Mua stressaa hirveesti muiden lapsiperheiden vierailut

todella siististi, ovat siis jo ehkä kouluikäisiä, en katso pahalla jos eivät pese käsiä ruokailun jälkeen. Mutta ennen täytyy pestä, me yritetään pysyä parhaamme mukaan terveenä vaikka jatkuvasti on päiväkodissa/koulussa joku epidemia.



(tähän on muuten muutamakin äiti-tuttu kommentoinut että pitäähän lasten välillä sairastaa ja saada vastustuskykyä... noh, kotiäidit ei ehkä hoksaa että meidän työssäkäyvien vanhempien työnantajat ei ehkä jaksa olla jatkuvasti tätä mieltä..)



Mutta mikää ei todellakaan ole oksettavampaa, kuin se että likaisilla, rasvaisilla, sokerisilla ja suklaisilla käsillä on klähmitty kahvat, painikkeet, kaukosäätimet, lelut..



Ai niin, ne ketkä kyläilevät vauvojen kanssa, ottakaa mukaan vauvoillenne ne omat lelut joita saa pitää suussa ja pureskella. Mikään ei ole ymmärrettävämpää kuin että joka lapsella on tämä pureskeluvaihe, mutta se ei anna oikeutta uittaa suussa ja pureskella pilalle kaikkia isäntäväen lasten leluja. Esimerkiksi yksi 2-vuotias ihan huvikseen pureskeli tyttömme barbien jalat pilalle.



Tykkään lapsista, eikä minusta saa lapsivihamielistä tekemälläkään. Mutta sellaiset vanhemmat, jotka tekee välinpitämättömyyttään kiusaa, ottaa pannuun.



Ja kyse ei ole siitä, olenko kiinnostunut ihmisenä lapsista, jotka vierailee kodissani. Jos samalla lasten menettyä vapaa-aikaa, joka menee siivoamiseen tai menettyä rahaa joka menee tavaroiden uusimiseen, niin se saattaa hieman olla aidon kiinnostukseni esteenä.



Opettakaa lapsillenne hyvät tavat, niin lapset saavat kaikkialla positiivista huomiota.Se täytyy vain jokaisen vanhemman hyväksyä, että vieras lapsi, joka aiheuttaa sotkua ja tuhoa, ei vieraassa aikuisessa herätä kovin paljon myönteisiä tunteita.

..millaisia äitejä täälläkin pyörii!



Ymmärrän, ettei lapset aina tottele, mutta pitäähän se nyt kotona jo tehdä selväksi että vieraissa paikoissa käyttäydytään! Tavaroita ei revitä alas jne.



Muutenkin ärsyttää lellityt penskat, jotka esim. saavat nousta pöydästä kesken ruokailun tai saavat leluja pöytään. Meillä ruoka-aikana SYÖDÄÄN. Joissakin perheissä on nähty sitäkin, että lapselle väsätään ateria lautasmallin mukaisesti ja lautaselta katoaa porkkananpala ja sitten lähdetään leikkimään. Lasta maanitellaan syömään vaikka selkeästi ei kiinnosta, niin sitten aletaan uhkailla ettei jälkiruokaakaan tule ellei syö. Lapsi käy syömässä toisen porkkananpalan ja sepä siinä sitten, sitten aletaan vinkua keksejä ja karkkeja ja limppareita ja jogurttia.. Ihmeelliset on ruokatavat nykyään!



Pakko kommentoida vielä, että kun itselläni ei lapsia ole enkä niitä halua, minulla on täysi oikeus sisustaa kotini kuinka haluan. Löytyy valkoista mattoa, paperilamppuja, koriste-esineitä ja lasitavaraa. Tottakai tavaraa siirretään "turvaan" kun lapsia tulee kylään, mutta kyllä lapsien täytyy sen verran totella, että esimerkiksi lamppuun ei kosketa. Mukava yrittää paikkailla nelivuotiaan paperilampusta läpi menneitä sormia..



Pitäkää kuria niille herrantertuillenne!



Ps. Meillä käy lapsivieraita ehkä kaksi kertaa vuodessa vaikka lapsirakas olenkin, vierailen mieluummin itse heidän kotonaan.

lapsiperheiden vierailut...jos nimittäin kutsuisin heitä meille..;) Mutta meille on ikäraja kuin kulmakorttelin pubiin: K-18.

Aikaisemmin en ajatellut näin mutta esim. miehen siskon lasten myötä olen alannut ajatella näin. Hän on juuri sellainen vanhempi joka mielellään vain istuisi kahvipöydässä ja lapset saavat mennä ja tulla miten lystäävät. Hänellä on 4- ja 1,5-vuotiaat lapset. Esim. viime keväänä kun kävivät meillä tämä silloin vajaa 4-v oli löytänyt jonkun tussin jolla päätti maalata meidän yläkerran sohvan uusiksi, oli siinä jotain seiniäkin maalailtu...:(. Tämä samainen herra oli myös viimeksi meidän toisen sukulaisen luona käydessään päättänyt tyhjätä yhden huoneen kaikkien kaappien sisällöt, esim. palapelit ja avaamattomat legopakkaukset oli kaikki avattu ja levitetty kaikkialle...



Tällaisia vieraita minäkään en kaipaa enkä pidä minun vastuunani vahtia muiden lapsia jos vanhemmatkin ovat paikalla!

eikä erityisen kiltti, mutta yhtä vanhaa ystävää en enää halua kutsua meille, koska hänen kuopuksensa rikkoo lapseni leluja joka käynnillä. Ei vaan huvita katsoa sitä touhua, vaikka omani on vielä niin pieni, ettei edes asiaa oikein ymmärrä. Muutenkin tämä ystävän kuopus on oikea pikkuhirviö, ikää 3,5 vuotta ja järkyttävä uhma, jota äiti ei oikein jaksa laittaa kuriin.

konstini:



laitan horrorvieraiden tullessa viltit sohvien päälle ja otan arimmat matot pois. Siirrän herkimmät tavarat ylös.

kaltaisiasi tuttavapiiriin. Meillä kolme pientä lasta ja ei vois vähempään kiinnostaa jotkut hiekanmurut olkkarissa tai muruset pöydän alla tai muukaan sotku. Kauheaa elämäähän se on jo ihan oman perheen kesken, jos äiti on joku siivousneurootikko. Eli meillä saa lapset mennä ja leikkiä ihan vapaasti.

Juuri sinun lapsiasi en halua enää kylään. Voisit opettaa ihan ne perussäännöt käyttäytymisestä eli käsien pesun ja että mitään ei kylässä hajoteta ja kengät jätetään eteiseen. Lapsesi elävät kuin pellossa, häpeäisit.

Rasittaa käydä kylässä pienten lasten kanssa, jos emäntä sitten yhtäkkiä keksii, että lapsethan voi sitten mennä pihalle! Joopa joo, helvetin kivaa. Sehän tarkoittaa, että niille on pitänyt sitten ottaa mukaan ne kuravaatteet ja sitten MINUN pitää myös mennä ulos värjöttelemään ja vahtimaan 2-vuotiasta! Jos minä menen kylään, haluan olla SISÄLLÄ, enkä palella ulkona.

Rasittaa käydä kylässä pienten lasten kanssa, jos emäntä sitten yhtäkkiä keksii, että lapsethan voi sitten mennä pihalle! Joopa joo, helvetin kivaa. Sehän tarkoittaa, että niille on pitänyt sitten ottaa mukaan ne kuravaatteet ja sitten MINUN pitää myös mennä ulos värjöttelemään ja vahtimaan 2-vuotiasta! Jos minä menen kylään, haluan olla SISÄLLÄ, enkä palella ulkona.

tapaan ihan kylmästi sanoa, että valitan, ei käy, ulos ei voida mennä koska ei otettu mukaan ulkoiluvaatteita. Yleensä kyllä näin ollaan sitten tehty, ei ongelmia:-).

Rasittaa käydä kylässä pienten lasten kanssa, jos emäntä sitten yhtäkkiä keksii, että lapsethan voi sitten mennä pihalle! Joopa joo, helvetin kivaa. Sehän tarkoittaa, että niille on pitänyt sitten ottaa mukaan ne kuravaatteet ja sitten MINUN pitää myös mennä ulos värjöttelemään ja vahtimaan 2-vuotiasta! Jos minä menen kylään, haluan olla SISÄLLÄ, enkä palella ulkona.

tapaan ihan kylmästi sanoa, että valitan, ei käy, ulos ei voida mennä koska ei otettu mukaan ulkoiluvaatteita. Yleensä kyllä näin ollaan sitten tehty, ei ongelmia:-).

Sanon minäkin toisinaan. Raivostuttaa vaan, nämä mun kaiketi, ulkoiluhullut kaverit, joiden mielestä pitää olla AINA olla ulkona, vaikka olis mikä sää.

Tämänhän ei tarvitsisi olla vaikeaa, kun oikeasti on kysymys erittäin yksinkertaisista asioista.



- syödään pöydässä

- pestään kädet ennen ja jälkeen ruokailun

- ei tulla kengillä sisälle

- ei mennä kaapeista vetämään tavaraa lattialle



Aivan käsittämätöntä, miten nämä alkeelliset asiat on niin monella hukassa.



Jos noudattaa edellä mainittuja, niin voi suht hyvällä omalla tunnolla mennä toisten koteihin. Jos lisäksi kerää lapsensa levittämät lelut, opettaa lapsensa kysymään millä saa leikkiä ja opettaa vaikka kiittämään pöydästä noustessa, niin on meillä oikein toivottu vieras.



Jos ei selviydy näistä, niin miten selviää mistään? Pakkohan lapsille on alkeelliset tavat opettaa, joten miksi ei noudattaisi niitä kylässäkin ja välttäisi sika-perheen maineen?

jos lapset sikailee, eikä äiti ymmärrä kauniita ehdotuksia esim käsien pesusta ruokailun jälkeen, niin alan aika pian ehdottamaan ulkoilua...



t. edellinen

ei kyllä siivoa mitään lähtiessään. Ja just se että mennään ja pengotaan kaikki paikat, se on mun mielestä raivostuttavaa!

oman lapsensa, vaikkapa että tämä harjoittelee seisomista ja saattaa vetää tavaroita alas, niin miksi ihmeessä ei vahdi ettei näin tapahdu? Eihän lapsi ikuisesti ole taapero, kyllä sen aikaa pitäisi jaksaa edes kyläpaikoissa vahtia. Sen sijaan jollain tavaralla voi olla niin paljon arvoa, rahallista tai tunnesellaista, ettei sitä viitsisi antaa tuhota vain siksi, että jonkun piltti nyt vaan on siinä iässä. Ajatellaanpa nyt vaikkapa paljonko keittiöremontti maksaa, en minä ainakaan käsitä että "rentouden" ja "niuhottamattomuuden" nimissä pitäisi antaa lasten mätkiä oviin kolhuja. Tällaistakin sattuu ja minusta se on ihan pöyristyttävää. Ei kenenkään vierailusta pitäisi jäädä jälkiä, ei sotkua eikä muutakaan mikä aiheuttaa, mielipahaa tai vaikka taloudellisia tappioita isäntäväelle.

Niin välinpitämätön ei kukaan saisi olla.

luona kylässä. Tuntuu että vaikka mitä tekis niin koko ajan toinen ajattelee vaan sitä sotkua mikä jätetään jälkeemme. Kyseisen ystävän luona poiketaan yleensä kerran kuussa (kutsuu kyllä itse meidät aina), mutta tuon 1,5v:n kanssa kyläilyt eivät aina ole siisteimmästä päästä. riisutaan kyllä vaatteet aina jo pikkueteisessä ettei vaan roskia kantaudu sisälle, kädet pestään ennen ja jälkeen ruokailun, keräilen tavarat paikalleen mitkä lapsi on mahdollisesti levittänyt vierailun aikana jne. Mutta ahdistaa silti kun kahvipöydässä on yleensä aina tarjolla jotain supermurustavaa ruokaa ja tuon ikäinen ei sitä kovin siististi osaa syödä, ystäväni sitten loikkii koko kahvittelun ajan lapsen tuolin vieressä noukkimassa murusia pois tuolilta ja lattialta.. Olen kyllä itse aina putsannut myös lapsen paikan ruokailun jälkeen, mutta se ei näytä riittävän. Samaten ahdistaa kun pöydällä olevaa lehtikasaa ei saa siirtää hetkeksi johonkin korkeammalle tasolle "turvaan", ettei tarvisi koko ajan olla hätyyttämässä lasta pois lehtiä tutkimasta. Tuntuu että muutenkin kyseinen paikka on täynnä pelkkiä "ei, älä ota, älä koske" tavaroita..

Kutsun vain lapsia meille leikkimään omien lasten kanssa tai kummilapsia yksinään. Tai autan lapsiperheitä niin, että heidän lapsensa voivat tulla meille yökylään ja vanhemmat voivat olla keskenään.



Näissä edellä mainituissa tapauksissa lasten vanhemmat eivät ole paikalla, joten komentovalta on minulla. Voin pestä lasten kädet pöydästä noustessa ja kieltää hyppimästä sohvalla ja määrätä, miten meillä toimitaan.



Kun lasten vanhemmat ovat paikalla, en voi koko ajan ohjeistaa heitä tekemään jotain. Kuten pesemään käsiään tai kieltää tulemasta eteisen kuramaton yli kuraisilla kengillään parketille.



Meillä on kolme lasta, eivätkä he sotke. Heidät on kasvatettu normaaliin elämiseen, eikä kuskattu mustikkavärikylvystä kuralammikoihin väen väkisin sotkemaan itseään.

luona kylässä. Tuntuu että vaikka mitä tekis niin koko ajan toinen ajattelee vaan sitä sotkua mikä jätetään jälkeemme. Kyseisen ystävän luona poiketaan yleensä kerran kuussa (kutsuu kyllä itse meidät aina), mutta tuon 1,5v:n kanssa kyläilyt eivät aina ole siisteimmästä päästä. riisutaan kyllä vaatteet aina jo pikkueteisessä ettei vaan roskia kantaudu sisälle, kädet pestään ennen ja jälkeen ruokailun, keräilen tavarat paikalleen mitkä lapsi on mahdollisesti levittänyt vierailun aikana jne. Mutta ahdistaa silti kun kahvipöydässä on yleensä aina tarjolla jotain supermurustavaa ruokaa ja tuon ikäinen ei sitä kovin siististi osaa syödä, ystäväni sitten loikkii koko kahvittelun ajan lapsen tuolin vieressä noukkimassa murusia pois tuolilta ja lattialta.. Olen kyllä itse aina putsannut myös lapsen paikan ruokailun jälkeen, mutta se ei näytä riittävän. Samaten ahdistaa kun pöydällä olevaa lehtikasaa ei saa siirtää hetkeksi johonkin korkeammalle tasolle "turvaan", ettei tarvisi koko ajan olla hätyyttämässä lasta pois lehtiä tutkimasta. Tuntuu että muutenkin kyseinen paikka on täynnä pelkkiä "ei, älä ota, älä koske" tavaroita..

Meidän kotona on koriste-esineitä jne lattianrajassa ja kaikkea rikkimenevää lasten ulottuvilla. En minä ala vierailujen takia kotiani muuttamaan, ollaan sovittu, että käymme heillä niin ei tule "paniikkia" puolin eikä toisin.

kaltaisiasi tuttavapiiriin. Meillä kolme pientä lasta ja ei vois vähempään kiinnostaa jotkut hiekanmurut olkkarissa tai muruset pöydän alla tai muukaan sotku. Kauheaa elämäähän se on jo ihan oman perheen kesken, jos äiti on joku siivousneurootikko. Eli meillä saa lapset mennä ja leikkiä ihan vapaasti.

meillä on kotona lehdet ja koristeet näkyvillä että lapsi osaa kylässäkin olla koskematta niihin. murusia tullee ja ne siivotaan kun on syöty, kiitetään emäntää ja kädet pestään kun noustaan pöydästä. näin meillä 2vuotiaan kanssa.



tylsää se on vierailla kylläkin jos tarvii ottaa omat lelut mukaan, ne eivät kiinnosta kyläilyn aikana.

ihan kamalaa käydä pienten lasten kanssa kyläpaikassa, jossa on hajoavia tavaroita jossain todella matalalla. Pienet tutkivat kädet ehtivät joka paikkaan ja ihan jatkuva "ei ei ei ei" saa kaikkien hermot tiukalle. Lapsetkaan eivät jaksa koko ajan vain yhtä tai kahta sallittua esinettä pitää kädessä.

Lisäksi kylässä meidän lapset on aina vähän riehakkaampia kuin muuten, eivät malta keskittyä syömäänkään oikein rauhassa. Tietenkään kyläpaikoissa ei ole syöttötuoleja ja vaikka lapseni syövät itse ja toinen osaa istua tavallisellakin tuolilla, he sotkevat paljon, eikä edes kaulalappu pelasta. Ruokaa on joka paikassa.

Sitten kun silmä välttää lapset juoksevat pöydästä pois, saa ajaa takaa ja metsästää kiinni käsien pesuun.

Heti kun tehdään jotain rutiineista poikkeavaa, on säännöistä vaikea pitää kiinni. Päiväkodissa toimivat kuin pikku koneet ja osaavat mennä itsenäisesti käsien pesulle. Myöskin meillä kotona on kaikki paikat laitettua lapsia silmällä pitäen. Vaikka kieltäminen on myös tärkeää, ei ole mieltä, että koko ajan joutuu huutamaan "eitä". Varsinkin kun mulla on NIIN nuoret lapset, että he eivät vielä ihan hallitse itseään ja sääntöjä. Näissä "ei-paikoissa" tietysti voi olla sen 15 minuuttia, mutta sitten alkaa otsasuonet pullistua päästä.

Ollaan aina oltu sosiaalisia ja tykätty että käy vieraita. Nykyisin vaan kaikilla on lapsia, ja nää kaikki kyläilyt on ihan horroria. Tuntuu että mun aika ja energia menee siihen että vahdin ettei lapsivieraat hajoita ja sotke koko taloa. Plus sitten pitää yrittää esittää rentoa ja varoa ettei kireä ilme näy.. Ja miettiä että mitenköhän tuonkin sanoisi nätisti että kädet pitää pestä syömisen jälkeen.

En ole mielestäni erityisen tarkka, mutta minusta on ikävää jos lähdetään ruoan jälkeen likaisilla käsillä ja vaatteilla hyppimään vaaleisiin sohviin. Tai tullaan kuravaatteissa pyörimään olohuoneeseen. Tuntuu että kaikki ilo sosiaalisista tapahtumista menee tämän myötä. Kellään muulla tällaista?