kertokaa teidän synnytystarinanne!

puolitoista vuorokautta säännöllistä supistelua, hidasta lämpenemistä syntymälle, lopuksi pitkän aikaa ammeessa ennen puudutusta. Ponnistaa ei tarvinnut, kun syntyi ponnistamattakin...



Kerta epiduraalia, ei repeämiä, ilokaasua. Pieni sairaala, oma tahti.

Minulla kaksi synnytystarinaa:

1) esikoisen synnytys oli tosi pitkä; alkoi tiistaina ja lapsi syntyi perjantaina. Siinä välissä oli pari kivuliasta, mutta ihan siedettävää päivää. Urakka sitten huipentui lähes 40:n tunnin kemikaaleilla ja kovakouraisilla sisätutkimuksilla "nopeutettuun" synnytykseen. En suosittele. Lapsi toki oli ihana. ;)



2) toisen lapsen synnytys oli ihan päinvastainen. Heräsin aamuyöllä energiseen, suorastaan euforiseen tunteeseen. Tein rauhallisen aamulenkin koiran kanssa, leivoin, siivosin, kävin lähikaupassa ostamassa synnytyseväät. Oli hirveän aikaansaapa ja onnellinen olo. Välillä supisteli, ei käynyt kipeää. Kun supistusten väli oli pari minuuttia, lähdin sairaalaan. Kovin kipeä en varsinaisesti ollut. Pari tuntia salissa, viiden minuutin ponnistusvaihe ja se oli siinä. Suosittelen kaikille. :)

Sen jälkeen lääkäri otti kiiltävän, terävän veitsen ja leikkasi äidin vatsasta vauvan pois. Sitten vauva olikin jo syntynyt. Sen pituinen se.

, olin itsekin todella sairas - --- synnytin tytön täydessä epiduraalissa ja siitä muistan vain sen, että piti puskea ulos nopeasti. Telkusta tuli samaan aikaan Kauniit ja Rohkeat, mutta en ehtinyt sitä katsella kun työntöjen aika tuli. Sitten me kumpikin oltiin 2 vk sairaalassa, vauva ensin tehotarkkailussa, minä sisätautiosastolla.

Aamulla supisteli ja lähti veritulppa, iltapäivällä sairaalaan. Ultraan, jossa tarkistettiin ettei ole muljahtanut onnistuneen perätilakäännöksen jälkeen takaisin, sen jälkeen ammeeseen tunniksi. Oli aivan kamala olo, peräruiske sai oksentamaan ja vatsan täysin sekaisin. Ammeen jälkeen synnytyshuoneessa, jossa ensin kokeiltiin ilokaasua, mutta se sai vain oksentamaan. Tunnin kärvistelyn jälkeen sain epiduraalin, jonka jälkeen lepäilin kunnes sain luvan ponnistaa. Puolitoista tuntia ponnistusvaihetta, jonka jälkeen vauva syntyi 13 h kestäneen synnytyksen jälkeen. Pieniä repemiä, viisi tikkiä.

1.) Supistukset alkoivat heti voimakkaina ja tiheinä, puudutteille ei aikaa, synnäriin päästessä auki jo 10cm, mutta ponnistus supistuksi ei tullut, joten ponnistusvaihe 50min. Koko synnytys 3h 40min.



2.) Käynnistys yliaikaisena. Jälleen supistukset tiheät ja voimakkaat. Valmiina salissa olosta huolimatta puudutteita en saanut, koska synnytys etene niin nopeaan: 2h kohdalla paikat auki 6cm ja vauva syntyi synnytyksen kestettyä 2h 40min (ponnistusvaihe 3min).



Yhteistä synnytyksille oli nopeus, mutta muutoin olivat hyvin erilaiset erityisesti kivun suhteen, sillä ensimmäisessä synnytyksessä repesin ja sattu iain prkl:sti.

Illalla 10 aikaan alkoi supistukset (rv 41+4), puolen yö jälkeen ajettiin sairaalaan. Ekat pari tuntia lilluin ammeessa, mies hieroi alaselkää, suihkutteli kuumalla vedellä ja luki ääneen Hynysen kirjaa. Seuraavat pari tuntia kitkuttelin ilokaasulla, sitten sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Sitten alkoikin kestää ja kestää.. Synnytys pysähtyi suunnilleen siihen kun olin auki 8 cm.. Lapselta otettiin päästä verinäytteitä verikaasuja varten. Sydänääniä seurailtiin kovasti ja lopulta ne romahtivat niin, että päädyttiin kiireelliseen sektioon (eli pikkasen ennen ilta kuutta seuraavana iltana).



Liki nelikiloinen terve poika syntyi ja pääsi ensi tunneiksi isin kanssa seurustelemaan, kun minua kursittiin kasaan ja lepäsin heräämössä. Osastolla vierähtikin meillä sitten 6 vrk, kun sain pahan tulehduksen ja menetin verta jonkin verran. Suonensisäinen antibiootti meni usean päivän ajan ja kunnon kipulääkitys. Sairaalassa oloajasta (synnyttäineiden osasto) jäi hyvä muista, olimme 4 päivää kuudesta perhehuoneessa, ruoka oli hyvää ja sitä sai koko ajan. :)

haaveillaan vaan vauvasta mieheni kanssa kovasti. kaikki pelottelevat juuri noilla muutaman päivän synnytystarinoilla ja tunnin kestävillä tikkienlaitolla alatiesynnytyksessä. äitini kertoi että minun synnyttäminen kesti sekin yli vuorokauden ja sen jälkeen hätäsektioon koska napanuora oli ympärilläni :-D toivon vain, ettei periydy äidiltä tyttärelle!

Vedet meni täytenä yllätyksenä rv29, synnytys pysäytettiin estolääkkeillä, vauva sai infektion kohdussa ja synnytys käynnistettiin heti uudestaan, synnytys pysähtyi muutaman tunnin kipeiden supistusten jälkeen joten jouduttiin kiireelliseen sektioon. Sektio oli kuin taivas, koska kivut loppui vihdoinkin ja olin tuossa vaiheessa jo itsekin kuumeessa. Sektio sujui hienosti, mutta näin vilauksen vauvasta kun hänet vietiin teholle.



. Toivuin sektiosta viidessä päivässä jonka jälkeen en tarvinut mitään lääkkeitä ja kävelin kilometrien matkan sairaalalle lähes päivittäin. Oli vähän pakkokin saada toipuminen käyntiin heti jos aikoi nähdä vauvansa. Nyt hän voi hyvin! :)

Illalla 10 aikaan alkoi supistukset (rv 41+4), puolen yö jälkeen ajettiin sairaalaan. Ekat pari tuntia lilluin ammeessa, mies hieroi alaselkää, suihkutteli kuumalla vedellä ja luki ääneen Hynysen kirjaa. Seuraavat pari tuntia kitkuttelin ilokaasulla, sitten sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Sitten alkoikin kestää ja kestää.. Synnytys pysähtyi suunnilleen siihen kun olin auki 8 cm.. Lapselta otettiin päästä verinäytteitä verikaasuja varten. Sydänääniä seurailtiin kovasti ja lopulta ne romahtivat niin, että päädyttiin kiireelliseen sektioon (eli pikkasen ennen ilta kuutta seuraavana iltana).

Liki nelikiloinen terve poika syntyi ja pääsi ensi tunneiksi isin kanssa seurustelemaan, kun minua kursittiin kasaan ja lepäsin heräämössä. Osastolla vierähtikin meillä sitten 6 vrk, kun sain pahan tulehduksen ja menetin verta jonkin verran. Suonensisäinen antibiootti meni usean päivän ajan ja kunnon kipulääkitys. Sairaalassa oloajasta (synnyttäineiden osasto) jäi hyvä muista, olimme 4 päivää kuudesta perhehuoneessa, ruoka oli hyvää ja sitä sai koko ajan. :)

Cytoteceillä kohdunsuulle. Sen ajan olin omassa huoneessa yksikseni, tosin mies oli osan ajasta mukana (silloin kun oli joku vahtimaan lapsia). Supistuksia tuli säännöllisenä ja lähes kivuttomana kolmannesta käynnistelypäivästä alkaen. Neljäntenä päivänä supistukset olivat säännöllisiä ja kivuliaita. Seuraavan yön valvoin, koska supistukset sattuivat jo niin paljon. Sain kyllä kipulääkkeitä. Viidennen päivän aamuna synnytys oli hyvin käynnissä, kalvot puhkaistiin ja sain epiduraalin. Mies pääsi onneksi paikalle. Sitten salissa vietinkin vain kolmisen tuntia, ennen kuin synnytin helposti ja ilman mitään repeämiä kaksikiloisen kuolleen pojan.

En saanut ammeesta tulehdusta. Oli jotain 3 cm auki synnärille tullessa ja menin heti ammeeseen. Vasta useiden tuntien kuluttua, kun olin saanut epiduraalin puhkastiin ne kalvot ja silloin ilmeisesti (kun tosiaan melkein vuorokauden yritin tehdä sitä muksua) pääsi tulehdus tulemaan, paikat kai niin pitkään "auki" tms?

Minusta 1,5 vrk synnytys oli tosi rauhallinen ja rento, kipua oli vasta viime metreillä. Torkuin supistusten välillä alkupuolen...

Cytoteceillä kohdunsuulle. Sen ajan olin omassa huoneessa yksikseni, tosin mies oli osan ajasta mukana (silloin kun oli joku vahtimaan lapsia). Supistuksia tuli säännöllisenä ja lähes kivuttomana kolmannesta käynnistelypäivästä alkaen. Neljäntenä päivänä supistukset olivat säännöllisiä ja kivuliaita. Seuraavan yön valvoin, koska supistukset sattuivat jo niin paljon. Sain kyllä kipulääkkeitä. Viidennen päivän aamuna synnytys oli hyvin käynnissä, kalvot puhkaistiin ja sain epiduraalin. Mies pääsi onneksi paikalle. Sitten salissa vietinkin vain kolmisen tuntia, ennen kuin synnytin helposti ja ilman mitään repeämiä kaksikiloisen kuolleen pojan.

Onneksi tämä ei ilmeisesti ole ainoa synnytyskokemuksesi.

Cytoteceillä kohdunsuulle. Sen ajan olin omassa huoneessa yksikseni, tosin mies oli osan ajasta mukana (silloin kun oli joku vahtimaan lapsia). Supistuksia tuli säännöllisenä ja lähes kivuttomana kolmannesta käynnistelypäivästä alkaen. Neljäntenä päivänä supistukset olivat säännöllisiä ja kivuliaita. Seuraavan yön valvoin, koska supistukset sattuivat jo niin paljon. Sain kyllä kipulääkkeitä. Viidennen päivän aamuna synnytys oli hyvin käynnissä, kalvot puhkaistiin ja sain epiduraalin. Mies pääsi onneksi paikalle. Sitten salissa vietinkin vain kolmisen tuntia, ennen kuin synnytin helposti ja ilman mitään repeämiä kaksikiloisen kuolleen pojan.

Onneksi tämä ei ilmeisesti ole ainoa synnytyskokemuksesi.

Mutta tuo kertomani oli viimeisin.

1) Heräsin siihen kun lapsivedet meni, ajettiin pääkallokelissä tunti sairaalaan ja 4h kuluttua esikoinen oli epiduraalin voimin ponnistettu maailmaan. Ei tarvinnut ommella ja istuinkin samantien.



2) Käynnistettiin yliaikaisena tipalla (kohdunsuu oli 2cm auki). Jokunen kunnon supistus (ja oksennus) ehti tulla ennenkun kalvot puhkaistiin ja sain spinaalipuudutuksen, nukuin tovin, 55 minuuttia kalvojen puhkaisun jälkeen sain nyytin syliin.

Ei paikattavaa.



3) ??? Mikä lie aavistus tullut keskellä yötä ??? LUOJAN KIITOS! Kielsin miestä käymästä nukkumaan. Päätin, että nyt on aika lähteä vaikka ei mitään tuntemuksia ollutkaan. Supistukset alkoivat kun lastenvahti saapui ja voimistuivat yks kaks kun päästiiin matkaan, sairaalaan mentiinkin sitten talla pohjassa (ihan sama matka kun ensimmäisenkin kohdalla, 15min). Ehdittiin perille juuri ja juuri. Vedet lorisi sairaalan lattialle ja kätilö sai ottaa kopin vauvasta. Ihan luomuna tuo "tupsahti" ilman paikkauksia tälläkin kertaa.

1. Odotin kuukautiskipuja pahempia supistuksi --> olin kotona siihen asti että olin 8cm auki. Sairaalassa ilokaasua ja 2h sairaalaan menon jälkeen vauva syntyi. Hengitin koko synnytyksen ajan joogahengitystä ( ujjayi), ja sen avulla vaivuin synnytysregressioon ( tämän opin vasta jälkeenpäin), mulla ei ole kuin yksi kunnon kipumuistikuva synnytyksestä, ja se tuli siitä, kun kätilö pakotti tiettyihin toimenpiteisiin, ja menetin hengitysrytmini ja joudun väärään asentoon. Olin siis pystyssä niin kauan, että piti ponnistaa.



2. Tosi pitkä synnytys, yli 12h supistuksia ennen sairaalaan menoa, tosi kivuliasta, ilokaasua vedin, sitten päästiin allashuoneeseen, vedessä kivut lakkasi, olin n 15 min ihan rauhassa, kunnes sitten synnytys jatkui kauhealla rytinällä loppuun saakka, vauva syntyi veteen.



3. Vauva syntyi lievästi ennenaikaisena vkolla 36, en saanut mennä veteen enää sairaalassa, kotona vietin pitkät ajat kylpyammeessa. Ilokaasua taas vaan naamariin, kätilö pakotti makaamaan käyrillä koko ajan ja touhuili kaiken maailman turhia toimenpiteitä koko ajan. Vauvan ponnistin pihalle jakkaralla, oli tosi helppoa kun vauva oli niin pieni.



Kaksi ekaa synnytystä tapahtui Haikaranpesässä, kolmas tavallisella osastolla, ja eron todellakin huomasi.

Esikoinen käynnistettiin rv 41+3. Supistukset alkoivat heti ensimmäisen pillerin jälkeen, vedet meni n.5h päästä siitä. Sitten 2h kärvistelyä käyrillä ja saliin, jossa 6cm auki jo, heti kunhan kätilö tuli niin epiä pyysin. Sen voimalla ooteltiin ja loppujen lopuksi joskus monien tuntien päästä ponnistamaan. Ensin ponnistusta 50min, väsyin, lisää epiä, sitten ponnistus 1h 20min, synnytys laskettiin vesien menosta 14h kestäväksi.



Kuopus: käynnistyi yöllä rv 40+4, tunti supistusten alkamisesta oltiin sairaalassa, jossa 7-8cm auki. Puudutusta kehiin, spinaali, jonka vaikutus loppui just ennen ponnistusta. Ponnistus 40min. Koko synnytys 5h 40min.



Kummallakin kerralla paskat kätilöt, paska maku jäi koko hommasta, osastolla synnytyksen jälkeen mukavat hoitajat. Lapset terveitä ja vierihoidossa kumpikin.

up

jos joku viitsii vastata. Siis mitä eroa on epiduraali ja spinaalipuudutuksella? Onko nuo molemmat sellasia ettei tunne ponnistustarveta ja että ei tunne alaraajojaan ku puudutteen saa? Itse olen aina ottanut spinaalin, mutta siinähän kai pitää odottaa että kivut yltyy vai miten se menee? Onko muita kivunlievityskeinoja joita sais ennenkuin tuon spinaalin vois ottaa. Kiitos!



t. kohta poksahtava.