kyllä siistiä, jos tommonen onnistuisi. Se tässä juuri hassua onkin, kun tää poika on aika tosikko ja hänen mielestään ei ole yhtään loogista, eikä uskottavaa tollasten tarinoiden sepittely. Sen sijaan kyllä loogista on se, että jostain tyhjästä voi ilmestyä hirviöitä. :D

Olen 21v ja vieläkin pelottaa nukkumaanmeno, jos kukaan muu ei ole hereillä...

Silti tarinat toimivat. Kun kuvailet tarpeeksi yksityiskohtaisesti ja eläydyt niihin itse, hän näkee ne kuvina päässään automaattisesti.



Voit aloittaa niin, että pyydät häntä kuvittelemaan mielessään sellaisen hirviön. Kysy, minkä värinen ja kokoinen se on ja millaista ääntä se pitää. Vasta sitten alat muuttaa näitä ominaisuuksia. TEet siitä ihan eri värisen, laitat sen ammumaan (muu, muu!), sitten sille tulee siivet ja se lentää kauas, kauas pois.



Kokeilu ei maksa mitään.

Jos huomenna tulee taas tuo tilanne, niin kokeilen. Poika nimittäin nukahti sohvalle ja kannoin omaan sänkyyn. :)

Laittakaa jotain ruokaa lautaselle pojan huoneeseen yöksi (ei mitään hyvää ruokaa ettei poika itse sitä syö, vaan pahaa koska hirviöt tykkäävät pahasta ruoasta) ja jos ei ruoka ole yöllä kadonnut niin se todistaa ettei hirviöt tule. Miksi ne muuten tulisivat jos eivät tule ruoankaan takia?

Minun pojallani oli taipumus hourailla kuumeisena, vaikka kuumetta olisi olisi ollut alle 38, poika näki omiaan. Hirviöitä.

Kerron hermostuin.

Sanoin, että nyt minä laitan ne hiviöt roskiin, pussin kiinni ja vien sen pussin ulos roskiin, roska-auto hakee ne (muistelen että narrasin, että samana päivänä tai illalla) ja vie kaatopaikalle. Ja niin otin roskapussin keittiöstä, laitoin sen solmuun ja vein sinne ulkoroskikseen.



Siihen loppui hirviö-hourailut. Poika oli pieni silloin.



Jos mitkään mielikuvaharjoittelut ei tuota tulosta, tee lapsele yksikantaan selväksi, että sinä äitinä et ikimaailmassa antaisi minkään hirviön tulla ja olla ilkeä omalle lapsellesi. Äidit ovat vahvoja, eivätkä tarvitse miekkoja, eivät aseita. Äidit voivat tappaa hirviötä vaikka paljain käsin tai karkoittaa pelkällä vihaisella olemuksellaan, koska ovat Äitejä, jotka eivät anna minkään, kenenkään, koskaan, vahingoittaa omaa lastaan, sillä äidit puolustavat lapsiaan vaikka viimeiseen asti, eikä sellaista tilannetta tule, koskaan, että joku voisi tulla ja vahingoittaa MINUN lastani! Ei ikinä!

Mutta loogisestihan on mahdotonta todistaa mitään asiaa olemassaolemattomaksi. Kyllä lapsikin sen intuitiivisesti tajuaa. Itsekin juuri tästä syystä pelkäsin koko lapsuuteni pimeitä nurkkia, saunoja, kylppäreitä ym., koska aina oli mahdollista, että siellä olisi jotain pelottavaa. Vasta kun murrosiässä opin ottamaan tiettyä kyynistä etäisyyttä omaan elämääni, pelot asettuivat. Suhteellisuudentajun kehittyminen tietysti auttoi (en tiedä, missä iässä se kehittyy). Muistan lapsena lohduttautuneeni ajatuksella, että voihan sitä vaikka meteoriitti pudota päähän keskellä kirkasta päivää, joten pelkääminen on turhaa, mutta en tiedä kannattaako ap:n kertoa pojalleen tätä :)

olisko kirjanakin. Sori en muista sen nimeä.

Siinä karkoitetaan näitä olemattomia haamuja "Häivy, mäntti mörkö, sinua ei ole!" -mantralla.

Joku pieni yövalo ehkä auttaisi.

laventelioljya (rauhoittava tuoksu)ja silla hirviontorjunta-aineella suihkuttelet nurkat. Oot vaikka ulkomailta sita tilannut kun ei kaupoissa nay.

Mutta loogisestihan on mahdotonta todistaa mitään asiaa olemassaolemattomaksi. Kyllä lapsikin sen intuitiivisesti tajuaa. Itsekin juuri tästä syystä pelkäsin koko lapsuuteni pimeitä nurkkia, saunoja, kylppäreitä ym., koska aina oli mahdollista, että siellä olisi jotain pelottavaa. Vasta kun murrosiässä opin ottamaan tiettyä kyynistä etäisyyttä omaan elämääni, pelot asettuivat. Suhteellisuudentajun kehittyminen tietysti auttoi (en tiedä, missä iässä se kehittyy). Muistan lapsena lohduttautuneeni ajatuksella, että voihan sitä vaikka meteoriitti pudota päähän keskellä kirkasta päivää, joten pelkääminen on turhaa, mutta en tiedä kannattaako ap:n kertoa pojalleen tätä :)

Siksi minä sanonkin pelkäävälle lapselle, että MINÄ OLEN SINUN ÄITISI JA MINÄ SUOJELEN SINUA. Vaikka tapan sen hirviön, jos se sitä edellyttää.

"tämä huone on tasan sama nyt pimeällä kuin päivälläkin, " ei riitä, paitsi jos on yövalo.

Ja se tieto, että olen ihan lähellä, en lähde minnekään, olen kotona, ihan koko illan, tuosa olohuoneessa katson telkkaria tms. ja menen nukkumaan vasta kunnes sinä olet nukahtanut.

Herään yöllä, jos niin on tarve.

Nämä kun muutamana iltana sanoo, yksiselitteisesti, ilman sen suurempia liirumlaarumeja, niin illat muuttuvat helpoiksi.

Yövalo on hyvä,meillä on semmoiset aina olleet.

Hassua, etten ole itse kokenut tätä lasten iltapelkoa ongelmaksi, olen ajatellut aina että se tavallaan kuuluu ollakin näin.. että pimeä pelottaa, oudot asiat pelottaa, äänet. Mutta se tieto, että mitään yliluonnollista ei olekaan, ja ennenkaikkea, että AIKUINEN HUOLEHTII, MYÖS YÖLLÄ, on lohdullinen lapselle. Se tuon sen turvallisuuden tunteen, ei mikään muu faktatieto.

kokeilkaa !!

seiskankin kannattaa varmaan katsoa elokuva Monsterit Oy

Eli vähän sama toimi ku muillakin. Se kuulosti konkreettiselta ja vakuuttavalta, en varmaan mihinkään loitsuihin tai muihin höpöhommiin ois itse uskonut. Maalaaminen oli normaali homma, ja tietenkin maalin seassa saattoi olla kummitustenkarkoitusainetta. Olihan venemaalissakin jotain levämyrkkyä.

Eli vähän sama toimi ku muillakin. Se kuulosti konkreettiselta ja vakuuttavalta, en varmaan mihinkään loitsuihin tai muihin höpöhommiin ois itse uskonut. Maalaaminen oli normaali homma, ja tietenkin maalin seassa saattoi olla kummitustenkarkoitusainetta. Olihan venemaalissakin jotain levämyrkkyä.

KOIRA!



No ni, Rekku. Käys tarkistaa sängynalustat! Toi nurkka kans. Ja sit tuolta vielä.



Missäs muualla niitä vois olla? Ai tuolla?

Rekku, tarkista toikin nurkka.



Hauku sit jo näkyy!



Koira nuuskii intopiukkana nurkkia (varsinkin, jos käytän sanaa, "etsi") Koskaan ei oo vielä haukkunut ja mukelo on tyytyväinen. Uskoo mieluummin koiraa, kun mua... :D

että älkää antako niitten tenavien pelata niitä pleikkaripelejä / taistelupelejä tietsikalla.