Mikä tää nykyään raskaana olevien trendi on kun vahdataan kaloreita?

lisää syömistä vaikka ovat raskaana. Ruoan määrää ei tarvitsekaan juuri lisätä, kunhan syö kuitenkin monipuolisesti, terveellisesti ja tarpeeksi. Suurin osa naisista on vielä vuoden-parin kuluttua synnytyksestä ylipainoisia, mikä kertoo siitä, että tosiaan on raskausaikana syöty vähän turhan runsaasti. Moni antaa itselleen luvan syödä mitä sattuu ja kuinka paljon hyvänsä raskauden verukkeella.



Itse en missään nimessä ole kokenut, että olisi joku trendi olla mahdollisimman hoikka vaikka on raskaana. Päinvastoin olisin enemmän huolissani niistä, jotka mussuttaa ilman mitään rajoja ja ovat sitten masentuneita ja pulassa kun niitä kiloja jäkin varastoon kamalat määrät eikä saa niitä tiputettua. Järkevä syöminen raskausaikanakin takaa sen, ettei iske kiloahdistus synnytyksen jälkeenkään.



Martina ja SuperMarjo ovat nyt kaksi aika äärimmäistä esimerkkiä. Harva ottaa tuollaisista mallia omaan elämäänsä.

että kaikille ei vaan tule jättimahaa. Itse olen pienikokoinen ja molemmat lapsenikin olivat täysiaikaisina alle 3-kiloisia eikä mahat olleet suuria. Kuitenkin söin normaalisti, mutta fiksusti. Ei se iso mahakaan nyt mikään niiiin tavoiteltava/välttämätön asia kai kuitenkaan ole.

esimerkiksi minulla syöminen piti pahanolon kurissa. Niin totta hitossa söin, mielummin kuin oksentelin. Mutta onko näistä laihdutus mammoista sitten parempi vaihtoehto yrjötä raskaana kuin vähän lihota?



ap

syömishäiriöiden lietsomisesta. Pitää olla kuin ameriikanjulkkis, jolla pitkät varpaankynnetkin painaa liikaa. Siihen päälle silkka hedonistisuus ja tietämättömyys siitä mitä tuo aiheuttaa lapselle ja itselle. Olisiko siis seurausta myös 90-luvun säästöistä, jolloin kouluissa loppui terveyskasvatus.



Ihmetellään sitten miten kaikilla lapsilla on nykyään diagnoosi, diabetes ja ylipainoa.

että kaikille ei vaan tule jättimahaa. Itse olen pienikokoinen ja molemmat lapsenikin olivat täysiaikaisina alle 3-kiloisia eikä mahat olleet suuria. Kuitenkin söin normaalisti, mutta fiksusti. Ei se iso mahakaan nyt mikään niiiin tavoiteltava/välttämätön asia kai kuitenkaan ole.

juuri yksi näistä mammoista joita tarkoitan. Eivät he itse edes tajua kuinka neuroottisesti tuijottavat kilojansa ja laskevat jokaista suupalaa mitä suuhunsa laittavat, mutta näin sivullisena se näyttää lähinnä hämmentävältä. Juurikin noista syistä mitä aikaisemmin tuolla luettelin. Ei se ison maha ole mikään ihanne saada, mutta entäs se vauva????? Eikö sille vauvalle pitäisi antaa paras mahdollinen kasvuympäristö?

ap

Fyysinen nälkä oli aivan karmiva. Olen nyt neljännellä kuulla ja annokset ovat huomattavasti suurempia kuin normaalisti ja joudun syömään n 3-4h välein että jaksan. Sama juttu ekassa raskaudessa. Kyllä mun keho ainakin kertoo että energiaa tarvitaan nyt. Ekassa raskaudessa tuli 18kiloa, jotka sulivat kaikki pois kolmessa kuukaudessa imetyksellä. En ole huolissani vaikka paino nyt nousisikin. Musta olisi kummallisempaa olla kuuntelematta omaa kehoa.

Mun tuttavapiirissä vahditaan syömisiä, muttei kalorien pelossa vaan ravintosisältöä silmällä pitäen! Mun mielestä on ihan hyväkin raskaana ollessa syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Eikä kaikilla edes se vatsa niin näy.



Enemmän mä olen huolissaan hirveästä ryyppäämisestä raskausaikana, mikä on (ainakin omassa tuttujen tutuissa) järkyttävän yleistä! Ja nämä ihmiset vielä kehuvat juomisillaan. Helvetti kun pistää vihaksi.

Kakkosen kommentti oli hyvä!

Mutta joillakin nyt vain on jo mennyt siihen, että sitä puntaria kytätään raskausaikana paljon. Jos tulee omasta mielestä liikaa kiloja, ei riitä normaalisti syöminen. Vaan kytätään mitä laitetaan suuhun ja jopa vähennetään syömistä. Tietenkin se liikunta siihen päälle.



Hinnalla millä hyvänsä yritetään pitää raskauskilot kurissa :)

Mun tuttavapiirissä vahditaan syömisiä, muttei kalorien pelossa vaan ravintosisältöä silmällä pitäen! Mun mielestä on ihan hyväkin raskaana ollessa syödä terveellisesti ja monipuolisesti. Eikä kaikilla edes se vatsa niin näy.

Enemmän mä olen huolissaan hirveästä ryyppäämisestä raskausaikana, mikä on (ainakin omassa tuttujen tutuissa) järkyttävän yleistä! Ja nämä ihmiset vielä kehuvat juomisillaan. Helvetti kun pistää vihaksi.

ole ryyppäys trendiin törmännyt itse! Muutama puolituttu veti röökiä koko raskausajan ja sitten ihmettelivät kun vauvat syntyi niin pieninä. No se onkin sitten jo toinen lukunsa...

ap

alkoi näkyä kunnolla vasta joskus rv 30. Sitä ennen sen sai hyvin hupparilla piiloon. Vasta nyt kun on 40. viikko menossa, on maha tuntunut itsestäkin oikeasti isolta vasta pari viikkoa.



En ole vahdannut syömisiäni. Olen syönyt normaalisti. En enempää enkä vähempää kuin ennen. En ole havainnut ruokahaluni kasvaneen, joskin suklaa maistuu paremmin kuin ennen. Alussa oksensin pari kuukautta ja laihduin muutaman kilon, minulla ei syöminen auttanut pahaan oloon, päin vastoin.



Käsittääkseni nimenomaan jos syö normaalisti, ei paisu raskausaikanakaan muodottomaksi. Mulla on paino nyt lopulta noussut 12kg, en tiedä minne ne kilot ovat menneet, sillä en edelleenkään näytä pyöristyneeltä. Vauvan painoarvio oli pari viikkoa sitten 3200g.

En todellakaan laskenut kaloreita tai jokaista suupalaa, vaan söin normaalisti, terveellisesti ja aina mahan täyteen, mutta en herkutellut joka hetki saati syönyt roskaruokaa. Onko sinun jotenkin hankala ymmärtää sitä, ettei jokainen raskaanaoleva koe tarvetta ahmia mitä tahansa ja syödä muutenkin täysin rajoituksetta? Ei se raskaus sitä tarkoita, että täytyy pyrkiä olemaan mahdollisimman raskas. Normaali, tavallinen syöminen riittää, ja mahan koko on niin yksilöllinen asia ettei siihen pelkkä syöminen vaikuta.



Itse en ole töissä neuvolassa, mutta kuitenkin työn kautta näen paljon raskaanaolevia. En missään nimessä siis allekirjoita ap:n näkemyksiä tästä aiheesta. Ahdistaako ne omat raskauskilot niin paljon, että tuntuu että joka puolella on niitä jotka pysyvät raskausaikanakin normaaleissa mitoissa?



nro 2&3

että jos nyt unohdetaan raskaana olevat, niin tuntuvat naiset noin muutenkin nykyään olevan koko ajan jollain dieetillä ja miettivän ruokaa ja sitä paljonko missäkin on kaloreita. Harvassa on enää tällaiset tavalliset ihmiset, jotka syövät hyvää ruokaa ja nauttivat elämästä ilman sen suurempaa stressiä. Jotenkin vaan tuntuu, että jengi hukkaa arvokkaita nautintoja.



ap

En todellakaan laskenut kaloreita tai jokaista suupalaa, vaan söin normaalisti, terveellisesti ja aina mahan täyteen, mutta en herkutellut joka hetki saati syönyt roskaruokaa. Onko sinun jotenkin hankala ymmärtää sitä, ettei jokainen raskaanaoleva koe tarvetta ahmia mitä tahansa ja syödä muutenkin täysin rajoituksetta? Ei se raskaus sitä tarkoita, että täytyy pyrkiä olemaan mahdollisimman raskas. Normaali, tavallinen syöminen riittää, ja mahan koko on niin yksilöllinen asia ettei siihen pelkkä syöminen vaikuta.

Itse en ole töissä neuvolassa, mutta kuitenkin työn kautta näen paljon raskaanaolevia. En missään nimessä siis allekirjoita ap:n näkemyksiä tästä aiheesta. Ahdistaako ne omat raskauskilot niin paljon, että tuntuu että joka puolella on niitä jotka pysyvät raskausaikanakin normaaleissa mitoissa?

nro 2&3

kirjoitinkin tuolla aikaisemmin, että olen palautunut omiin mittoihini 50kg/170cm hyvin nopeasti, ilman mitään laihdutuskuureja. Eli kyse ei nyt ole mistään "kateudesta". Minä olen ihan mielelläni lihonut ja syönyt hyvin raskausaikana, niin kuin muutenkin aina elämässäni. En edes tiedä mikä määrä kaloreita on jossain juustokakussa. Kun taas tämä pienimahainen nainen juhlissa osasi heti luetella juustokakun kalorit ennen kun kieltäytyi ottamasta sitä.

Ja edelleenkin, entäs ne vauvat siellä mahassa? Minun esikoiseni hengen ainakin pelasti se, että hän oli hyvän kokoinen niille raskausviikoille millä hän syntyi. Jos olisin nipistellyt syömisteni kanssa ja vauva olisi syntynyt samoilla viikoilla, niin hän olisi luultavasti kuollut. Eli aika isoista asioista tässä puhutaan kuitenkin..

ap

Kaikille se syöminen ei ole se elämän suurin nautinto, eikä edes kolmanneksi suurin, eikä siinä ole mitään väärää. Eikös se ole aika suppea näkökulma, että kaikille pitäisi syömisen tuottaa yhtä suurta nautintoa kuin sinulle? Minulle esim. juoksu ja seksi ovat asioita joista nautin paljon enemmän kuin syömisestä. Olen silti kulinaristi, mutta se ei tarkoita että ahmin ruokaa kamalia määriä, vaan että ruoka on hyvää, hyvin valmistettua ja terveellistä. Onko sitä ruokaa pakko syödä niin valtavasti, että lihoo? Eikö vähempikin määrä riitä siihen nautinnon saavuttamiseen?

Kaikille se syöminen ei ole se elämän suurin nautinto, eikä edes kolmanneksi suurin, eikä siinä ole mitään väärää. Eikös se ole aika suppea näkökulma, että kaikille pitäisi syömisen tuottaa yhtä suurta nautintoa kuin sinulle? Minulle esim. juoksu ja seksi ovat asioita joista nautin paljon enemmän kuin syömisestä. Olen silti kulinaristi, mutta se ei tarkoita että ahmin ruokaa kamalia määriä, vaan että ruoka on hyvää, hyvin valmistettua ja terveellistä. Onko sitä ruokaa pakko syödä niin valtavasti, että lihoo? Eikö vähempikin määrä riitä siihen nautinnon saavuttamiseen?

Lueppa uudestaan. Ei ajanut tuota takaa.

nyt puhutaan jostain aivan marginaalisesta ryhmästä. Ja jos paino on niin alhainen, että vauva on vaarassa niin varmasti siihen neuvolassakin kiinnitetään huomiota. Luulenpa, että suurempi huoli neuvolantädeille on ne toisen ääripään äidit, jotka ovat rutkasti ylipainoisia ja sitä kautta tulee ongelmia raskauteen.

Ei kaikille tule sitä pahoinvointia, johon auttaisi vain syöminen.

En todellakaan laskenut kaloreita tai jokaista suupalaa, vaan söin normaalisti, terveellisesti ja aina mahan täyteen, mutta en herkutellut joka hetki saati syönyt roskaruokaa. Onko sinun jotenkin hankala ymmärtää sitä, ettei jokainen raskaanaoleva koe tarvetta ahmia mitä tahansa ja syödä muutenkin täysin rajoituksetta? Ei se raskaus sitä tarkoita, että täytyy pyrkiä olemaan mahdollisimman raskas. Normaali, tavallinen syöminen riittää, ja mahan koko on niin yksilöllinen asia ettei siihen pelkkä syöminen vaikuta.

Itse en ole töissä neuvolassa, mutta kuitenkin työn kautta näen paljon raskaanaolevia. En missään nimessä siis allekirjoita ap:n näkemyksiä tästä aiheesta. Ahdistaako ne omat raskauskilot niin paljon, että tuntuu että joka puolella on niitä jotka pysyvät raskausaikanakin normaaleissa mitoissa?

nro 2&3

kirjoitinkin tuolla aikaisemmin, että olen palautunut omiin mittoihini 50kg/170cm hyvin nopeasti, ilman mitään laihdutuskuureja. Eli kyse ei nyt ole mistään "kateudesta". Minä olen ihan mielelläni lihonut ja syönyt hyvin raskausaikana, niin kuin muutenkin aina elämässäni. En edes tiedä mikä määrä kaloreita on jossain juustokakussa. Kun taas tämä pienimahainen nainen juhlissa osasi heti luetella juustokakun kalorit ennen kun kieltäytyi ottamasta sitä.

Ja edelleenkin, entäs ne vauvat siellä mahassa? Minun esikoiseni hengen ainakin pelasti se, että hän oli hyvän kokoinen niille raskausviikoille millä hän syntyi. Jos olisin nipistellyt syömisteni kanssa ja vauva olisi syntynyt samoilla viikoilla, niin hän olisi luultavasti kuollut. Eli aika isoista asioista tässä puhutaan kuitenkin..

ap

Vauva olisi harvinaisen pieni, tai ainakin olisi ollut ihan kääpiö johonkin viikoille 30+ asti. Eikä vieläkään voisi isoksi sanoa. Mikset ymmärrä, ettei se mahan koko kerro vauvan koosta yhtään mitään?

t. joku edellä vastannut jonka vauvan painoarvio 3200g

ap kirjoitti, että siinä hukataan elämän nautintoja jos katsoo mitä syö ja hui kauhistus jos jonkun kalorinkin laskee. Itse en ole koskaan laskenut yhden yhtä kaloria eikä kiinnosta paljonko ruoassa kaloreita on, koska peilikuva ja oma olo kertoo sen, missä mennään.



Jos joku on jossain nähnyt odottavan äidin joka laskee kaloreita niin siitä vedetään isot johtopäätökset, että kyseessä on joku vaarallinen trendi. Vähän suhteellisuudentajua, kiitos.

ap kirjoitti, että siinä hukataan elämän nautintoja jos katsoo mitä syö ja hui kauhistus jos jonkun kalorinkin laskee. Itse en ole koskaan laskenut yhden yhtä kaloria eikä kiinnosta paljonko ruoassa kaloreita on, koska peilikuva ja oma olo kertoo sen, missä mennään.

Jos joku on jossain nähnyt odottavan äidin joka laskee kaloreita niin siitä vedetään isot johtopäätökset, että kyseessä on joku vaarallinen trendi. Vähän suhteellisuudentajua, kiitos.