Ihan toivotonta?

Tai ainakin siltä joskus tuntuu.



Huushollin pitäminen nimittäin. Esikoisellekin (tytölle) paasannut kaikesta mahdollisesta kohta kymmenen vuotta ja ihan sama ku seinille puhuisi. Kaksi nuorempaa nyt sentään tuntuu olevan vielä kehityskelposia. 6v (poika) osaa sentään laittaa pyykkinsäkin koriin. Ja kerätä elgonsa lattialta. Ja 3v erottaa itsekin milloin huone olis siivouksen tarpeessa.



En myönnä olevani nipo, ei tartte olla matonhapsut suorassa, mutta siinä vaiheessa kun (taas kerran) löydän sukat kirjahyllystä, kysyn väkisinkin iteltäni miks hitossa mä ees yritän. Kiva olis sisustaa, kiva olis, kun kämppä olis nätti, mutta aina tänne "jokumuu" kasaa niitä ylimääräisiä sisustuselementtejä siihen tahtiin, että kämppä on siisti tasan sen kaks tuntia keskiviikkoaamuisin, kun olen yksin kotona ennen iltavuoroa. BLAAAAAH!



Huomenna olis koulukuvauskin. Esikoisen vaatekaappi on tyhjä, pyykit on pesty. Missä vaatteet???? Se "siivosi" eilen (ei ois muuten päässyt isänsä kanssa mummolaan) Voisin kuvitella, että löydän jonkun vaatekasan vaihteeksi ullakkokomerosta tai sängyn alta jemmasta. Ei tätä mikään muukaan selitä. Tosin se huonekin on edelleen sekaisempi, kuin pikkusiskon siivoamaton huone...



Joku sukuvika varmaan. Ei toi mieskään osaa laittaa kalsareitaan kaapissa niiden omaan koriin ja kyselee sit multa, että missä ne kaikki oikein on (ne on sukkalaatikossa, T-paitahyllyllä, farkkujen seassa ja villapuseroiden välissä)



Mä en kestä! (enkä varmana viikkaa aikuisen miehen vaatteita kaappiin asti)