Harmittaako sinua jos näet jonkun tutun kestohoikan ihmisen ahmivan ruokaa huoletta...

olen kateellinen. En tiedä mitään suurempaa nautintoa kuin hyvä ruoka, mutta todellakin välillä tuntuu että pelkkä ajatuskin lihottaa.



Ja kun kohta joku tulee valistamaan että kun syö vähemmän kuin kuluttaa ei kukaan liho. Mutta kyllä vaan ihan taivaan tosiasiassa joku saa tehdä hullunlailla duunia ja vahtia joka suupalaa että pysyy edes sopusuhtaisena ja mahtuu omaan vaatekokoon vaikkapa viikon etelänloman jälkeen, kun osa vetelee huoletta sipsiä ja siideriä koko loman ajan eikä näy missään.



Ei mikään arkinen hyötyliikunta ja makeiden välipalojen välttäminen riitä vaan hulluna saa huhkia lenkkipolulla ja salilla ja olla jatkuvasti haukkana syömisen kanssa tai heti pamahtaa kilo jostain :)

Mä olin ensimmäiset 36 vuotta se kestohoikka, mutta sitten tapahtui jotain, enkä enää tunnu kestävän syödä yhtään mitään, enkä joskus päiväkausiin syökään, mutta lihon vain.



Toisaalta mä olin pahimmillani todellinen luuranko, niin että itseäkin hirvitti, ja olen yrittänyt elämäni aikana useita lihotuskuureja siinä onnistumatta, koska mulle ei esim. kasvanut rintoja, enkä meinannut tulla raskaaksi, vaikka menkat olivatkin säännölliset, mutta ajattelin, että jos kuitenkin vaikuttaa.



Mulla on sellaiset piirteet, ettei mulle sellainen laihuus kyllä sovi, joten vaikka nyt onkin kaksoisleukaa, ja muutama kilo sais vyötäröllä olla vähemmän, niin jos olis valittava tämänhetkisen ja 8 vuoden takaisen väliltä, niin tämän valitsisin.

että toisten on tehtävä töitä pysyäkseen edes sopivan painoisena! Mun on pakko ahmia hulluja määriä ja säännöllisesti, ettei loputkin kilot katoa. Mielelläni olisin 5 kiloa painavampi vaan kun paino ei vaan kerry. Eikä auta liikuntakaan, että keräisin lihasmassaa, sitten katoaa loputkin rasvat.

katsella langanlaihaa ystävääni joka veteli herkkuja päivät pitkät ja illat istui vielä baarissa nauttimassa olutta, siideriä ja viiniä. Itse kärvistelin salaattien kanssa, ähistelin töissä tai lenkkipolulla ja taakkaa vaan kasaantui takalistoon.



Ystävä itsekin ihmetteli miten paino pysyi hienosti kurissa. Kunnes meni todella huonoon kuntoon ja ilmeni että laihtuminen johtui diabeteksesta joka huomattiin tosi myöhään. Ei kadehduttanut enää ja tuli muutenkin perspektiiviä oman elämän "suuriin tragedioihin" kuten ulkonäkökriiseihin ja painoangstiin.

Enkä ressaa kyllä omistakaan, vaikka minulla on hieman ylimääräistä. Nautin ruoasta enkä vahdi suupalojani. Harrastan myös liikuntaa ja elän tavallisen terveellistä ja säännöllistä elämää. Mitä sitten, vaikka voisin olla 5-10 kg hoikempikin?? Mitä se muuttaisi elämässäni?? Ei mitään!