Millaisia kirjoja Paul Auster kirjoittaa?
Minkä tyyppisiä ja ovatko vangitsevia? Tuntuvat olevan suosittuja.
Kommentit (14)
että pidin Coelhon kirjoista erityisesti teoksesta "Veronica päättää kuolla", mutta muuten ne ovat suurimmaksi osaksi pinnallista höpönlöpöä, etenkin kvasiuskonnollinen "Pyhiinvaellus".
akateemisten älykköjen kirjoituksia, joissa jumaloidaan yli kaiken poikkeuksellisen älykkäitä ja lahjakkaita ihmisiä. En kerta kaikkiaan jaksa lukea noita.
Terveisin akateeminen älykkö
Ps. Älä nyt mua usko, vaan lainaa itse.
auta nyt vähän :) En jaksaisi lainata, jos esim samantyyppistä kuin Paulo Coelho tai sitten jotenkin muuten ärsyttävää.. Harvoin ylipäätään tykkään fiktiosta. Millaisesta maailmasta nuo kertovat ja millaisia päähenkilöt?
että Auster alkaa toistaa itseään uusissa kirjoissaan. Usein päähenkilönä ihmisiä, jotka jotenkin etsivät itseään tai ajelehtivat ja joita kohtalo ohjailee. Ei muistuta Coelhoa!
tippaakaan niinkuin Coelho, vaan potentiaalinen nobelisti.
Austerin kirjojen henkilöt ovat kyllä yleensä älykköjä, mutta eivät kaikki, kuten Mr. Vertigon "Ihmepoika Walt", joka osasi levitoida.
Olen lukenut jotain 4-5 Austerin kirjaa, ja niiden ilmapiiri on... noh, vangitseva. Suosittelen lämpimästi. On selvästi kiinnostavampi kirjailija kuin vaimonsa (Siri Hustvedt).
Paul on kökkö palikka joka vaan luulee olevansa fixu. Noudattaa orjallisesti Chandlerin ohjetta: kun et kexi miten tarina jatkuu, pane ukko tulemaan ovesta pyssy handussa. Hiuxianostattavaa tarinaa ja telkkarimaisia pahvihenkilöitä, ei yhtään ihmistä.
Kieli on sekoitus kovaxikeitettyjä klisheitä ja Chateaubriandin maneereja.
Sen eka vaimo Lydia Davis on paljon parempi, lue sitä.
Niin ja unohdin sanoa: tunteeton kylmiö, ilkeä miesshovinisti. Tää ilmenee myös Lydian kirjoista.
Itsekin aloin lukea Austeria vasta hiljakkoin. Tiesin Austerin olevan hyvän kirjailijan maineessa, mutta jostain syystä en ollut jaksanut tarttua hänen kirjoihin. Yllätyin. Juonivetoisia, polveilevia tarinoita, jotka sisältävät yllätyksiä ja tarinoita tarinan sisällä. Vetävästi kirjoitettuja. Olen ollut pettynyt ainoastaan joidenkin kirjojen loppuun. Kovin pessimistisiä, latistavia.
Aion lainata jatkossakin, mutta tuppaavat olemaan kovin varattuja kirjastossa.
Ihan järkyttävän tylsiä ja jankkaavia. Tekoälykkö. Vaikka pidän älyllisesti haastavista kirjoista ja olen akateeminen, vaikka se ei mitään meinaa kirjallisuuteen perehtymisessä, niin en saa vain makua. Sekavaa tajunnanvirtaa. 10 minuutin kuluttua luovutan.
Sen levitoivan ihmepojan tarinan olen lukenut. Ei tehnyt sen kummempaa vaikutusta. Tylsähkö tarina. Mitään vaikuttavia oivalluksia tai syvällisyyttä en löytänyt.
Jonkinlaista vähäveristä maagista realismia tämä kaiketi oli olevinaan. Verrattuna esim. hiukan samantyyliseen Haruki Murakamin 1Q84.ään, laimea kokemus.
Austerin kirjoissa toistuu sellainen keski-ikäisen kohtalaista uraa tehneen (valkoisen hetero-) miehen kriisi, jossa hän ei oikein tiedäkään mitä haluaa ja minne mennä. Kuivakkaa, virkamiesmäistä. En ollut yllättynyt kun kuulin, että on Niinistön lempikirjailija.
Paul Austerilla on muuten miehekäs ääni juutalaiseksi. Hän oli haastateltavana Suomen televisiossa joskus viime kesänä. Yleensähän juutalaisilla miehillä on epämiehekäs ääni esim. Ben Zyskowicz ja Ruben Stiller.
Kirjoissa sattumalla on suuri osuus henkilöiden elämään ja päähenkilö on usein matkalla tai jotenkin muuten irti entisestä elämäntilanteestaan. Teksti on sujuvaa ja helposti luettavaa, mutta siinä on paljon intertekstuaalisuutta eli viitteitä muihin ja Austerin omiin teksteihin. En ole valitettavasti pitänyt enää niin paljon Austerin viimeisimmistä kirjoista. Ensikertalaiselle suosittelisin vaikka näitä: Sattuman soittoa, Kuun maisemissa, Illuusioiden kirja, Mr. Vertigo, Oraakkeliyö.
En ymmärrä lainkaan, miten vertaus Coelhoon voi tulla edes mieleen, ellei sitten haeta täysiä vastakohtia.