Vaimoni uhkaa jättää minut koska en ole saanut karistettua raskauskilojani (30 kg)

tämän viiden vuoden aikana joka jo on vierähtänyt synnytyksestä.

Lisäksi häntä kuulemma rassaa sekä alati kasvavat allini että reiden seudun / pakaroiden selluliittini.



Mut mä vain en millään jaksa aloittaa laihdutusta, eli lösähdän joka päivä duunin jälkeen sohvalle tsiigaamaan saippuaa tai ostosteeveetä tai teeveepeli/-chat-proggista ja kääräisen siinä alkuillan ensimmäisen Fazerin Sinisen levyn huiviin - ja perään menee pari kolme ihanaa muffinsia tai cupcakea.



Duunissa pystyn kyllä pinnistelemään pienellä salaatilla ja mustalla kahvilla, mutta siis duunin jälkeen homma repeää aina: PAKKO SAADA SUKLAATA YM. - JA ISOSTI. Ja täytyy myöntää: lähes joka ilta putoaa yksi ihana lasillinen skumppaa tai jotain ihanaa maustettua makeaa siideriä (makeat siiderit ovat kyllä oikeita kaloripommeja, tiedän kyllä, mutta minkäs teet kun ne maistuu niin ihanilta;)).



Lievitän syömisellä stressiäni: duunissa muut äijät aina juoruaa mun selän takana, eli kun saavun kahvihuoneeseen, laskeutuu paljon puhuva hiljaisuus: lienen siis jonkin sortin työpaikkakiusattu.



Lisäksi musta tuntuu että mulla on alkanut etuajassa andropaussi, yöhikoiluineen ja mielialanvaihteluineen: olen nykyään usein tosi äksy ja kiukutteleva vaimoilleni ja lapsilleni.



Onko ehdotuksia mun tilanteeseen?



Olen aivan varovaisesti ja alustavasti pohdiskellut että EHKÄ vois jossain vaiheessa - ei heti mutta siis ehkä jo vuodenvaihteen ja joulukilojen jälkeen - aloittaa salilla jonkun ohjatun jumpan, semmoisen mikä olis helpommasta ja kevyemmästä päästä, ja ehkä mennä jopa sinne äijien sekaan kolistelemaan rautaa (tai ei nyt sentään niitä vapaita painoja, mutta niitä kivan näköisiä harjoittelulaitteita - tai ainakin stepperiä voisi kokeilla), mut hyvin varovaisesti ja jonkun kivan, sopivan lempeän personal trainerin ohjauksessa. Olisko tässä mielestänne ideaa?



t. kolli Punavuoresta, 36 v.