Lue keskustelun säännöt.
TOIMIVAT uusperheet
29.09.2012 |
Täällä kun paljon puhutaan uusperheistä ja usein keskustelun lopputulema on, että niissä on paljon ongelmia ja ne eivät toimi.
Kertokaapa esimerkkejä omista hyvin toimivista uusperheistä! Mitä ratkaisuja ja päätöksiä olette tehneet, mikä on tehnyt siitä toimivan yksikön?
Itselläni on kouluikäinen lapsi entisestä liitosta ja nykyisessä liitossa on kaksi uutta lasta. Miehelläni ei ole aikaisempia lapsia. Exän kanssa meillä on yhteishuoltajuus, lapsi menee isänsä luokse kaksi viikonloppua kolmesta eli usein. Lisäksi kesällä pidemmän pätkän. Lapsi oli 3-v kun erottiin ja tällöin kolme vuotta eskari-ikään asti mentiin vuoroviikkoasumissysteemillä. Tämä on varmaan vaikuttanut siihen, että exän ja lapsen suhteet on säilyneet täysin ennallaan eli ovat erittäin läheisiä.
Raha-asioista on joskus pientä kinaa, mutta tämänhetkinen systeemi on meillä nyt toimiva, eli mies maksaa tietyn summan suoraan minulle asumiskustannuksiin ja lisäksi lapsella on oma tili, jonne molemmat laitetaan vaate- ja harrastusrahaa (pieni summa kuukaudessa).
Meillä oli erittäin riitaisa ja raju ero, mutta tilanne tasoittui parissa kuukaudessa ja molemmat olemme pitäneet mielessämme aina sen, että päätökset tapahtuu lapsen eduksi eikä omista itsekkäistä syistämme.
Exän sukulaiset suhtautuvat minuun hyvin ja minä heihin, ovathan he toinen puolikas lapsen suvusta. Välit ovat kohteliaan ystävälliset ja asialliset.
No sitten täällä meidän kotona. Nykyinen mieheni ajattelee, että hän on ottanut paketin -minut ja lapsen. Sitä myötä meillä ei ole ollut ongelmia, että mies jotenkin syrjisi lasta ja suosisi näitä omiaan. Nykyisen mieheni muu suku ja isovanhemmat suhtautuvat myös lapseen samalla tavalla, esim. ostaa vaatteita ja lahjoja kaikille suht tasapuolisesti.
Näissä mahdollisissa ongelmissa on kyllä usein kyse pelkästään asenteesta. Jos exään ja exään sukuun suhtaudutaan kohteliaan kunnioittavasti, niin aika monelta ongelmalta vältyttäisiin. Jokaisen, jolla on hankaluuksia uusperheissään, tulis katsoa peiliin.
Kommentit (7)
oman perheen sisäiseen dynamiikkaan kuuluvia asioita on mm. se, että pidän nykyistä miestä täysvaltaisena vanhempana yhtälailla yhteisten lapsiemme kuin tämän aikaisemmankin lapsen kasvatuksen suhteen. Mies siis kasvattaa omia lapsiaan yhtä lailla kuin tätä minun aikaisempaakin lasta, ja pidämme näissä asioissa aina yhteistä rintamaa. Lapsi on joskus protestoinut että "et sä voi minua käskeä kun et ole minun isä", niin tällaista käytöstä en suvaitse. Alkuvaiheessa lapsi saattoi olla nykyiselle miehelleni inhottava, mutta en sallinut sitä. Juttelin lapselle silloin sitä korostaen, että uusi mies ei ole tullut hänen isäkseen ja että hänellä on edelleen ikioma isä jota kukaan muu ei korvaa.
Yhteisiä sääntöjä meillä ei ole meidän kodissa ja lapsen isän kodissa, vaan pidän sitä kantaa, että kussakin talossa on omat sääntönsä. Ei ole ollut ongelmaa tässäkään, mutta voi olla että meillä on kuitenkin loppujen lopuksi aika samanlaiset säännöt kummassakin talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja todennäköisesti osaisivat pysyä aikuisina, vaikka yhtä lapsettaisikin.
Ongelmia uusperheissä syntyy yleensä siitä, että mahdollisesti vain yksi ei pysty kohtaamaan tilannetta aikuisen näkökulmasta. Sitten tilanne leviää ja tämä yksi saa kannattajia tai joku muu reagoi tämän yhden lapsellisuuksiin vastaavilla lapsellisuuksilla. Sitten onkin jo sota pystyssä, ex on karmea, nyxä oikea lehmä, anoppi (nykyinen tai ex) ilkeä ja lapsi kärsii. Oikeasti ongelmat eivät synny siitä, että yhtä lapsettaa vaan siitä, että muut eivät jaksa/pysty pysymään aikuisina. Esim. äitipuolta nyppii lapsen huonot tavat. Isä ei ehkä halua exälleen sanoa mitään, kun siitä voisi syntyä riitaa ja lapsen tapaamisen vaikeutumista. Äitipuoli katkeroituu ja siirtää tunteensa lapseen. Äitipuolen suku alkaa ehkä sorsia tätä etälasta, isäkin ehkä turhautuu lapsen käytökseen, vaikka ei uskalla siihen puuttuakaan, ja lopulta ollaan tilanteessa, jossa se ex ärähtää, kun lasta kiusataan etäisällä. Kaikki ovat riidoissa eikä kukaan tunnusta, että on itse käyttäytynyt väärin.
Kuka tässä on syypää? Mielestäni jokaisessa on vikaa. Äitipuolen pitää kyetä rakentavaan keskusteluun miehensä kanssa ja lopulta hyväksymään sen, että lapsi on miehen ja mies päättää. Miehen on kyettävä kommunikoimaan hankalistakin asioista exän kanssa ja pidettävä kiinni oman perheensä tavoista ja säännöistä sekä ilmaistava riittävän suorasanaisesti myös puolisolleen, miten haluaa tilanteessa toimittavan. Kukaan suvun jäsenistä ei voi alkaa "kouluttaa" lasta ilkeilyillä. Exän on kyettävä asialliseen keskusteluun jopa siinäkin tapauksessa, että pelkää, että ex-miehen perheessä lasta kohdellaan huonosti.
Monimutkaista ja loppujen lopuksi aika vaikeaa. Meitä aikuisia kun lapsettaa yllättävän usein, ja asioiden hoitaminen aikuismaisella tavalla voi olla jopa kokonaan hukassa.
että osapuolia on aika vähän. Kun palettiin lisättäisiin nykyisesi ex ja yhteiset lapset tai exäsi nykyinen ja yhteiset lapset tai sitten näihin kaikkiin liittyvät mahdollisest exät, menee asiat huomattavasti monimutkaisemmaksi. Kun yksi lapsista olisi vielä erityislapsi, olisi jaksaminen ihan eri tasolla.
Vaikutat järkevältä ihmiseltä ja se varmaan osaltaan vaikuttaa siihen miten miehet suhtautuvat asioihin. Yksi erikoinen tyttöystävä tai hullu anoppi ja soppa olisi valmis.
ex-liitosta ja kaksi yhteistä. Minä olen yrittänyt ajatella niin, että toimin kuten haluaisin omien lasteni äitipuolen toimivan. Tasapuolinen pitää olla, rajat pitää olla kaikilla samat ja kaikilla pitää olla tunne, että kuuluu perheeseen. MIes on exänsä kanssa eronnut fiksusti, kummallakaan ei ole mitään jäänyt hampaankoloon ja me ollaan juhlittu lapsen synttäreitä porukalla, olen miehen exän kanssa hyvissä väleissä ja ollaan pystytty sopimaan lapsen asioista kahdestaankin jos mies on ollut vaikka työreissussa.
Lapset asuu puolet viikosta meillä ja puolet toisessa kodissa. Emme alunperin halunneet lähteä tähän viikko-viikko juttuun kun sitä lastenpsykiatrit arvosteli aikuislähtöiseksi ja meidän lapset oli aika pieniä. Tosi hyvin meni alusta lähtien. Nyt ovat jo teinejä ja voisi hyvin ajatella jotain muutakin systeemiä, mutta tämä on mennyt jo niin selkärankaan kaikille, että toisaalta turha lähteä säätämään.
Ristiriitoja tms. ei ole ollut, kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä tilanteeseen. Asiat hoidettu asioina ja lasten etua mietitty koko ajan etusijalle.
En sinänsä tosin ajattele meitä mitenkään uusperheenä vaan perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni on erityislapsi, mutta silti haasteineen täysin hyväksytty. Isäpuoli on täysivaltainen kasvattaja, mutta lapsen oma isä on sanotunut irti kasvatuksesta. Tapaa kyllä lastaan säännöllisesti ja heillä on hyvä (kaverillinen) suhde.
Eli uusperheen myötä oma lapseni on saanut kasvattavan isähahmon oman frendi-isän lisäksi, sekä pikkuveljen joka on hänelle todella tärkeä.
Musta ihan hyvä diili.
aihe, koska aina on mielenkiintoisempaa retostella huonoilla esimerkeillä. Mutta kyllä minua joskus ihmetyttää, miten tässä voi olla niinkin paljon ongelmia, mitä täältä usein lukee.
Ap