Mies sanoo. .

Ettei välitä omista lapsistaan. Eikä ymmärrä mua kun sanon että rakastan eniten maailmassa omia lapsiani. Hälle ku omat lapset tulevat vasta ehkä toisena. On muutenkin lasten kanssa tosi lyhyt pinnainen. Ei kestä mitään(Pieniä hyviä hetkiäkin toki on). Muutenki ajatusmaailma on tosi negatiivinen jos on pieniäkin murheita...(ja niitähän on monta kertaa viikossa). Mä alan olla tosi väsynyt tähän tilanteeseen ja miehen puheisiin. En voi ymmärtää tuollaista kylmyyttä. Isompi lapsi on reilun kahden vuoden ja miehen puheet on ollu tuollaisia pari vuotta. Oon yrittäny ymmärtää, antanut aikaa ja odottanut että älyää lasten arvon. Ei taida sitä ihmettä tapahtua. . En myöskään ymmärrä että miten miehen mielipiteet asiasta kuin asiasta voi vaihdella niin kovasti riippuen siitä "millä tuulella" sattuu muuten olemaan. Esim hyvällä tuulella rakastaa luontoa ja sitten kun on huonolla tuulella niin inhoaa luontoa. Itselläni kun on selkeät mielipiteet asioista, eikä se mielipide muutu hetkessä.