Miten kummassa löytäisin aikaa uudelle parisuhteelle?

Tapasin ihanan miehen.

Kiltti, kunnollinen, tunnollinen, vastuullinen. Lempeä, hellä, ymmärtää mun huumoria (enimmäkseen), arvomaailma monilta osin sama. Tausta tosin aika erilainen, ja iältään paljon nuorempi. Hyvä sängyssä. Tykkää musta kuin hullu puurosta. Vapaa.



Mutta. Mä en millään saa taiottua aikaa yhdessäoloon. Juttu on vielä tuore, ja pitäisi mielestäni olla aikaa tutustua ihan kahden kesken... Vaan kun olen totaali-yh. Lapsi on 9 v. Mies ei vierasta sitäkään, että mulla on lapsi, mutta siinä ollaan samoilla linjoilla, että lapseen tutustutaan vasta sitten kun tiedetään onko meissä aineksia mihkään.



Mies on töissä pitkää päivää. Mä opiskelen. Illat kotona on lyhyitä, ja lapsi ensisijaisesti huomion kohteena, pieni vielä kuitenkin vaikka koulussa onkin jo. Lapsi menee nukkumaan kahdeksan - puoli yhdeksän maissa, koska aamut on aikaisia. Viikonloput menee harrastuksiin ja kotihommiin. Ei ole juuri ketään jolle lasta voisi laittaa hoitoon, eikä mulla nyt just ole varaa palkata lapsenvahtia vain huvituksia varten.. opiskelut kestää vielä vuoden.



En ole koko lapsen olemassaoloaikana seurustellut. Muutama tapailusuhde on ollut, mutta silloin lapsi oli pienempi ja öisiä treffejä meillä kotona oli helpompi järkkäillä.

Teenkö mä tästä nyt liian vaikeeta? Tää tuntuu niin vaikeelta, että mua alkaa ahdistaa koko suhteenalku, vaikka toinen puoli minusta haluaisi sitä ihan todella.. en useinkaan tapaa kiinnostavia miehiä.



Auttakaa. Ajatuksia, ideoita.. kiitos :)