Vanhemmuus hukassa. Neuvoja kaivataan

tunteen. kun tilanteet vain vyöryvät päälle eikä ehdi harkitsemaan...:/



Ota joku ilta itsellesi aikalisä: istut alas ja mietit teidän perheen säännöt. Mietit myös johdonmukaisen rangaistuspolitiikan kunnolla valmiiksi. Silloin sinulla on aina jotain, mihin tukeutua jatkossa. Jos joka asian miettii tapauskohtaisesti, on hyvin vaikeaa pysytellä johdonmukaisena.

Pääsääntöisesti mitään suunsoittoa vanhempia kohtaan en suvaitse, siitä keskustellaan joka kerta.Sisarusten haukkumisenkin lopetan samantien jos kuulen. Ihmisiä kohdellaan ihmisinä, kaikki ovat samanvertaisia.

Älä huuda vaan ota katsekontakti ja sano: Minä en halua että puhut noin. Lopeta.

Toki välillä on nälkä ja väsyttää ja kiukuttaa ja silloin voin itsekin vain karjaista ja olla typerä. Mutta se on inhimillistä. Itseasiassa omat lapseni ovat huomanneet että olen johdonmukainen yleensä ja annan rangaistuksia mutyta en muista niitä viiden minuutin päästä :)

kokevat turvallisuutta ja rauhoittuvat.



Oman mielenrauhan vuoksi mahdollisimman vähän sääntöjä. Tärkeintä on että pysyt itse rauhallisena ja käytät rauhallista, autoritääristä ääntä. Ei huutamista, sättimistä, jäkätystä tai nimittelyä.



Ketään ei saa satuttaa tahallaan. Jos satuttaa siitä tulee rangaistus.



Ei rankaisua jos lapsi esim. pukee liian hitaasti, eli ei tee tarpeeksi hyvin. Tässä voi käyttää palkintoa. Jos ollaan viidessä minuutissa ulkona voidaan kotiin palattua keittää kaakaot.



Kielto jos lapsi tekee jotain vaarallista, työntää vaikka sormen sähköpistokkeeseen. Ei rankaisua.



Joskus lähetän lapsen suunsoitosta omaan huoneeseen. Sanon että tämä ei ole rangaistus, mutta pitää mennä rauhoittumaan ja saa tulla pois kun itsestä tuntuu että pystyy taas puhumaan kohteliaasti muille.



Käytän myös varoituksia, eli ekasta kiukuttelusta 1, sitten 2 ja kolmannesta jäähylle. Silloin lapsi tietää mitä on odotettavissa.



Kun aloitat selkeän linjan lapset testaa ensin oletko tosissas ja tilanne saattaa aluksi muuttua huonommaksi. Pysy johdonmukaisena ja elämä muuttuu psysvästi rauhallisemmaksi ja miellyttävämmäksi!

voit istua alas ja laatia meidän perheen säännöt yhdessä lasten kanssa. Lapset on siinä aika hyviä ja voi laittaa aika tiukkojakin sääntöjä kun saavat itse osallistua.

Minkä ikäisistä lapsista on kyse?

Voisiko välillä toimia positiivinen vahvistaminen? Itse otin käyttöön "hyvän käytöksen tarrat" ja kun niitä oli riittävästi, lapsi sai jonkin palkinnon. Tarra tuli tai oli tulematta aina päivän päätteeksi, jolloin itselläni oli enemmän aikaa miettiä, oliko käytös ollut hyvää vai huonoa. Toisaalta kun ymmärtää sen, ettei lapsikaan aina voi olla iloinen ja heti totteleva, vaan myös niitä negatiivisia tunteita pitää voida purkaa. Mielestäni liikaa myös jätetään lapsille kertomatta ja juttelematta heidän kasvatuksestaan. Jo viisi vuotiaan kanssa pystyy hyvin juttelemaan siitä, mitä häneltä ootetaan ja miksi äitikin voi joskus käyttäytyä huonosti (esim. huutaa liikaa) ja miksi kaikille on paras, kun kaikki yrittävät parhaansa mukaan käyttäytyä hyvin.

Tässä oikea vastaus:



varoita kaikesta kerran. jos se toistuu, sitten rangaistus.



Näin saat kitkettyä pikkuongelmatkin pois eikä ne pahene. Lapsille jää valinta haluavatko rangaistuksen vai ei. Ja rangaistus on jäähy.



Katso supernannya :)