Jos 2 vuotias nirsoilee ruoan suhteen annatteko olla syömättä vai tarjoatteko jotain muuta?

jos tarjolla on perunaa ja mureketta ja mureke ei maistu, niin sitten syö vain perunat, saattaa saada perunaa vähän lisääkin mutta pitää ainakin maistaa sitten muutakin.

Jos ei syö eteensä annettua ruokaa, ei syö ollenkaan. Samat säännöt ollut aina molemmilla lapsilla. Ja lisäksi, että kaikkea, mitä lautasella on, pitää maistaa, vaikka edes nuolaista.

Kun ei kertakaikkiaan muuta anna, niin lakkaa nirsoilemasta. Jos ei syö ruokaansa hyvin, eikä suostu, laitetaan ruoka pois ja seuraavalla kerralla kyllä maistuu. Ja yleensä teen myöhemminkin samaa, sitä pahaa ruokaa uudelleen. Kyllä se makuaisti hiljalleen tottuu, kun laittaa aina tarjolle myös niitä ei niin miellyttäviä ruokia.

En ole kovin tiukka, meidän kaksivuotias ei ole nirso, vaan vähäruokainen. Tiedän, että jos yhdellä kerralla ei maistu, niin toisella sitten.

sillä meitä molempia vanhempia on lapsena ' pakkosyötetty' ja niistä jäänyt edelleen vaikuttavat traumat- meillä on ruokia, joita emme yksinkertaisesti siedä- edelleenkään. Tämä sallittakoon.

Jos poika maistaa jotakin ruokaa, mutta näen selvästi, ettei siitä pidä, en todellakaan ala sitä tuputtamaan ja pakolla antamaan.

On lähes kidutusta tuolloin pitää lasta nälässä sen takia. Eihän aikuistenkaan tarvitse pitää kaikista ruuista ja muutenkin; lasten makutottumukset poikkeavat paljonkin aikuisten tottumuksista ja usein tiettyihin ruokiin tykästyykin vasta vanhemmalla iällä. Itse opin syömään esimerkiksi sipulia vasta n.15-vuotiaana, tämä vain esimerkkinä.



Toinen asia on sitten huono käytös pöydässä. Silloin lautanen lähtee ja poika poistuu pöydästä. Saa tulla takaisin, kun osaa käyttäytyä.



Emme mekään siis viittä eri vaihtoehtoa lapselle anna- jos ei ensimmäinen ruoka kelpaa, saa hän jotakin muuta yleensä- sellaista, mistä varmasti pitää.

Minkä ikäinen lapsesi on? Onko hän kotihoidossa?



Ei meillä ainakaan pakkosyötetä ketään. Jos jostakin ruuasta ei tykkää, pitää silti maistaa, edes hikkipikkiriikkisen, niin että vähän saa makua suuhun. Enempää ei pakoteta syömään. Leipää on yleensä aina tarjolla, ja syövät sitten sen leivän, mikä on jo heille tehtynä.



Jos tiedän, että ruokana on lasten inhoamaa ruokaa, ene edes yritä pakottaa heitä syömään vain sitä. Esim. Jokin erittäin kasvispitoinen ruoka. Teen kasvisruuan, perunaa ja esim. lihapullia. Tarjoan lapsille perunaa, lihapullia, ja kasvisruokaa vähäsen. Ikäänkuin ujutan muun ruuan seassa osana, että oppisivat maistamaan.



Tuo, että sanoit antavasi (jos lapsesi ei jostain ruuasta pidä) sitten jotain, mistä hän varmasti pitää....kuulostaa aika hurjalta! Noinhan juuri oppii nirsoilemaan! Kun ei koskaan tarvitse yrittää edes tykätä jostain ruuasta, tietää, että sitä lempparia tulee heti kun sanoo yäk.



t. Se jolla on " raaka linja" , oliskos ollut 3?

ja lopputulos on että sulla on teini-ikaisiä jotka syövät vaan mitä haluavat. Jos et halua koko elämääsi tehdä kahta eri ruokaa, niin älä anna periksi.

Puhun kokemuksesta

En siedä mitään kalaruokia ja syön hyvin vähän lihaa. Broiskua ja kasviksia sitten enemmänkin.

Ei tulis mieleenikään pakottaa lapsia syömään jotain mitä itse en voi sietää :(

Luulen että kalatraumat johtuvat juuri siitä että isäni oli ankara. Pakko oli istua ruokapöydässä kunnes kaikki oli syöty. Tuntui että kiusallaankin meillä oli usein kalaa.

Sitäpaitsi meillä poika oli ensimmäiset vuodet alipainoinen, lääkäri käski tarjota mitävain mistä lapsi tykkää, oli niin aneeminen, jos siinä vielä olis ruvettu pakottamaan niin varmaan olis ollut jo letkuruokinnassa.

Minä olen aika lepsu ruokailujen suhteen, koska minullekin on jäänyt traumoja syömään pakottamisesta. En nyt varsinaisesti rupea toisenlaista ruokaa tarjoamaan, jos ei kelpaa, ellei lapsi ole kauhean kipeä. Leipä kelpaa aina. Meidän lapset ovat tälläkin systeemillä oppineet lähes kaikkiruokaisiksi. He tykkäävät kouluruuistakin, vaikka monet heidän kaverinsa tuntuvat niitä moittivan.

Jos eivät pidä niin todellakaan ei ole pakko syödä. Meillä ei ole ongelmia syömisen kanssa varmaan siksi koska teen ruokaa mistä lapset pitävät ja koskaan ei pakoteta.



Makutottumukset kehittyvät lapsilla iän myötä. Ei pienet lapset pidä esim. sienistä jos eivät ole siihen tottuneet. Ymmärrän etteivät syö jos ruokana on esim. sienikeittoa.

Jos ei maistu niin en pakota.Muitakaan vaihtoehtoja en ala esittelemään.Yleensä jotain menee ruoasta kuitenkin.Itsekin olen näitä pakkosyötettyjä ja missään nimessä en halua tehdä samaa. Maistamista kuitenkin opetan, se riittää.

Ja vain siksi, että oppii syömään silloin kun on nälkä ja on ruokaa tarjolla.



Meidän lapset eivät ole isonakaan tulleet ruoalle nirsoiksi.

siellä keittiössä odottaa sitten pöydällä se sun lounas jota et syönyt..Kyllä katsoin sitä akkaa ja pitkään.



Sitten ihmetellään kun lapsilla on syömisvaikeuksia!

Oma lapsi on vajaa 3-vuotias. Vielä ei onnistu edes se, että " kaikkea pitää maistaa" . Jos ei syö, niin ei syö. Pääasiallisesti ei tarjota välipaloja, joskus lipsuen, mutta ei ainakaan " herkkuja" aterioiden välillä. Ikinä en tee kuin omassa kotonani, että samaa ruokaa pöytään kunnes syö.

Jos ei kelpaa niin saa olla syömättä. Seuraavan kerran saa seuraavalla aterialla, vaikka olisi vasta 3 tunnin päästä. En koe, että tästä on mitään haittaa kun ei kuitenkaan pakkosyötetä.