Lue keskustelun säännöt.
Menneisyyden karistaneet menestyjät - tuosta junttilääkäristä tuli mieleen
12.10.2012 |
Juttelin tässä yhtenä päivänä erään kollegani kanssa, joka on juuri saanut ihan mielettömän hienon ja ansaitun ylennyksen. Hän ilmoitti menevänsä käymään kotonaan ja kommentoin, että te varmaan juhlistatte tätä uutta käännettä. Kollegani sanoi, että hänen vanhempansa eivät edes tiedä, että hän on käynyt yliopiston. Heitä ei yksinkertaisesti kiinnosta. He eivät tiedä, millä alalla lapsensa on. He eivät keskustele tuollaisista ja jos kollegani koettaisi jotakin sanoa, häntä syytettäisiin hienostelijaksi. Silti kollegani on todella tasapainoisen ja onnellisen oloinen perheellinen nainen.
Voi apua, mitä vanhempia. Ihailen entistä enemmän kollegani saavutuksia, kun kuulin, minkälaisista lähtökohdista hän on ponnistanut. Mikä saa omat vanhemmat noin... kusipäisiksi? Onko tämmöistä paljonkin? Oma vanha tätini ei ymmärrä, mitä itse teen työkseni, mutta hän repii siitä itseironista huumoria - täysin hyväntahtoisesti siis. Mutta että omat vanhemmat eivät haluaisi tietää oman lapsensa elämästä noin merkittävää asiaa...
Tajusin taas olevani etuoikeutettu ja vaikka omissa vanhemmissani on omat "erityishaasteensa", ovat he aika briljantteja.
Onko tämä ilmiö yleinenkin?
Kommentit (7)
Mun vanhemmat on vallan ok, mutta appivanhempani eivät myöskään tajua, mitä teen tai mihin sitä tarvitaan. Tietävät kyllä, että olen tohtori ja yliopistolla, mutta heille se on vain jotain kulttuurihäsellystä, yhteiskunnan ylärakennetta marxilaisisttain tulkittuna: sinänsä turhaa, mutta saattaa olla, että yhteiskunnallamme on siihen varaa tai sit sitä ylläpidetään vain työväenluokan harhauttamiseksi. Heidän puolestaan minä kuitenkin saan tehdä sitä, kunhan en häiritse oikeita töitä tekeviä ihmisiä. E tule paljon puhuttua töistä heidän kanssaan, mutta se on ihan ok. Kun se kerrran menee yli käsityskyvyn, m Niin mitä sitä jauhamaan? Sorry kirjoitusvirheet, ipad on rasittava.
Ihanasti kirjoitettu. Pelastit mun aamun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat on vallan ok, mutta appivanhempani eivät myöskään tajua, mitä teen tai mihin sitä tarvitaan. Tietävät kyllä, että olen tohtori ja yliopistolla, mutta heille se on vain jotain kulttuurihäsellystä, yhteiskunnan ylärakennetta marxilaisisttain tulkittuna: sinänsä turhaa, mutta saattaa olla, että yhteiskunnallamme on siihen varaa tai sit sitä ylläpidetään vain työväenluokan harhauttamiseksi. Heidän puolestaan minä kuitenkin saan tehdä sitä, kunhan en häiritse oikeita töitä tekeviä ihmisiä. E tule paljon puhuttua töistä heidän kanssaan, mutta se on ihan ok. Kun se kerrran menee yli käsityskyvyn, m Niin mitä sitä jauhamaan? Sorry kirjoitusvirheet, ipad on rasittava.
Ihanasti kirjoitettu. Pelastit mun aamun!
Samoin. Ihanaa huomata, että täällä on älykköjäkin paikalla. Siis muitakin kuin minä. (hehheh)
Liityn fanikuoroosi. Ja jaan tuon iPad-ärsyttävyyden.
kunhan en häiritse oikeita töitä tekeviä ihmisiä. E tule paljon puhuttua töistä heidän kanssaan, mutta se on ihan ok. Kun se kerrran menee yli käsityskyvyn, m
Niin mitä sitä jauhamaan?Sorry kirjoitusvirheet, ipad on rasittava.
appivanhemmat sentään tiesivät mieheni koulutusalan, mutta opinnot eivät kiinnostaneet pätkääkään. Mies esimerkiksi tarjosi äidilleen nähtäväksi tutkintotodistusta ja graduaan, mutta muori ei välittänyt katsoa. Oli kova paikka miehelle tuo. Ilmeisesti uravalinta lukioineen ei ollut vanhempien mieleen ollenkaan.
Äitinä sanoisin: olkaa kiinnostuneita lastenne koulunkäynnistä ja haaveista, vaikkei lapsenne luokan priimus olisikaan :) Se kantaa pitkälle.
Äitini kalkattaa jokapaikassa miten hienot lapset hänellä on, mutta isä ei halua edes tästä hienostelusta kuulla.
En päässyt opiskelemaan heti haluamaani alaa, joten pikkuveli pääsi yliopistoon ensin. Isä suuttui ihan kamalasti, että sinne mennään, eikä filosofian maisteri ole MIKÄÄN ammatti. Itseasiassa veljeni valmistui isäni toiveammatiin, mutta tutkinto on FM.
Veljeni menestyy hyvin, mutta isä on katkaissut välit siihen hienostelijaan lähes kokonaan.
Minä kun pääsin sitten opiskelemaan, en edes kertonut hänelle.
Valmistuin nopeasti ja sain alan töitä, mutta isä luulee, että teen jotakin hanttihommia ja mies elättää perheen.
Isäni on hyvin agressiivinen ja ilkeä muutenkin. Vaikka sanoisin olevani töissä missä, hän sanoo minulle suoraan, että valehtelen, tai että kahvia siellä keittelet miehille ja että kotona olisi parempi. En kerro hänelle mitään tekemisistäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat ikänsä tehneet "duunarihommia" kansakoulupohjalta, mukana alkoholismia, työttömyyttä jne. Melkein loukkaantuivat kun menin yliopistoon, pitivät sitä piruiluna heitä kohtaan. Kun valmistuin, vein heille kopion gradustani ja ihmettelivät vaan että mikäköhän se tämäkin nyt sitten on. Eivät ole varmaan avanneet sitä tähän päiväänkään mennessä. Eivät koskaan kysy työstäni mitään. Jotenkin tuntuu, että heitä loukkaa syvästi se, että olen tehnyt elämässäni niin erilaisia valintoja kuin he, ottavat sen jotenkin henkilökohtaisesti.
Mun vanhemmat on vallan ok, mutta appivanhempani eivät myöskään tajua, mitä teen tai mihin sitä tarvitaan. Tietävät kyllä, että olen tohtori ja yliopistolla, mutta heille se on vain jotain kulttuurihäsellystä, yhteiskunnan ylärakennetta marxilaisisttain tulkittuna: sinänsä turhaa, mutta saattaa olla, että yhteiskunnallamme on siihen varaa tai sit sitä ylläpidetään vain työväenluokan harhauttamiseksi. Heidän puolestaan minä kuitenkin saan tehdä sitä, kunhan en häiritse oikeita töitä tekeviä ihmisiä. E tule paljon puhuttua töistä heidän kanssaan, mutta se on ihan ok. Kun se kerrran menee yli käsityskyvyn, m
Niin mitä sitä jauhamaan?
Sorry kirjoitusvirheet, ipad on rasittava.