Lue keskustelun säännöt.
Voitteko kuvitella millaiseen elämäntilanteeseen olen itseni saattanut
14.08.2012 |
Elän kuin häkissä. Tapasin unelmieni miehen 3 vuotta sitten. Sinkkumies, ei lapsia jne. Vakituinen työ, iso aika uusi omakotitalo jne. Meillä oli samat kiinnostuksen kohteet (luonto, koirat) ja elämäntyyli. Seksi sujuu.
Jätin työni ja muutin hänen luokseen toiselle paikkakunnalle 400 km:n päähän. Täällä ei ole minulle töitä ja mies ei haluakaan, että olen töissä. Teen siis kotitöitä ja urheilen, luen jne. Pikkuhiljaa suhteeni entisiin ystäviin on lakannut. En ole päässyt katsomaan heitä, koska mieheni vointi (sairastaa kroonista sairautta) on huonontunut aina ajoittain. Omiin sukulaisiini en pidä yhteyttä, meille tuli riitoja, kun isäni kuoli.
Nyt tunne olevani häkissä, ei tuloja (saan kyllä mieheltä aina rahaa, kun tarvitsen) en näe ketään. Yhteiset ystävät ovat oikeastaan miehen ystäviä. Ahdistaa. Masentaakin. Mitä teen?
Kommentit (3)
marttoihin yms. Mene työväenopiston kursseille, ennenkaikkea ala elämään. Tuolla tavalla saat niitä ystäviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tavallista naisen käytöstä. Ensin valitaan se kaikkein helpoin tie eli "mies maksaa kaiken". Kun sitten jossain vaiheessa oman valinnan varjopuolet tulevat esiin, mitä tehdään? Ei suinkaan oteta vastuuta omasta käytöksestänsä ja ymmärretä, että niin makaa kuin petaa. Ehei vaan aletaan valittamaan ja masentumaan, kun elämä on kurjaa.
jotta pääsisit tapaamaan ystäviäsi? Tutustut uusiin ystäviin? Kysyt tarvittaessa mieheltäsi sponsorirahaa, jotta voit tehdä jotain kivaa? Teette myös yhtesiä kivoja juttuja? Kaipaatko töihin?