Eikö ennen, esim. 70-luvulla lapset nukkuneet lainkaan päikkäreitä? Vanhempani jaksavat motkottaa

päiväunia mutta tuskin tuskin se oli 70-luvun vika :) Minä olen ainakin nukkunut pienenä päikkärit ihan normaalisti.

Aika kultaa muistot...ehkä isovanhemmat ei edes muista millaista se pikkulapsi aika oli.

Ehkä he olivat töissä ja joku muu hoiti lapset.

Meillä vanhemmat oli töissä ja mummo hoiti minua ihan vauvasta asti.

Heitä vaan harmittaa kun eivät saa pukata kylään silloin kuin haluavat kun on sitä aikaakin...

olen ollut joka päivä kymmenen tuntia hoidossa, ja loma-ajat mummolla. Totta kai äidilläni on sellainen käsitys, etteivät lapset hirveästi rajoittaneet hänen elämäänsä, jos näin häntä tunnin aamulla ja kaksi tuntia illalla.

Nukuttiin päikkäreitä, en tiedä kuinka vanhaksi, mutta nukuttiin.

Mun samanikäiset lapset olisivat iltaisin ihan pikkuhirviöitä, elleivät nukkuis päikkäreitä. Nukkuvat molemmat kaksi tuntia, ja yöllä 10-11h, nuorempi itse asiassa tunnin vähemmän kuin mitä vanhempi nukkuu!

mutta nukuin ne kylläkin tarhassa 70-luvulla.



Serkkuni, jota mummoni hoiti, nukkui ne myös. Ja mummo siis hoiti 50-luvun kokemuksella.



Eiköhän se ongelma ole ihan vanhempiesi päässä?



Tosin alakerrassa asuva lapsentahtisuutta korostava äiti tosiaan antoi lapsen nukahdella silloin, kun nukahti eli mitään säännöllistä päiväuniaikaa ei lapsella ollut edes 2-vuotiaana. Hän vain uuvahti jossain vaiheessa iltapäivällä ja nukkui sitten välillä lattialla, äidin sylissä, sohvalla, Manducassa jne. Ihan samalla tavalla lapsella ei ollut ruoka-aikojakaan vaan hän vain sitten söi jossain vaiheessa, kun äiti väläytti jotain sormiruokaa esim.kurkun paloja, paprikaa, vesimelonia tms. Ei syöty pöydän ääressä eikä mitään lämmintä vaan jotain tuollaista naposteltavaa kätevästi lattialla, sohvalla, puiston penkillä tai siellä Manducassa.



Minusta lapsen perusturvallisuus kärsii, jos hän ei pysty ennakoimaan mitään. Lapset rakastavat rutiineja, ja lapsentahtisuus on vain nykyajan versio vapaasta kasvatuksesta, jossa lapsi kasvattaa itse itseään ja vanhemmat seuraavat vierestä kuin jotain projektia. Minä näen vanhempien tehtävänä opastamisen, neuvomisen ja tilanteiden ennakoimisen, mutta kaikki eivät asiaa näe samalla tavalla.

70-luvun kasvatti, joka myös hoidossa aamusta iltaan. Muuna aikana perheen parissa mentiin aikuisten ehdoilla ja aikuisten tarpeista käsin. Lapset syötettiin aina välillä ja nukahdettiin päiväunille vaikka lattialle jos väsytti. Ei haitannut meteli, vaan opittiin nukkumaan vaikka aikuiset seurustelivat kovaan ääneen siinä vieressä. Lapset kasvoivat siinä sivussa, ei niitä kasvatettu. Lähinnä halveksittiin kaikkia kasvatusopppaita.



No tulokset näkyy tänään, ja vanhemmat jaksavat valittaa, ettei heillä ole helppoa kun aikuisilla lapsilla on niin paljon ongelmia.

Tyyliin "minä haluan nyt juuri joogatunnin ja neulekurssin välillä nähdä lapsenlapsiani ennenkuin lähden viikon kylpylälomalle.."

Minunkaan vanhempani eivät jaksaisi noudattaa "tiukkaa" päivärytmiämme (sama kuin päivähoidossa), kun hoitavat lapsenlapsia - ja sitten ihmettelevät, kun lapset käyttäytyvät huonosti..

sama kokemus kuin monella muulla! Äitini ei vain tajua lapsiperheen arkea, aikatauluja ja rajoituksia, kun itse hoidatti lapsensa muualla.



Ja lasten ehdoilla meneminen (esim. se, ettei lasten lähellä tupakoida), on vanhemmilleni aivan käsittämättömän vaikeaa. Ovat muuten kyllä sivistyneitä ja akateemisessa mielessä fiksujakin, aika on vain ajanut tyystin heidän ohitseen.

ja lapsi meni nukkumaan kun väsytti.

Ei tosiaan oltu mitään kellon orjia päiväunien suhteen. Se olisi ollut ihan naurettavaakin joskus maatalousyhteiskunnassa, kun työt määritti päivärytmin. Ei tosiaan lähdetty pellolta lapsia nukuttamaan.

Mun mielestä se on lapsentahtista, että väsynyt lapsi saa päikkärinsä eikä väkisin pidetä hereillä silloin kun se aikuisten aikatauluihin sopisi paremmin.

Mielenkiintosta lukea muidenkin kokemuksia tuosta 70-lukulaisesta kulta-ajasta.

Ap

ja lapsi meni nukkumaan kun väsytti.

Ei tosiaan oltu mitään kellon orjia päiväunien suhteen. Se olisi ollut ihan naurettavaakin joskus maatalousyhteiskunnassa, kun työt määritti päivärytmin. Ei tosiaan lähdetty pellolta lapsia nukuttamaan.

päiväunille. Eihän lapsen yöunetkaan aina tismalleen samat ole, joskus on ollut katkonaisempi yö ja joskus parempi, mikä näkyy päiväväsymyksessä.

ja sitten ihmetellään jos lapsi ei heti nukahda just sillä kellonlyömällä kun äiti haluaisi.



Ja juuri nuo kyläilyjutut on joskus käsittämättömiä. Sen oman lapsen rytmi on se tärkein mistä ei mitenkään voi joustaa. Eiköhän ennemmin pitäisi mennä kyläpaikan rytmin mukaan, eikä oman.



Äärimmäisyys on aina pahasta.

jos ei väsytä. Nykyään näyttää ennemmin kellonaika määrittävän kuin lapsen väsymys.

Mun mielestä se on lapsentahtista, että väsynyt lapsi saa päikkärinsä eikä väkisin pidetä hereillä silloin kun se aikuisten aikatauluihin sopisi paremmin.

Mielenkiintosta lukea muidenkin kokemuksia tuosta 70-lukulaisesta kulta-ajasta.

Ap

ja lapsi meni nukkumaan kun väsytti.

Ei tosiaan oltu mitään kellon orjia päiväunien suhteen. Se olisi ollut ihan naurettavaakin joskus maatalousyhteiskunnassa, kun työt määritti päivärytmin. Ei tosiaan lähdetty pellolta lapsia nukuttamaan.

Minä ja veljeni kyllä nukuttiin päiväunet kotona ja ollaan 70-luvun lapsia.

joka on nukkunut päiväunet 5-vuotiaaksi asti ja ollut kotihoidossa kouluun saakka. Meillä nimenomaan lapset hoidettiin nukkumaan illalla ajoissa että aikuiset saivat seurustella rauhassa, usein mentiin sitten mummolle yökylään jos oli enemmänkin vieraita tulossa.



Ja niin, mulla ei kyllä ole ollut elämässäni oikeastaan minkäänlaisia ongelmia.

Ja juuri nuo kyläilyjutut on joskus käsittämättömiä. Sen oman lapsen rytmi on se tärkein mistä ei mitenkään voi joustaa. Eiköhän ennemmin pitäisi mennä kyläpaikan rytmin mukaan, eikä oman.

Ehkä tästä on isovanhempien kommentissa ennemminkin kyse. Joillekin se päikkäriaika on käsittämättömän pyhää. Sitä ei muuteta vaikka mitä tapahtuisi.

Ei 70-luvulla alettaisi kyläilyaikoja vääntämään jonkun lapsen päikkäreiden mukaan.

päikkäreille, vaikka ei saanut nukuttua. Oma pieni lapsensa nukkui, ja taisi yksi pienempi hoitolapsikin, me isommat sitten maattiin sängyssä ja tylsistyttiin kun hoitotäti sai "omaa aikaa".