Mistä lähes tukiverkostoton ihminen luo itselleen tukiverkoston?

Mä olen ollut ikäni "tukiverkoton" mutta en kyllä ymmärrä mihin semmoista jotain tukiverkkoa sitten tarvisi? Yhteiskunta järjestää kyllä tukiverkon hätätilanteita varten, Suomessa ei onneksi tarvi olla suvun ja ystävien armeliaisuuden varassa.

yh-olohuoneessa ja leikkipuistossa. Ja hyvin toimii. Ystävät soittavat jos olen kipeä, että tuonko ruokaa ja otanko lapsen meille, että saat levätä. Teen tietysti saman heille AINA.

sukulaisia ja ystäviä ei juurikaan ole ja jos on, sellaisia, joiden kanssa vain pinnallisia suhteita.

ja perustat perheen, niin sinulla on mahdollisuus saada myös suku ja sitä kautta tukiverkosto.

Suku saattaa hyvinkin pitää yhtä, jos joukossa on yksikin, joka pitää yhteydenpitoa tärkeänä. Sama toisin päin. Yhden ihmisen poistuminen suvun piiristä, esimerkiksi avioeron tai vakavan sairauden/kuoleman vuoksi saattaa hajottaa samalla koko tukiverkoston.

Mielestäni kaikki lähtee kuitenkin jokaisesta ihmisestä itsestään. Toiset haluavat toimia verkostossa ja toiset tykkäävät olla yksin.

Myös harrastusten kautta saa ystäviä ja voi mahdollisesti saada ihan sydänystäviäkin, jotka pikkuhiljaa muodostavat tukiverkoston.

Voit liittyä esimerkiksi seurakunnan laulukuoroon, tutustua siellä uusiin ihmisiin ja mahdollisesti saada jopa ystäviä, joista pikku hiljaa muodostuu tukiverkosto.

Tässä pätee se, että mitä enemmän antaa, niin sitä enemmän saa myös itse. Muista kuitenkin, että suku on pahin ;-)

Ei yhteiskunnan turvaverkkokaan aukoton ole. Viranomaiset tekevät työtään 8-16 ja varsinkin jos tukiverkostoton ihminen on lisäksi rahaton ja jollain tapaa sairas, aika pohjalle pääsee ennen kuin kukaan huomaa auttaa.

jos jaksat pitkäjänteisesti käydä esim. jossain harrastuksissa, perhekerhoissa tms. niin sieltä alkaa löytymään ihmisiä joista tulee tärkeitä ja muodostuu jopa syviäkin ystävyyssuhteita.



Kannattaa mennä paljon mukaan erilaiseen toimintaan missä tapaa ihmisiä.



Myös näihin "pinnallisempiin" kaverisuhteisiin voit yrittää alkaa panostaa enemmän ja kenties nekin suhteet syventyy ja saat sitä kautta itsellesi tukiverkkoja.



Pyydä käymään, menkää lenkille, mene itse käymään, soittele, pyydä mukaan harrastamaan.



Ihmissuhteet on tärkeitä ja rikastuttavat elämää. Ihan jo se, että saa jakaa arjen asioita joidenkin luotettavien, kivojen ihmisten kanssa on pientä terapiaa.

eikä se oikein onnistu niin, että "haluan turvaverkon". Kyllä siinä pitäisi olla kiinnostusta ylipäätään tuttavuuteen/ystävyyteen ihmissuhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.



Minä olen muuttanut aikuisiällä monta kertaa,useamman kerran uuteen maahankin, en vain paikkakuntaa. Uusien ihmissuhteiden luominen vaatii aktiivisuutta ja aloitekykyä. Olen mennyt mukaan erilaisiin harrastuksiin, kuoroon, ryhmäurheilujuttuihin jne. eli sellaisiin, joissa luontevaa tutustua. Yksinään kuntosalilla käynti esim. on hankala reitti luoda uusia kontakteja, toki voi tuurilla onnistua.



Siellä harrastuksissa pitää sitten olla itse aktiivinen, jos on mukavan tuntuisia ihmisiä ja ehdottaa kahvittelua/viinilasillista harkkojen jälkeen tai sanoa, että "olen ajatellut mennä katsomaan teatteriin tälläistä, kiinnostaisiko jotain tulla mukaan, voin varata samalla liput kaikille".



Jos on lapsia, niin sitten lasten harrastuksiin viedessä pitää jutella muiden vanhempien kanssa. Ensin niitä näitä, ja sitten voi taas ehdottaa jotain yhteistä tekemistä, jos synkkaa.



Pikkuhiljaa rupeaa ympärillä olemaan ihmisiä, joille voi soittaa myös hätätapauksessa ja pyytää apua. Jos siis turvaverkolla ajetaan tätä takaa.



Mutta jos käy vaan töissä ja muuten puuhailee lähinnä itsekseen, niin sitten ei voi luoda turvaverkkoa eikä muutakaan ihmissuhdeverkostoa.



Eli pitää olla aika aktiivinen monella tapaa. Monesti passiiviset ihmiset kadehtivat muiden kontakteja, eivätkä näe, että siellä takana on paljon vaivannäköä. Ei niitä hyviä ystäviä kenellekään ihan noin vaan yleensä tupsahtele.



Ystävyyssuhteiden syventäminen vaatii myös rohkeutta. Pitää uskaltaa pyytää kylään, ehdottaa yhteistä tekemistä jne.

Ei yhteiskunnan turvaverkkokaan aukoton ole. Viranomaiset tekevät työtään 8-16 ja varsinkin jos tukiverkostoton ihminen on lisäksi rahaton ja jollain tapaa sairas, aika pohjalle pääsee ennen kuin kukaan huomaa auttaa.

Yhteiskunnan turvaverkosto ei tavoita kaikkia. Esimerkiksi yksin asuva työtön mieshenkilö, joka kärsii esimerkiksi masennuksesta jää varmasti ilman apua. Vuosia sitten Espoossa masentunut mieshenkilö häädettiin kaupungin vuokra-asunnosta maksamattomien vuokrien takia. Henkilö oli masentunut eikä itse osannut hakea mitään apua itselleen. Miehen kaikki omaisuus kannettiin vuokranantajan toimesta ulos miehen kodista, kerrostalon rapun ulko-oven viereen sateeseen. En usko, että miehen masennus helpotti tai tilanne muutenkaan muuttui parempaan suuntaan. En tiedä saiko tämä kyseinen henkilö apua kaupungin sosiaaliviranomaisilta vielä tässäkään vaiheessa. Tuskin. En usknut, että näin voi käydä Suomessa ennen kuin itse näin sen omin silmin.

saa kyllä olemalla aktiivinen perhekerhoissa ja harrastuksissa, syventämällä ihmissuhteitaan tms, mutta totuus on kuitenkin se, että kaverit on kavereita, joilla on oma elämänsä ja omat kiireensä. Minun mielipiteeni on, että ei kannata hirveästi stressata sitä onko niitä tukiverkkoja vai eikö ole. Niillä mennään, mitä on, joskus pärjätään paremmin ja joskus vähän heikommin. Pääasia että jotenkin selvitään.



Elämä on nykyään tosi liikkuvaista. Ne kaverit ja tuttavat muuttaa ja itsekin sitä muuttaa, ja aina se arkikavereiden hankkiminen on aloitettava alusta. Aina siinä on oma työnsä, eikä kaikki edes ole sen tyyppisiä että jaksaisivat aina tutustua uusiin ihmisiin. Meillä on taas edessä muutto ihan ihkaoutoon kaupunkiin, ja ei kyllä yhtään huvittaisi aloittaa taas alusta sitä päivittäisten uusien rutiinien luomista ja ihmisiin tutustumista. Mutta eipä ole vaihtoehtoa.

"Eli pitää olla aika aktiivinen monella tapaa. Monesti passiiviset ihmiset kadehtivat muiden kontakteja, eivätkä näe, että siellä takana on paljon vaivannäköä. Ei niitä hyviä ystäviä kenellekään ihan noin vaan yleensä tupsahtele.



Ystävyyssuhteiden syventäminen vaatii myös rohkeutta. Pitää uskaltaa pyytää kylään, ehdottaa yhteistä tekemistä jne. "



Ja pitää kestää se, että joskus joku kieltäytyy tai kemiat eivät toimi yhtään ja ystävyys päättyy joko konfliktiin tai jomman kumman toivomuksesta.

"Eli pitää olla aika aktiivinen monella tapaa. Monesti passiiviset ihmiset kadehtivat muiden kontakteja, eivätkä näe, että siellä takana on paljon vaivannäköä. Ei niitä hyviä ystäviä kenellekään ihan noin vaan yleensä tupsahtele.

Ystävyyssuhteiden syventäminen vaatii myös rohkeutta. Pitää uskaltaa pyytää kylään, ehdottaa yhteistä tekemistä jne. "

Ja pitää kestää se, että joskus joku kieltäytyy tai kemiat eivät toimi yhtään ja ystävyys päättyy joko konfliktiin tai jomman kumman toivomuksesta.

Itse olen valitettavasti hyvin ujo ja sosiaalisten tilanteiden pelkoinen joten moista rohkeutta ei minulta löydy. Käkin yksin kämpässäni silloin kun en ole duunissa ja kärsin yksinäisyydestäni, mutta en pysty tekemään sille mitään koska pelkään kohdata vieraita ihmisiä. Onneksi alkoholia saa kaupasta, sillä saa manipuloitua kemiallisesti yksinäisyydentunteet hetkeksi pois että jaksaa taas elää.