Itsetunto takaisin miehen runkkauksen jäljiltä..

Olen mustasukkainen mieheni kädelle nykyään. Tämä juontaa juurensa alkukesään, jolloin minulle iski armoton riittämättömyyden ja alemmuuden tunne, koska mies ei lauennut kanssani eikä koskaan antanut sille mitään selitystä. Lopulta kun aloin olla täysin kypsä maailmani romahtamiseen, miehen jatkuvaan pornon ja muiden naisten tuijotteluun ja käteen vetämiseen ja heikoimpaan itsetuntoon mitä minulla on koskaan ollut, olin valmis ottamaan eron miehestäni. Vasta sitten mies kertoi, miksi hän katseli päivät pitkät pornoa ja runkkasi: oli kyllästynyt seksiimme – niin kuin minäkin. Sanoinkin, että runkkasit parisuhteemme alimpaan helvettiin ja niinhän se olikin. Petyin kerta toisensa jälkeen ja uudestaan, pettymisen tunne muuttui samaksi tilaksi kuin hän olisi pettänyt minua. Siltä minusta tuntui.



Saimme puhuttua asian läpi ja se oli ok, seksikin parani. Mutta nyt kun mieheni taas runkkaa, tai siis alkoi jäämään kiinni siitä, vaikka ei paljoa..ehkä… runkkaa silti. Pelkään, että tämä menee ihan samaan kuin mitä se oli alkukesästä viikko tolkulla. Itsetuntoani en ole vieläkään saanut kohoamaan sen jälkeisestä, sain siitä pahat henkiset traumat ja toivon joskus vielä olevani sinut asian kanssa. Eihän se ennen ollut minulle mikään ongelma. Tuon takia romahtanut itsetuntoni ei vain ota kohotakseen ja peilautuu armottomana ja ahdistavana mustasukkaisuutena omalle kädelle. Koen sen olevan uhka minulle ja parisuhteelle, sillä sitähän se oli ja siitä on niin vähän aikaa, etten ole vielä päässyt asian yli, vaikka haluaisin.



Mies sanoi lopettavansa masturbaation, jotta itsetuntoni paranisi, mutta en voi luottaa häneen. En jaksa tätä jatkuvaa ahdistusta, pitäisi oppia luottamaan ja samalla antaa miehen toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan, mikä minä sitä olen kieltämään. Mutta alemmuuskompleksit iskevät toistaiseksi vielä heti hänen kiinni jäätyään, enkä luota ettei hän tee mitään vaikka on yksin. Jännä, että yhtenä hetkenä se ei ole ongelma ja toisena maailmani romahtaa taas. Vika on itsessäni ja korvieni välissä ja siinä heikossa itsetunnossa ja riittämättömyyden tunteessa. Tiedän, että mieheni (ehkä) yrittää parantaa oloani lopettamalla runkkaamisen ja se helpottaa hetkeksi, kunnes taas tajuan, että en voi kieltää toiselta omaa seksuaalisuuttaan, joka johtaa siihen, että ajatukset ”mihin mies minua tarvitsee, kun sillä on oma käsikin” ”taas se pettää minua” ”mitä hän ei minulta saa, mitä kädeltään saa” ”seksi kuolee ja kärsii jälleen, se lipsuu niin helposti samaan vanhaan kaavaan”…



Avautuminen… Jotenkin pitäisi päästä yli ja itsetuntoni takaisin, se olisi kaikille helpompaa. Pitäisi saada itseni kerättyä jollain opilla.