Lue keskustelun säännöt.
Mä inhoon mun miestäni
11.10.2012 |
Se on väsynyt, vetämätön, negatiivinen, välinpitämätön. Mä joudun vetämään tätä lapsiperhearkea, kun mies murisee ja mutisee, vaikka on läsnä ei osallistu. Ruokapöydässä ihan kuin olisi minä ja lapset (tässä lisää maitoa, älä sotke, nyt pysy tuolilla..) ja poissaoleva mies syömässä itsekseen. Jos mä en muistuttele miestä asioista, unohtaa kaiken koko ajan. Vaikka lapsen hampaanpesut jne kun meillä systeemi että hän hoitaa toisen minä toisen lapsen iltatoimet ja nukuttamisen. Jos minä en muistuta, mies pesee omat hampaansa ja leikkailee varpaankynsiään, mutta lapsi viipottaa omiaan ja hänen hoitonsa jää puolitiehen.
Viikonloput on pahimpia, kun mies on koko ajan kotona. Olen paljon iloisempi äitinäkin kun mies on poissa kotoa töissä. Se on kuin kivireki minulle. Itse valittaa että kun väsyttää koko ajan. Mies ei tykkää työstään, vuorotyötä, mutta ei suostu tekemään mitään vaihtaakseenkaan sitä. Ei sitä taida myöskään lapsiperhe-elämä paljon kiinnostaa. Kiinnostaisi vaan maata sohvalla ja lukea autolehtiä.
Kommentit (14)
Huh, olipa eksällesi onnenpotku. Hän elää siis onnellisena elämänsä loppuun asti. Ei jeesus mikä prinsessa sä olet. Lue nyt hieman tota sun tekstiä.. Hyi kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, olipa eksällesi onnenpotku. Hän elää siis onnellisena elämänsä loppuun asti. Ei jeesus mikä prinsessa sä olet. Lue nyt hieman tota sun tekstiä.. Hyi kamala.
Kyllä nyt varmaan tuoreesti eronneella vähän valitettavaakin on. Mulle riitti tieto siitä että aikuinen mies ei osannut hammaslääkäriaikojaan varata. Meilläkin joudun armaalle puolisolle sanomaan että nyt sinä aikuinen ihminen soitat siihen ja siihen numeroon ja hoidan tämän asian oman terveytesi tähden. On uskomattoman ärsyttävää!
Siltä se tuntuu, luin eilen serotoniinin vähyydestä ja niin oli kuvaus mun miehestäni! Mutta kun raivostuu mulle jos ehdottelen lääkeireitä tai lääkkeitä, ei häntä kiinnosta sellaset, hänellä ei ole tarvetta lääkäriin eikä ongelmia.
Kuulostaa mun mieheltä aiemmin... Mutta terapialla, liikunnalla, unella ja alkon vähennyksellä, terveellisellä elämällä mies tuli kuntoon. Se johtui masennuksesta, veloista, yksinäisyydestä ja paineiden kantamisesta yksin. Uhkasin erolla ja terapia ja asioiden ymmärtäminen pelasti meidät. Lapsille ihana isä nyt. Tsemppiä!
MITEN onnistuit saamaan miehen terapiaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama tilanne mutta mies ei missään tapauksessa suostunut lääkäriin. Tilanne pääsi sitten huomaamatta liian pahaksi ja mies päätti itse elämänsä.
Masennusta ei aina huomaa ennenkuin on liian myöhäistä ja kun mies käyttäytyy, kuin kiukutteleva lapsi, niin ei sitä oikein enää edes jaksa välittää :(
...mukaan. Mulle kävi niin. Oli vähän aikaa ihan innoissaan uudesta naisesta ja tietysti tsemppasi. Nyt näyttää taas lässähtäneen, mutta eipä ole minun huoli enää. Tapaa lapsia säännöllisesti joka toinen viikonloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hyvä isä lapsilleen, mutta päätin että en ala lapsen takia omaa elämääni pilaamaan, sillä mies ei selkeästi ollut minua varten. Olen 30-vuotias ja en tahdo tuhlata elämääni ihmiseen joka vaan olla möllöttää. Osasimme kuitenkin erota ihan ystävinä ja lapsen parasta ajatellen, siitä olen hyvilläni. Mies on mukava ja autan häntä ystävänä, mutta äidiksi en rupea. Ansaitsen yksinkertaisesti paremman miehen joka arvostaa myös minua naisena ja kumppanina.
Tsemppiä sinulle, minulle eropäätös ei ollut helppo ja pyöriteltiin asioita noin vuosi ennen tätä lopullista päätöstä.
Tekisi mieleni kysellä sinulta eilen eronneelta (itse olen samanikäinen kuin sinä) vaikka mitä, kun näitä asioita aina pyörittelen mielessäni. Minunkin mies tavallansa oikein hyvä isä, tavallaan ei ota oikein kunnolla vastuuta. Kumppaanuutta, ainakaan tasaveroista, en koe saavani. Mietin yksin asioita, en saa koskaan kehuja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies kyllä leikkii lapsen kanssa (lapsi 3 vuotta) ja touhuaa, mutta aina jos olen minä, äitini tai joku muu sukulainen niin lapsen perään ei katso yhtään vaan olettaa, että me muut hoidetaan kyllä. Nukuttamiset, pukemiset, vauvana vaipan vaihdot jne jää auttamatta minulle. Jos sanon saattaa hän sitten vaikka antaa iltapalan... Mielestäni tämmöiset asiat vaan pitäisi tajuta itsestään eikä minun sanomanani... Myöskin hoidin kaiken raha-asian ja kauppakäynnit. Kotityöt tein, joskus hän ylpeenä oli kun oli ihan omatoimisesti laittanut tiskit koneeseen :D Mitään kehuja en koskaan saanut, olen hyvässä kunnossa ja nätti jne.. Seksiä meillä ei myöskään harrastettu juuri koskaan. Mies ei myöskään tehnyt alotteita ikinä. Viikonloput oli jotain kamalaa, itse odotat että perheenä vaikka vois jotain tehdä niin ei, kun yksi juo aamukahviaan puoleenpäivään ja pelaa / on tietokoneella ja sitten ei oikeen mitään jaksa ja herpaantuu kun lapsi riehuu ja riekkuu kun ei ulos pääse... Tuntui että itsekin masennun ja en jaksanut enään käydä missään, kun otti tuo mies niin paljon aivoon :D Muuten ei ollut paha, ei lyönyt, pettänyt tai riekkunut baareissa (kotona kyllä tissutteli), eikä ollut paha suustaan. Itse vaan kaipaan miestä siis MIESTÄ! Joka on oma-alouitteinen kehuu myös minua ja tekee asioita, vaikka varaa itse omat hammaslääkäriaikansa :D
AAh, tää valitus ois loputonta! Jokatapauksessa, jos yhtään tuntuu että ette ole toisianne varten ja häntä katsomalla et tunne kipinää niin anna olla. Tuhlaat vain elämääsi. Näin itse ainakin päättelin.
Oikeasti mitä tehdä kun mies tarvitsisi lääkärin keskustelua muttei suostu? Ja tämä vaikuttaa koko perheeseen kun mies tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätimme eilen yhteisymmärryksessä alkaa elämään ilman toisiamme. Näin minun ei tarvitse kaitsea häntä lastenhoidon ohella. Olen niin onnellinen. Vaikeaa aikaa on edessäpäin, mutta silti ihanaa pystyn hengittämään kun tiedän ettei tarvitse katsoa mokomaa möllöttäjää enään!
Te jotka päätitte erota, millainen mies oli suhteessa lapsiin? Osallistuuko kuitenkin lastenhoitoon ja kotihommiin? Miten aiotte eron jälkeen, miten paljon tapaa lapsia?
Paitsi mun ei käy töissä, ei edes hae niitä, sen kun möllöttää kotona. Mitään ei saa aikaan ja jumittaa myös mun elämän kun mitään ei saa hoidettua enkä viitsisi yksinään tehdä isoja päätöksiä jotka mielestäni pitäisi tehdä yhdessä. Valittaa jaksaa kyllä joka asiasta, mitään ei millekään kuitenkaan tee. Mulla alkaa olla voimat loppu tähän hommaan. Suunnittelen eroa koska luulen jaksavani paremmin yksin kuin joka asiaa vaikeuttavan miehen kanssa.