Hermot menee - 9v poika kadottaa tavaroitaan tuon tuostaan!

Viime vuonna mulla ei pinna riittänyt vaan rähisin aika kohtuuttomasti unohtuneista/kadonneista tavaroista ja vaatteista. Hän ei useinkaan myöskään muista, missä olisi kadonnut. Tänä syksynä on mennyt hieman paremmin. Muistutan asioista kotona ja sanon, että itse pitää huolehtia. Joskus jostain asiasta saatan laittaa tekstarin. Tänä syksynä sain tsempattua itseni kannustavaan puheeseen... :/ Hyvin menneiden viikkojen jälkeen saa pari euroa. Jouluksi on saanut miettiä jonkin lempipelin, jonka saa jos on ollut suht huolellinen. Tässä yhteydessä kyllä on puhuttu, että ainahan jotain saattaa silti mennä hukkaan mutta että pitää opetella huolehtimaan myös, että ei aivan kaikki aina katoaisi. Olin kyllä jo aivan raivon partaalla tästä asiasta, ihan rahankin takia. Nykyään onneksi saan pidettyä mölyt mahassa. Harmittaahan se kuitenkin poikaakin, kun lempivaatteita katoili. Oli myös hämmentynyt siitä, miksi jotkut ottavat tahallaan toisilta unohtuneita tavaroita/vaatteita eivätkä palauta niitä. Mutta tää palkinto huolellisuudesta näyttäisi vähentäneen jatkuvaa unohtelua.

ja saman vikainen..

esim. kuudes puhelin menossa tälle vuodelle.

On hukkunut tai tippunut ojaan ja kastunut ym huolimattomuutta. ARGH!

voi hävittää saappaansa koulussa vaikka ei muita jalkineita edes ollut mukana. Kerran palautui vuoden kateissa ollut kevättakki kun olin kirjoittanut nimen ja puh.nron kissan kokoisilla kirjaimilla, tosin takki oli jo pieni.

Meillä 11 v. ja 9 v. pojat ovat hukanneet kaikenlaista alkaen sormikkaista/hanskoista ja päättyen pyöräilykypärään. Etenkin vanhempi pojista on ihan mahdoton. Kun hän on hukannut kolmet hanskat parissa viikossa, niin sitten hän on joutunut ostamaan uudet omilla viikkorahoillaan. Kummasti se auttaa tavaroiden hukkaamiseen, ainakin vähäksi aikaa.

saan tästä ketjusta paljon lohtua. Minulla on tokaluokkalainen poika, joka hukkaa kaiken. Siis ihan kaiken. Nyt on mm sen takia kävellyt kouluun (matka 1,6 km / suunta) koska keväällä hukkasi n kerran viikossa pyöränavaimen. Ja lukko jouduttiin voimaleikkureilla rikkomaan koulun pihassa, kun oli salaa hukannut jo vara-avaimenkin. Tämä on siis vain yksi esimerkki. Vaatteita ei sentään ole hukannut, yhtä viime vuonna hukattua hupparia lukuunottamatta, mutta hanskat, lippikset, avaimet (myös koti) yms yms on hukassa koko ajan. Nykyään kysyn ovella kun tulee kotiin että onko kaikki mukana, jos ei ole niin saa mennä takaisin pihaan/kaverille etsimään hukattua omaisuutta.

Välillä oikeasti tuntuu että pää räjähtää..!! Mutta on meitä näköjään muitakin.

12 v hajamielinen professori. Todella hyvä koulussa, varsinainen lukutoukka. Hukattujen saldoon tässä vuosien varrella kuulunut mm. toppatakki (jäi jonnekin futisturnaukseen?), silmälaseja, kännyköitä. Kännykkänsä ostaa nykyään omalla rahallaan (saa rahaa kotitöitä tekemällä), mutta esim. silmälaseja ei oikein voi olla hankkimatta, jos ne ovat hukkuneet. Kallista puuhaa.



Joskus 80-luvulla oli sellaisia avaimenperiä, jotka vastasivat vihellykseen - vieläköhän jostain saa sellaisia?

Nukkuvatko lapset riittävästi? Onko liikaa virikkeitä, ettei jaksa keskittyä? Itsestäni olen huomannut, että noista syistä muisti ja keskittymiskyky alkavat kärsiä.



Hm... on väitetty myös, ettei kännykän säteily olisi välttämättä hyväksi lapsen aivoille... Mutta mitään varmaa tietoa ei kai ole ja ilmiön pitäisi näkyä sitten enemmänkin.

Nukkuvatko lapset riittävästi? Onko liikaa virikkeitä, ettei jaksa keskittyä? Itsestäni olen huomannut, että noista syistä muisti ja keskittymiskyky alkavat kärsiä.

Hm... on väitetty myös, ettei kännykän säteily olisi välttämättä hyväksi lapsen aivoille... Mutta mitään varmaa tietoa ei kai ole ja ilmiön pitäisi näkyä sitten enemmänkin.

Kun on aina hukassakin...

Keskittyy aina mielessä olevaan asiaan niin intensiivisesti, että kaikki muu maailma ympäriltä katoaa. Unet saattavat kieltämättä jäädä joskus vajaiksi, kun ei malta lopettaa lukemista illalla ajoissa. Helposti lukee pitkän romaanin päivässä, kun sellaiseen tarttuu - eikä kuule eikä näe mitään muuta lukiessaan:)

t. 17

Nukkuvatko lapset riittävästi? Onko liikaa virikkeitä, ettei jaksa keskittyä? Itsestäni olen huomannut, että noista syistä muisti ja keskittymiskyky alkavat kärsiä.

Hm... on väitetty myös, ettei kännykän säteily olisi välttämättä hyväksi lapsen aivoille... Mutta mitään varmaa tietoa ei kai ole ja ilmiön pitäisi näkyä sitten enemmänkin.

Viikonloppuisin vielä enemmän 10-11h. Virikkeitä tuskin liikaa koska pidetään kiinni peliajoista jne. Lapsi ulkoilee paljon kavereiden kanssa ja harrastaa liikuntaa 2-3 kertaa viikossa. Avain kaulassa ei auta mitään koska sitä ketjua on niin kiva pyöritellä ja taas hukkuu.

Kännykkä yleensä repussa tai taskussa niin ei ole pään lähellä.



Löytyskö vielä jotain muuta että saataisiin syy vieritettyä vanhemmille? :-)

Tietäisikö joku niistä vihellykseen vastaavista avaimenperistä tai joistakin sellaisesta?

Tyttöni, jo 13 v hukkaa koko ajan tavaroitaan, avaimia, kännykän, lompakon, vaatteita, koulukirjoja.... Tytölle on lisäksi jouduttu ostamaan kaksi uutta bussikorttia puolen vuoden sisään, toinen hävisi mystisesti ja toinen jäi bussiin, eikä kuulunut mitään vaikka soittelimme vaikka minne. Liekö joku sen napannut.

meillä 10-v poika hukannut pyöränavaimet, nyt viimeksi matikankirja oli mystisesti kadonnut ja jouduin ostamaan uuden...

Nukkuu tarpeeksi, keskittyy kiinnostaviin asioihin. Välillä saattaa unohtaa syödä iltapäivällä.

Täytyy todeta että ap:n sydäntä nyt lämmittää kun huomaa että näitä unohtelijoita on paljon muitakin. Meidänkin mestari on kyllä ihan tavallinen lapsi, osaa keskittyä niin halutessaan, koulu sujuu yms mutta tämä tavaroista huolehtiminen on tosiaan ylivaikeaa. Aina kouluun tai harjoituksiin lähtiessä muistutetaan että katso nyt kamojesi perään ja muista tuoda voikkatunnilta pyhe & muut kamat takas mutta silti vaan tavaroita unohtuu pitkin kylää. Ja samoin kuin joku muukin mainitsi, hän on tosi hämillään että miksi joku ottaa esim treenisalin narikasta toisen takin tahallaan.



Mielentyyneyttä ja voimia meille kaikille kohtalotovereille ja oikein mukavaa syksyä!!

Kun poika oli ekaluokalla, toin keväällä koulun naulakoista ja kadonneiden tavaroiden laatikosta 3 muovikassillista pojan vaatteita ja tavaroita! Mm. monoja ei ollut muistanut toukokuun loppuun mennessä tuoda kotiin. Mutta eivät ne ainoat monot siellä olleet... Vuosi vuodelta määrä on kuitenkin pienentynyt, viime keväänä 4. luokan jälkeen löysin vain hanskat, kumpparit ja yhden crocsin (missä lienee se toinen?). Pojan kännyköitä ovat ystävälliset ihmiset palauttaneet autotieltä, leikkipuistosta ja Ikean pallomerestä (sen paluu kesti lähes vuoden). Ja tietenkin kavereiden luota. En ostaisi kallista puhelinta hänelle. Mutta kyllä meiltäkin on palauteltu tavaroita sekä tytöille että pojille, ja sellaisiakin on joille ei kotia löydy vaikka luulen tarjonneeni niitä jo kaikille kavereille.

Vihellykseen vastaavan avaimenperän ostin Teknik magasinesta (vai mikä se ihme kauppa on). Se vaan piipitti vähän kaikista äänistä ja ope kielsi tuomasta sitä kouluun. Hienompiakin malleja on, mutta en ole raskinut ostaa. Pidän pyörän vara-avaimet itselläni, ja jos avain hukkuu niin saa kävellä kunnes se löytyy. Se toimii.

Lohdullista, että on muitakin, jotka joutuvat nalkuttamaan tuosta unohtelusta.



Poika 8-v ja toisella luokalla.

Viikoittain on hukassa sitäsuntätä. Kestosuosikit on ulkohousut ja hanskat.

Omista tavaroista huolehtiminen on ihan nollassa.

Tänä syksynä hävinneitä:



Hattu

kännykkä

ulkohousut ainakin 3 kertaa

sadetakki

läksyvihkot



Melkein kaikki ovat löytyneet kylläkin, mutta ylimääräistä stressiä tuo tottakai aiheuttaa. Aamulla ihmetellään kun ulkona sataa, eikä sadevaatteita löydy mistään. Minne lie kulkeutuneet.

Isosiskonsa taasen on aivan toista maata. Ei ole ikinä hävittänyt mitään. Siksipä juuri tytöllä onkin 400€ puhelin ja pojalla 50€ puhelin.



Samaa mieltä tuosta keskittymisestä edellisten kanssa. Poika keskittyy niin hyvin, että ulkomaailmalla ei ole mitään merkitystä.

Tuosta taidosta voi toki olla vielä hyötyäkin elämässä. Kalliita vermeitä on kuitenkin turha toivoa.

Jalkapallo jäi kentälle, collari hukassa, avaimet, kirjatokortti ja ulkohousut katosivat, kännykkä katosi, ja kouluunkin lähti kerran ilman reppua, kerran taas unohti kotiin uimakamapussin ja myöhästyi sen takia uimasta. Kynistä ja kumeista ym pikkisälästä nyt puhumattakaan.

Toisaalta ADD lapsen tapauksessa vahvana puolena taas keskittyminen on huippuluokkaa jos aihe on tarpeeksi kiinnostava.

...kun äidit kirjoittavat:"Juoksen milloin missäkin etsimässä ja hakemassa tavaroita.Mitä lapsi tällä aikaa tekee?Kotona pelaa pelejä vai?Eiköhän se unohtelija itse käy tavaransa hakemassa ja etsimässä.



Miehen lapset samanlaisia.kamat hukataan ja sitten isi etsii tai ostaa uudet.yhdeltä jäi kännykkää mäkkiin ja siellä oli äiti ja isi kilpaa hakemassa sitä pois.Miksi lapsi ei itse kävellyt takaisin sinne puhelintaan hakemaan?



Kyllähän se niin on,että jos ei huolehdi kamoistaan on joskus tultava se opetus,joka auttaa muistamaan.Ihme yhteiskunta tämä nykyään,kun millään ei saisi olla mitään seuraamuksia.Päätä pitää silittää.Aika korjaa jne.Jokainen seuraamus traumatisoi jonkun,josta tulee myöhemmin kirurgi tms.



Herätkää.Minusta ap:n rangaistus alkaa olla jo kohtuullinen.Ikävä,mutta välttämätön.Lapsi on kuitenkin jo aika iso.

juoksen koululla etsimässä vaatteita, jotta ne löytyisivät. Poika on mukanani näyttämässä paikkoja ja käytäviä, joissa hän on ollut.



Eli ei hän sillä aikaa mitään pelejä pelaile! Ei edes omista sellaisia, ei nimittäin sitten varmaan olisi luokkansa paras :)



Tottakai seuraamuksia saa olla, ja pitääkin. Mutta jokainen voi miettiä omaa lastansa yksityiskohtaisesti; miksi hän unohtaa, kärsiikö hän itse siitä jne... Huomaan itse, että lapseni yrittää ja häntä harmittaa kovasti esim. uuden takin häviäminen. Kyllä niitä pään silittelyjäkin tarvitaan.

Ihan oikeastiko te ostatte joka kerta tyynen rauhallisesti uuden puhelimen? Jos mun lapsi hukkais puhelimensa, olisi sen verran aikaa ilman, että oppisi todellakin tuntemaan, mitä on olla ilman puhelinta, ei menisi minnekään kavereille, koska ei voi pitää yhteyttä, tulisi suoraan koulusta kotiin jne...