Oikea kotirouva ei ole työtön!
Minä jäin lapsemme synnyttyä ns. kotirouvaksi. Ihan vapaasta tahdostani ja miehen 100% hyväksynnällä irtisanouduin ja olen nyt kahdeksan vuoden ajan ollut kotona. Kaksi lasta, molemmat olen hoitanut tietysti kotona ja nyt molemmat ovat koulussa.
En ole pätkän vertaa nostanut työttömyyskorvausta, koska en ole työtön työnhakija. En ole missään "työnhakijalistalla", että mulle jotain töitä tarjottaisiin, koska en halua mennä töihin.
Ehdin olla seitsemän vuotta työelämässä ja minulla on FM-tutkinto. En ole koskaan ollut työttömänä. Mitään erityisetuuksia emme perheenä saa, koska miehellä on hyvä palkka, jonka turvin pärjää koko perhe.
Mitäkö teen päivisin: no pistän lapset kouluun, siivoan, hoidan kotia, hoidan päivittäisiä asioita kuten kaupassa käynnit, postissa / pankissa / vakuutustoimistossa jne. käynnit. Pidän huolta asioista, siis kaikki kodin tärkeät paperit ojennuksessa, hoidan yhteyden kodin ja koulun ja harrastusten välillä, otan lapset koulusta vastaan, ohjaan läksyissä, teen illan ruoan... Ja sitten on aikaa hoitaa myös pikkuasioita, eli esimerkiksi hyvin pysyy muistissa sukulaisten ja ystävien merkkipäivät, ja ne meidän perhe aina muistaa ja lähettää jotain.
Leivon paljon. Ompelen jonkin verran ja neulon vaatteita. Teen huovutustöitä ja koruja itse.
Teen vapaaehtoistyötä erään järjestön kirpputorilla kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin: lajittelen ja arvioin vaatteita, hintalaputan ne hintapistoolilla ja vien myymälän puolelle.
Minun mielestä oleellinen ero kotirouvan ja ei-kotirouvan välillä on, että ensimmäinen ei ole työnhakijan ja jälkimmäinen on saaden työttömyyskorvausta.
Kommentit (5)
Olen yksinhuoltaja. Lusmuilija sinä olet, mutta se on vain minun mielipiteeni.
Varmaan väänsit väikkärinkin äitiyslomilla kun oli aikaa...
Minäkin teen kaikkia noita asioita ja käyn myös töissä! Olen yksinhuoltaja. Lusmuilija sinä olet, mutta se on vain minun mielipiteeni.
Olen ollut kotiäiti/kotirouva nyt 15v. ja vielä on ihmisiä jotka ei vaan ymmärrä etten ole työtön koska en hae työtä enkä myöskään saa mitään tukia.
Ainut tuki minkä meidän perhe saa on lapsilisät jotka tulevat kaikille varallisuudesta ym riippumatta.
Ei ole pitkä aika kun eräs tuttavamies iloisena ilmoitti, että kyllä sinutkin pian työllistetään johonkin eikä selitystenkään jälkeen varmaan tajua etten ole työtön työnhakija enkä saa mitään työkkäriä ym.
Olen yksinhuoltaja. Lusmuilija sinä olet, mutta se on vain minun mielipiteeni.
Ap toi vain esille sen, että hän on oikeasti kotirva, sellainen, joka ei tukien varassa elä.
Se, että sinä käyt töissä ja olet yh ei tee ap:n elämänvalinnoista sen huonompia. Ei kaikkien tarvitse mennä samoja polkuja.
Kotiäiteys on valitettavasti niin usein halveksittua. Kateusko pistää parjaamaan äitejä, jotka haluavat keskittyä kotiin ja toteuttaa perinteisiä arvoja olemalla läsnä lapsille kotona?
Ja sehän on tosiasia, ettei se koti yksinään likaannu/sekastu, vain jos siellä päivällä asutaan (eikä olla töissä/päiväkodissa) Eikä työssäkäyvä äiti tee ruokaa lapsilleen päivisin, taikka leiki, järjestä virikkeitä, ulkoile, laita päiväunille jne. Eli työsarka on erilainen työssäkäyvälle äidille kuin kotona olevalle. Ei voi siis sanoa, että "tekee samat asiat"...
-Entinen työssäkäyvä yh, nykyään uusioperheinen ja hoitovapaalla-
Kuulostaa todella idylliseltä, lapsilla on aina äiti kotona, aamuisin auttamassa kouluun, ja kotona odottamassa koulusta. Toista oli minun lapsuudessa, äiti yh ja kolmivuorotöissä. Eipä paljon näkynyt tai jos oli kotona, nukkui, ei laittanut ruokaa, ja jääkaappi monesti tyhjä. Nuo kyllä muistaa nuo lapsuuden ahdistavat asiat. En muista että äiti olisi koskaan rupatellut meidän lasten kanssa. Koulunkäynti kärsi, kun kukaan ei kannustanut tai ollut kiinnostunut.
Vaatteet oli mitä oli ja hiukset leikkaamatta silmillä... Luokkakuviin ovat tallentuneet...
Miksei kotiäitiyttä arvosteta, tämä yhteiskunta on ihan sairas. Rahan perässä juostaan, ja lapset kärsivät. Ja silti se raha ei riitä monessakaan perheessä.