Mä en enää tiedä haluanko naida miestäni

Nykyään avioliittoon meno ja eroaminen on yleistä. Mä en halua sitoutua ellen tiedä haluavani oikeasti olla toisen kanssa. Me ollaan seurusteltu mieheni kanssa kolme ja puoli vuotta, ja ollaan suunniteltu pienet häät syksylle, jotta voidaan muutta saman katon alle Helsinkiin (ulkomaalainen) jossa mä siis jo asun.



Mua on alkanut huolettaa kovasti että mitä jos käy niin ja näin ja tulis ero. Miten siitä selviää? Oon nähnyt ympärillä miten elämä paiskaa vasten kasvoja kun ero tulee. Ihmisistä tulee kuin haamuja. Siis jos ei pääse jaloilleen.



Olen puhunut mieheni kanssa mutta hän ei oikein tunnu ymmärtävän, koska olen tainnut itse olla ehdottomassa naimisiin menoa. Hän on todella surullinen. Minäkin olen, mutta esitän välinpitämätöntä.



Onkohan mielenvaihteluni normaaleita? Ehkä ne kuuluvat aikaan, ennen kuin sitoudutaan pysyvämmin?