Miten musta näyttää, että kurittomat vapaakasvattajat ovat vallanneet tämän palstan?

ettei sulla ap ole lapsia ollenkaan. :)

ettei sulla ap ole lapsia ollenkaan. :)

Olen vain ollut huomaavinani erittäin epäedullisen muutoksen ilmapiirissä. Lapset ovat kuninkaita ja vanhemmat vääntyvät vaikka mille mutkille heitä miellyttääkseen ja sitten koulussa ollaan ongelmissa, kun siellä pitäisi noin vain TOTELLA ihan vain siksi, että auktoriteetti käskee.

Pääasiallinen kasvatuskeino on luoda kiintymystä, hyvää tuulta ja halua olla yhteistyössä. Lapset ovat myös jopa samassa perheessä hyvin erilaisia. Meillä tytär on ollut niin helppohoitoinen, joustava lapsi, että rangaistuksia on todella harvoin tarvittu. Esimerkiksi pikkulapsena hän oli sillä tavalla ohjailtavissa, että eri tilanteisiin liittyi laulu. Puettiin laulun tahdissa esimerkiksi.

siis et kehtaa sanoa miten rankaiset lapsia? Aika oudolta kuulostat.

Jos ihmisellä on lapsia, hänellä on helposti kymmenittäin perheellisiä tuttuja ja aika vankka käsitys siitä, mitä mistäkin kasvatusmenetelmästä ollaan noin yleisesti ottaen mieltä ihan tässä tosielämässä. Sitä tajuaa, erilaisia lapsia ja erilaisia perheitä seuratessaan, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Silloin sillä, mitä netissä puhutaan, ei oikeastaan ole niin hirveästi merkitystä. Tämä aloitus kuulostaa sellaisen ihmisen tekemältä, jolla ei ole lapsia, joka noin yleisesti ottaen ärsyyntyy lapsista ja joka viettää paljon aikaa netissä.

siis et kehtaa sanoa miten rankaiset lapsia? Aika oudolta kuulostat.

1. jäähy

2. lempilelu hyllylle

3. pelipäivän menettäminen

4. karkkipäivän menettäminen

5. aresti.

Jokin noista, riippuen tilanteesta.

ap

Ymmärrän tietysti, että fyysinen kurittaminen on kielletty, enkä kannata minkäänlaista lasten satuttamista.

Mutta nyt näyttää siltä, että osa vanhemmista on kaikkea kurittamista vastaan. Rangaistukset on kielletty. Lapsella ei saa koskaan olla paha mieli, ei vaikka itse olisi tehnyt mitä.

Miten te oikein lapsianne kasvatatte? Itse en ole ainakaan kokenut tarpeelliseksi neuvotella uhmaikäisen kanssa esim. siitä mitä puetaan päälle, puetaanko päälle ollenkaan tai että lähdetäänkö tänään hoitoon vai ei... minä päätän, lapsi tottelee ja jos ei tottele, saa pienen rangaistuksen. Näin se menee ja väitän, että ongelmissa olette vielä joskus jos annatte lasten päättää kaiken.

Hyvä mieli ja yhteistyö! Pah, sanon minä. Mun uhmis jos jotain päättää, niin tasan tekee oman mielensä mukaan. Jos siis minä en ole puuttumassa siihen. Kyllä aikuiset päättää ja lapset tekee mitä käsketään. Onneks mun lapset saa kasvatuksen, sääliks käy näitä ikätovereita sitten 30 vuoden päästä kun tajuavat, ettei äiti ookkaan aina siloittamassa tietä, vaan on ihan ite pärjättävä! Mut mun lapsi porskuttaa määrätietoisena eteenpäin!

Jos ihmisellä on lapsia, hänellä on helposti kymmenittäin perheellisiä tuttuja ja aika vankka käsitys siitä, mitä mistäkin kasvatusmenetelmästä ollaan noin yleisesti ottaen mieltä ihan tässä tosielämässä. Sitä tajuaa, erilaisia lapsia ja erilaisia perheitä seuratessaan, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Silloin sillä, mitä netissä puhutaan, ei oikeastaan ole niin hirveästi merkitystä. Tämä aloitus kuulostaa sellaisen ihmisen tekemältä, jolla ei ole lapsia, joka noin yleisesti ottaen ärsyyntyy lapsista ja joka viettää paljon aikaa netissä.

Onkos sinusta ok, että lapsen kanssa neuvotellaan siitä, mennäänkö tänään hoitoon vai ei?

ap

joku antaa lapsen päättää siitä, lähdetäänkö hoitoon vai ei..? Tuskinpa vain. Sen sijaan vaatteiden valitsemiseen lapsi voi hyvin tietyissä rajoissa osallistua. Vai eikö lapsella saisi olla omaa mielipidettä ollenkaan? Miksi sen kuunteleminen murentaisi sinun auktoriteettia? Mikä ihmeen kuvitelma monilla on siitä, että lapsella olisi aina pyrkimyksenä päästä niskan päälle; että käynnissä on jatkuva valtataistelu? Lapsetkin ovat ihmisiä, heillä on omia ajatuksia, niitä voi kuunnella ja keskustella _vaikka_ aikuinen säilyttäisikin sen lopullisen päätösvastuun itsellään. "Rangaistus"-sanastakaan en pidä, vaikka kyllä meilläkin lasten teoilla on erilaisia seuraamuksia. Esim. jos riehuu ja kiusaa sisaruksiaan, täytyy mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan ja voi palata takaisin muiden seuraan vasta kun on rauhoittunut. Kyse ei kuitenkaan ole mielestäni rangaistuksesta, vaan siitä, että kaikilla on oikeus olla joutumatta kiusatuksi, joten kiusaaja pitää eristää muiden seurasta.

Jos ihmisellä on lapsia, hänellä on helposti kymmenittäin perheellisiä tuttuja ja aika vankka käsitys siitä, mitä mistäkin kasvatusmenetelmästä ollaan noin yleisesti ottaen mieltä ihan tässä tosielämässä. Sitä tajuaa, erilaisia lapsia ja erilaisia perheitä seuratessaan, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Silloin sillä, mitä netissä puhutaan, ei oikeastaan ole niin hirveästi merkitystä. Tämä aloitus kuulostaa sellaisen ihmisen tekemältä, jolla ei ole lapsia, joka noin yleisesti ottaen ärsyyntyy lapsista ja joka viettää paljon aikaa netissä.

Ja useampaa tuttavaperhettä seuranneena voin sanoa, että jo 2-vuotiaat vetävät vanhempiaan aivan 6-0!!

Ei me nyt tehty sitä/tätä/tuota, koska lapsi EI HALUNNUT!! Siis WTF?? Meillä ainakin vanhemmat tekee sen viimeisen päätöksen, lapsia ja heidän toiveitaan toki kuunnellaan, mutta lapset ei meillä pompota vanhempiaan! HUHHUH!

Ymmärrän tietysti, että fyysinen kurittaminen on kielletty, enkä kannata minkäänlaista lasten satuttamista.

Mutta nyt näyttää siltä, että osa vanhemmista on kaikkea kurittamista vastaan. Rangaistukset on kielletty. Lapsella ei saa koskaan olla paha mieli, ei vaikka itse olisi tehnyt mitä.

Miten te oikein lapsianne kasvatatte? Itse en ole ainakaan kokenut tarpeelliseksi neuvotella uhmaikäisen kanssa esim. siitä mitä puetaan päälle, puetaanko päälle ollenkaan tai että lähdetäänkö tänään hoitoon vai ei... minä päätän, lapsi tottelee ja jos ei tottele, saa pienen rangaistuksen. Näin se menee ja väitän, että ongelmissa olette vielä joskus jos annatte lasten päättää kaiken.

Hyvä mieli ja yhteistyö! Pah, sanon minä. Mun uhmis jos jotain päättää, niin tasan tekee oman mielensä mukaan. Jos siis minä en ole puuttumassa siihen. Kyllä aikuiset päättää ja lapset tekee mitä käsketään. Onneks mun lapset saa kasvatuksen, sääliks käy näitä ikätovereita sitten 30 vuoden päästä kun tajuavat, ettei äiti ookkaan aina siloittamassa tietä, vaan on ihan ite pärjättävä! Mut mun lapsi porskuttaa määrätietoisena eteenpäin!

Joskus olen miettinyt, että onko mulla vain kovapäisempiäa lapsia kuin muilla. Koska jos menisin vaikkapa nuorimman lapsen tahdon mukaan, myöhäsryisin töistä joka toinen päivä, lapsi kulkisi minimekossa pakkasella ja ilman kenkiä sateella...

ap

ei halua pukea päälle eikä mennä hoitoon...niin sä raahaat sen ensin jäähylle, pistät lempilelut hyllylle, puet väkisin ja viet hoitoon? Vai mitä? Uhmikset on yleensä vielä siinä iässä, etteivät ne hyödy noista rangaistuksista mitään, koska heillä ei ole keinoja hallita niitä tunteitaan uhmakohtauksissa. Hermosto ei ole riittävän kypsä. Saahan siinä äiti uhkailla ja retuuttaa sitä lasta minne mielii, eihän se kymmenkiloinen lapsi sille mitään voi, mutta ei siitä nyt kannata myöntää itselleen mitään vuoden kasvattaja-palkintoa.

ei halua pukea päälle eikä mennä hoitoon...niin sä raahaat sen ensin jäähylle, pistät lempilelut hyllylle, puet väkisin ja viet hoitoon? Vai mitä? Uhmikset on yleensä vielä siinä iässä, etteivät ne hyödy noista rangaistuksista mitään, koska heillä ei ole keinoja hallita niitä tunteitaan uhmakohtauksissa. Hermosto ei ole riittävän kypsä. Saahan siinä äiti uhkailla ja retuuttaa sitä lasta minne mielii, eihän se kymmenkiloinen lapsi sille mitään voi, mutta ei siitä nyt kannata myöntää itselleen mitään vuoden kasvattaja-palkintoa.

Ei vaan ole aamuisin aikaa mahdottomasti alkaa neuvottelemaan pukeutumisesta. Onneks sulla on liukuva työaika!

joku antaa lapsen päättää siitä, lähdetäänkö hoitoon vai ei..? Tuskinpa vain. Sen sijaan vaatteiden valitsemiseen lapsi voi hyvin tietyissä rajoissa osallistua. Vai eikö lapsella saisi olla omaa mielipidettä ollenkaan? Miksi sen kuunteleminen murentaisi sinun auktoriteettia? Mikä ihmeen kuvitelma monilla on siitä, että lapsella olisi aina pyrkimyksenä päästä niskan päälle; että käynnissä on jatkuva valtataistelu? Lapsetkin ovat ihmisiä, heillä on omia ajatuksia, niitä voi kuunnella ja keskustella _vaikka_ aikuinen säilyttäisikin sen lopullisen päätösvastuun itsellään. "Rangaistus"-sanastakaan en pidä, vaikka kyllä meilläkin lasten teoilla on erilaisia seuraamuksia. Esim. jos riehuu ja kiusaa sisaruksiaan, täytyy mennä omaan huoneeseen rauhoittumaan ja voi palata takaisin muiden seuraan vasta kun on rauhoittunut. Kyse ei kuitenkaan ole mielestäni rangaistuksesta, vaan siitä, että kaikilla on oikeus olla joutumatta kiusatuksi, joten kiusaaja pitää eristää muiden seurasta.

kyllä tunnen yhden äidin, joka vapaapäivinään kysyy tahtooko lapsi hoitoon. Ja toisen, joka usein myöhästyy töistä, koska hänen 4v lapsensa ei ajoissa ole saanut päätetty mitä tahtoo päälleen.

Saa meilläkin lapset päättää. Esim. voin kysyä laittaajo tänään punaisen vai sinisen paidan. Äiti kuitenkin päättää sen, että nuo kaksi pitkähihaista, säähän sopivaa paitaa ovat ainoat vaihtoehdot tänään.

Liikaa valtaa lapsilla nykyisin. Raukat ovat ihan pulassa ja kaipaavat aikuisilta vahvuutta.

ap

Ymmärrän tietysti, että fyysinen kurittaminen on kielletty, enkä kannata minkäänlaista lasten satuttamista.

Mutta nyt näyttää siltä, että osa vanhemmista on kaikkea kurittamista vastaan. Rangaistukset on kielletty. Lapsella ei saa koskaan olla paha mieli, ei vaikka itse olisi tehnyt mitä.

Miten te oikein lapsianne kasvatatte? Itse en ole ainakaan kokenut tarpeelliseksi neuvotella uhmaikäisen kanssa esim. siitä mitä puetaan päälle, puetaanko päälle ollenkaan tai että lähdetäänkö tänään hoitoon vai ei... minä päätän, lapsi tottelee ja jos ei tottele, saa pienen rangaistuksen. Näin se menee ja väitän, että ongelmissa olette vielä joskus jos annatte lasten päättää kaiken.

Hyvä mieli ja yhteistyö! Pah, sanon minä. Mun uhmis jos jotain päättää, niin tasan tekee oman mielensä mukaan. Jos siis minä en ole puuttumassa siihen. Kyllä aikuiset päättää ja lapset tekee mitä käsketään. Onneks mun lapset saa kasvatuksen, sääliks käy näitä ikätovereita sitten 30 vuoden päästä kun tajuavat, ettei äiti ookkaan aina siloittamassa tietä, vaan on ihan ite pärjättävä! Mut mun lapsi porskuttaa määrätietoisena eteenpäin!

Minulla vain sattuu olemaan yksi lapsi, joka toimii joustavasti ja miellyttävästi luonnostaan. Toinen lapseni on toisenlainen, ja vaatii siis ns. kovempaa kuriakin. Tyttärelläni ei ollut yhtä ainoaa itkupotkuraivaria ns. uhmaiässä. Kummankaan lapseni kanssa en todellakaan ole mikään curling-silottelija.

Jos ihmisellä on lapsia, hänellä on helposti kymmenittäin perheellisiä tuttuja ja aika vankka käsitys siitä, mitä mistäkin kasvatusmenetelmästä ollaan noin yleisesti ottaen mieltä ihan tässä tosielämässä. Sitä tajuaa, erilaisia lapsia ja erilaisia perheitä seuratessaan, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Silloin sillä, mitä netissä puhutaan, ei oikeastaan ole niin hirveästi merkitystä. Tämä aloitus kuulostaa sellaisen ihmisen tekemältä, jolla ei ole lapsia, joka noin yleisesti ottaen ärsyyntyy lapsista ja joka viettää paljon aikaa netissä.

Ja useampaa tuttavaperhettä seuranneena voin sanoa, että jo 2-vuotiaat vetävät vanhempiaan aivan 6-0!!

Ei me nyt tehty sitä/tätä/tuota, koska lapsi EI HALUNNUT!! Siis WTF?? Meillä ainakin vanhemmat tekee sen viimeisen päätöksen, lapsia ja heidän toiveitaan toki kuunnellaan, mutta lapset ei meillä pompota vanhempiaan! HUHHUH!

olis näkemässä usein. Mutta näin on; lapsilta kysellään et mikä maistuis ja vanhemmat ei tee mitään jos ei se sovi lapselle, ja heille sopii hyvin tällainen lapsen huomioiminen. Osa lapsista tietää et jossei saa periksi niin pikku epätoivoinen itku niin jo laitetaan vaikka muut lapset palvelemaan prinsessaa. Mä en voi sietää myöskään rangaistuslähtöistä kasvatusta, on se ihme ettei auktoriteettiä saa ilman rangaistuksia... Kannustan, kehun, rakastan ja VAADIN. On olemassa absoluuttisia sääntöjä, sekä tehtäviä jotka on tehtävä halusi tai ei. vastapainoksi on sitten vapautta, hellyyttä, kannustusta, ja kaikkein eniten ihan vaan iloa lapsesta. Olen aina myös säilyttänyt oman elämäni ja tilani, on ihanaa huomata nyt kun lapset jo koulussa, kuinka hekin osaavat elää omaa elämäänsä ja ottaa tilaa.

ei halua pukea päälle eikä mennä hoitoon...niin sä raahaat sen ensin jäähylle, pistät lempilelut hyllylle, puet väkisin ja viet hoitoon? Vai mitä? Uhmikset on yleensä vielä siinä iässä, etteivät ne hyödy noista rangaistuksista mitään, koska heillä ei ole keinoja hallita niitä tunteitaan uhmakohtauksissa. Hermosto ei ole riittävän kypsä. Saahan siinä äiti uhkailla ja retuuttaa sitä lasta minne mielii, eihän se kymmenkiloinen lapsi sille mitään voi, mutta ei siitä nyt kannata myöntää itselleen mitään vuoden kasvattaja-palkintoa.

Ei vaan ole aamuisin aikaa mahdottomasti alkaa neuvottelemaan pukeutumisesta. Onneks sulla on liukuva työaika!

No, noinhan kaikki muutkin tekee. Et ole uniikki. Hieman agressiivisen oloinen ja arvosteleva kylläkin viesteinesi.

puen vain päälle ja vien hoitoon. Ei tuon ikäinen ole mikään vastus, eikä aamulla ole aikaa väännöille.



Kerran olen kävelyttänyt 3v lapsen sateessa autolle aamulla sukkasillaan, kun ei kenkiä tahtonut laittaa. Sen jälkeen ei ole ikinä tarvinnut saappaista taistella.

ap

sanoit selvästi alkutekstissäsi, että lapsesi saa rangaistuksen jos ei halua lähteä sinne hoitoon tai pukea päälle. Minua kiinnosti, minkä rangaistuksen tarkalleen ottaen lapselle annat, kun tuossa tilanteessa itselläsikin on kiire. Jos rankaiset, se tarkoittaa, että sinä itse jäät jumiin siihen tilanteeseen ja pitkität sitä rankaisemalla lasta - tilanteessa, jossa se lapsi on jo valmiiksi hukassa itsensä ja tunteidensa kanssa. Se vaan ei kuulosta kovin hyvältä.



Lapsi tarvitsee sinulta ohjausta siihen tunteiden hallintaan, koska siinä hän on vielä kypsymätön. Ei hän ole ilkeä ja sinua uhmaamassa. Ylipäänsä sulla näyttää olevan mielenkiinto tosi tiukasti siinä sun omassa navassa eikä siinä miksi lapsi toimii kuten toimii. Voi olla ettei sun tarvitsisi kovistella sitä lasta, jos pienen hetken miettisit mitä siinä tilanteessa oikeastaan tapahtuu.

näiden neuvottelijoiden kanssa on toisinaan koulussa hankalaa. Koulussa opettaja ei voi neuvotella jokaisen kanssa joka asiasta tai perustella jokaista tehtävää erikseen. Toki koulussakin on joskus tilanteita, joissa oppilailla on oikeus kyseenalaistaa menetelmä tai aihe, mutta kyse ei ole siitä.



-ope-