Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sniif, olen ihastunut ja samalla surullinen, kun en voi mennä pidemmälle...
15.09.2012 |
Perheellinen olen, parisuhde tylsää, rakkaudetonta, lasten vuoksi olemme yhdessä.
Tapasin työn merkeissä erään ihmisen. En ole mikään helpolla ihastuva, mutta jostain syystä tunsin ihan suunnatonta vetoa tätä ihmistä kohtaan. Olemme työn puolesta yhteyksissä ja yhteydenpito ei ole aina ihan asiallisella tasolla, joten minusta tuntuu, että vastapuolella on myös jotain tuntemuksia minua kohtaan. Ajattelen miestä päivittäin ja tämä on ahdistavaa, koska tiedän, että tämä ei voi johtaa mihinkään. Ahdistaa olla ihastunut ja tietää samalla, että jos tämänhetkinen elämä jatkuu, niin loppuelämän olen ilman rakkautta. Sniif, nyyhk! :( Pitäisiköhän vaihtaa työpaikkaa, vai kuihtuukohan ihastus..
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä tuntuu, että pakko tehdä jokin oikea aloite miehen suuntaan. Mutta kun se järki, se järki, sanelee vastaan. Olen aina vain ahdistuneempi. Toisaalta odotan, että viikonloppu menee äkkiä ja pääsen maanantaina töihin ja kenties näemmekin. Oman miehen näkeminen ärsyttää vain..
sen verran olen realisti ja elämää kokenut, että tiedän, että tämäkin ihastus (niitä on ollut vuosien varrella jokunen) haaleenee ja se oma mies ei loppujen lopuksi ole yhtään hullumpi kuitenkaan. Sitähän varten Luoja on meille mielikuvituksen suonut, että ihan kaikkia päähänpinttymiä ei kannata kokeilla IRL...
mulla sama juttu, paitsi olen se mies. Eipä tässä ihmeempiä kannata suunnitella ihastuksen suuntaan. lapset ja oma koti on kuitenkin se juttu johon pitää nojata. Ihastua voi ja voi tuntea syvästikin, mutta järkeä pitää kuitenkin perheellisen käyttää. Niinkuin periaatteessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö joskus jotain, jossain, jotenkin voisi tapahtua...
Alue: Aihe vapaa
löysin ketjun kun googlailin "miten päästä eroon ihastuksesta työkaveriin" juttuja. olen ihan kuollettavan ihastunut työpaikallani yhteen mieheen. En ole ollut kauaa tuolla töissä, mutta koko sen ajan katsellut häntä. Hän on kuitenkin naimisissa ja itse sinkku. asumme Helsingissä molemmat, joten emme onneksi tapaa oikeastaan koskaan vapaa-ajalla. Flirttailemme todella paljon töissä, jäämme tuijottamaan toisiamme usein silmiin ja muutenkin selvästi hakeudumme toistemme lähelle. Kuolen jokainen kerta uudestaan ja uudestaan kun tapaamme. Miksi kaikista työpaikoista minä päädyin hänen kanssaan samaan. miten tästä pääsee eroon?