Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten voin parantaa kiusatun lapsen itsetuntoa?

Vierailija
15.08.2012 |

Lapsella on epämuodostuma jonka vuoksi joutuu kiusaamisen kohteeksi. Kiusaaminen on osoittelemista, selän takana kuiskimista ja nauramista.

Miten tuollaiseen voi puuttua? Kiusaaminen tapahtuu koulussa ja olen puhunut siitä opettajalle ja koulupsykologille mutta mitään konkreettista vastausta en ole saanut.

Tuntuu ettei riitä se että me kotona kehutaan ja kannustetaan lasta. Se kaikki työ menee hukkaan kun taas joku koulussa osoittelee ja nauraa ja huutelee. Lapsi vetäytyy koulussa täysin syrjään muista.

Oon epätoivoinen ja valmis mihin vaan auttaakseni lasta.

Onko kellään kokemusta vastaavasta?

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapset ovat kyllä ilkeitä, tuohon pitäisi opettajien ja vanhempien ehdottomasti puuttua!

Auttaisikohan vertaistukiryhmä? Siis löytyykö muita lapsia, joilla on samankaltainen vamma ja voisivat harrastaa yhdessä jotain mukavaa. Näin lapsesi saisi tärkeän kokemuksen, ettei ole ainoa erilainen.

Tietysti myös se, että kerrotte rakastavanne lasta juuri sellaisena kuin hän on, mutta sen varmaan teettekin.

Tsemppiä!

Vierailija
2/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja ei vanhemmat juuri voi tehdä mitään itsetunnon parantamiseksi tuossa tilanteessa.



Se itsetunto täytyy vaan löytää joskus itsestään. Niin minulle kävi. Lapsena minäkin vetäydyin syrjään koska tiesin että toiset lapset on minulle uhka, ja yksinolo oli helpotus koska silloin ei kiusata. Alkuun yksinäisyys aiheutti kärsimystä, mutta aika pian opein viihtymään siinä. Katselin ulkopuolisesti ja kriittisesti niitä muita lapsia, "apinalaumaa" kuten mielessäni heitä kutsuin, ja aikani katseltuani en edes olisi halunnut siihen porukkaan.



Vähitellen löysin voiman omasta sisimmästäni, niin että tiesin arvoni riippumatta siitä hyväksyykö kukaan ihminen maailmassa minua vai ei. Sellainen itsetunto on paljon vakaampi kuin sellainen joka perustuu siihen mitä muut itsestä ajattelee, se kestää vaikeatkin ajat. Esimerkiksi minä tiedän olevani ruma ja omituinen luonne, mutta puolustan oikeuttani olla arvokas ihminen juuri sellaisena, ilman tarvetta muuttua. En lähde kerjäämään ihmisiltä hyväksyntää sillä että yrittäisin muuttaa itseni.



Kova kärsimysten tiehän tuo kiusatun osa on mutta toisinaan se johtaa siihen että ihminen vain vahvistuu. Minä usein ajattelen, että jos näkisin kiusaajiani, kiittäisin heitä, koska he ovat tehneet minusta sen menestyjän mikä nykyisin olen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin: onko epämuodostuma sellainen oa ei vi korjata? Jos on, niin itse tekisin tuossa tilanteessa sen, että hankkisin meille esim koiranpennun ( tiedostean että se on minun hoitovastuullani) ja valitsisin niinj pienen rodun että koululainenkin uskaltaa sitä taluttaa. SItten järkkäisin nimen antokutsut, joihin kutsuttaisiin muutama lapsen luokkakaveri ja joku vanha luottokaveri. Teemana olisi kaikkea koiranpentuhin liittyvää ja videona joku Pentujengi. Olen huomannut että lapset tutustuvat paremmin kutsuilla ja pienessä porukassa. Itse olen joutunut harrastamaan tätä koska me olemme muslimiperhe ja lapset kuten vanhempansakin aina aluksi vieroksuvat huivipäistä äitiä. Kutsujen kautta lapseni ovat kuitenkin päässeet hyvin mukaan päiväkotien ja koulun porukoihin! Ystäviä ei koulussakaan tarvitse olla kuin 1 että siellä on kiva olla! Oma tyttöreni löysi eilen kaverikseen tytön, jolla on pahasti kierot silmät. Tyttäreni on todella iloinen uudesta kaverista ja minä olen miloinen kaverin puolesta, koska tyttäreni ei varmasti anna kenenkään haukkua ystäväänsä:)

Vierailija
4/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kertomalla että kiusaajat tulevat huonoista perheistä. Tämä tieto ainakin helpotti itseäni suuresti lapsena.

Vierailija
5/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinnäkin: onko epämuodostuma sellainen oa ei vi korjata? Jos on, niin itse tekisin tuossa tilanteessa sen, että hankkisin meille esim koiranpennun ( tiedostean että se on minun hoitovastuullani) ja valitsisin niinj pienen rodun että koululainenkin uskaltaa sitä taluttaa. SItten järkkäisin nimen antokutsut, joihin kutsuttaisiin muutama lapsen luokkakaveri ja joku vanha luottokaveri. Teemana olisi kaikkea koiranpentuhin liittyvää ja videona joku Pentujengi. Olen huomannut että lapset tutustuvat paremmin kutsuilla ja pienessä porukassa. Itse olen joutunut harrastamaan tätä koska me olemme muslimiperhe ja lapset kuten vanhempansakin aina aluksi vieroksuvat huivipäistä äitiä. Kutsujen kautta lapseni ovat kuitenkin päässeet hyvin mukaan päiväkotien ja koulun porukoihin! Ystäviä ei koulussakaan tarvitse olla kuin 1 että siellä on kiva olla! Oma tyttöreni löysi eilen kaverikseen tytön, jolla on pahasti kierot silmät. Tyttäreni on todella iloinen uudesta kaverista ja minä olen miloinen kaverin puolesta, koska tyttäreni ei varmasti anna kenenkään haukkua ystäväänsä:)

Ollaan sovittu lapsen kanssa että pyydetään luokalta yksi tyttö meille ja tehdään yhdessä kaikkea kivaa, leivotaan pikkuleipiä ja pompitaan trampalla jne. Tosiaan se, että saisi edes yhden ystävän luokalta, auttaisi varmasti paljon.

Koiraa ei oteta kuitenkaan, kissa meillä jo onkin;)

ap

Vierailija
6/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli onko epämuodostuma sellainen, että sitä löytyisi muiltakin? Muita samanikäsiä, joilta sada vertaistukea ja hyväksyntää?



t: kiusattu, , mutta helpotti kun tiesin että vaivani oli sellasia et niitä on muillakin, en ollut ainoa.

Vierailija
8/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiinnittäkää huomiota asoihin, jossa lapsi on hyvä. Pyrkikään harrastamaan asioita, joissa lapsi saa onnistumisen kokemuksia. Joku mieluinen harrastus, jossa hän pärjää, auttaa paljon. Jos Yrittäkää kiinnittää lapsen huomio niihin piirteisiin, mitkä hänellä on kauniita, kertokaa että jokaisella on omat kauniit ja vähemmän kauniit puolensa, ja kannattaa nähdä kaikissa ihmisissä, myös itsessään, ne nätit puolet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
15.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli onko epämuodostuma sellainen, että sitä löytyisi muiltakin? Muita samanikäsiä, joilta sada vertaistukea ja hyväksyntää?

t: kiusattu, , mutta helpotti kun tiesin että vaivani oli sellasia et niitä on muillakin, en ollut ainoa.

epämuodostuma on tosi harvinainen, n.1:200 000. Oon tämän palstan kautta löytänyt yhden äidin jonka tytöllä hieman vastaava ja on ollut tosi hyvä kirjoitella hänelle. Hänen tyttönsä ei ole kohdannut kiusaamista kuitenkaan (ei ole vielä koulussa). Toivottavasti ei kohtaakaan!

Sen kyllä huomasin että meidän lapselle tuli siitä ajatuksesta hyvä mieli kun kerroin ettei ole tämän jutun kanssa yksin.