Kuinka nopeasti yhteinen koti ja lapsia uuden miehen kanssa?

Kuukausi? Vuosi? Kymmenen vuotta?

liian lyhyitä aikoja, etenkin jos kuvioissa on lapsia aiemmista suhteista.

Kukin tavallaan!



Me seurusteltiin n. 4 vuotta ennenkuin muutettiin yhteen. Oltiin kyllä tosi tiiviisti yhdessä alusta asti mutta en kuitenkaan halunnut kiirehtiä lapseni takia.

erosin pitkäaikaisesta avomiehestäni ja muutama kuukausi sen jälkeen aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa, joka oli avioeronnut vuotta aiemmin ja oli kaksi lasta. Muutimme yhteen oikeastaan heti. Vasta av:lta olen oppinut, ettei noin saa ikinä tehdä, mutta onneksi en tiennyt sitä silloin, koska lapset tottuivat minuun helposti ja nyt olemme olleet yli kymmenen vuotta onnellisesti yhdessä. Sääntöjä ei ole.

Yhdessä saman katon alla ja saada lapsia. Olisi se minusta hyvä pari-kolme vuotta asua yhdessä ennen lapsen syntymää (tai alulle saattamista).

2v päästä naimisiin

2v häistä syntyi lapsi

Olen eronnut lapseni isästä, eli epäonnistunut parisuhteessa jo kertaalleen. Nyt olen tavannut uuden miehen. Miten pitkä aika kannattaa odottaa, jotta tietää että kannattaa muuttaa yhteen? Olen seurustellut viimeksi nuorena, jolloin yhteenmuuttoa rajoitti enemmänkin ikä, kuin suhteen pituus. Nyt olen jo yli 30-vuotias.

ONko molemmilla lapsia, minkä ikäisiä lapset on? Onko suuria tuloeroja, kenen kämppään muutetaan, mitä mieltä lapset on siitä?

Mä en ymmärrä miksi on aina niin hirveä kiire sen yhteenmuuton kanssa. Kun se sitä varmemmin menee pieleen mitä enemmän hätäilee.

mutta kun pitää toisesta, niin tapailu ja kyläily voi jonkin ajan päästä alkaa tuntumaan turhauttavalta. Aikuisiahan tässä ollaan ja ajatukset ovat yhteisessä elämässä, ei toistemme luona kyläilyssä. Jos odottaisimme pari vuotta ennen yhteenmuuttoa ja sitten vielä jonkun suosittelemat pari, kolme vuotta ennen lapsia, olisin lähempänä neljääkymmentä kun voisimme miettiä yhteisiä lapsia. Olen ehkä hölmö, mutta pitkältä ajalta se tuntuu :)



Lapsia on vain minulla, ovat alle kouluikäisiä. Tulot ovat molemmilla hyvät, samansuuruiset. Muuttaisimme todennäköisesti uuteen asuntoon kun sen aika tulee, koska asun itse melko ahtaasti. Lapset pitävät äidin uudesta ystävästä jo nyt, kyselevät milloin tulee taas käymään yms. Mies ei ole ollut kotonamme vielä yötä, koska en tiedä milloin sekään olisi sopivaa. Seurustelua on takana 3kk.

Juuri kuulin surullisen uutisen eräästä tutusta, joka rakastui uuteen "täydelliseen" mieheen päätäpahkaa, muutti saman katon alle ja alkoi odottaa tälle lasta. Ajan kanssa mies osoittautuikin täydelliseksi narsistiksi ja elämästä tulikin helvettiä. Tästä kai kannattaisi ottaa opiksi, että oli elämäntilanne mikä hyvänsä ja ihmiset kuinka "aikuisia" tahansa, kannattaisi ennen lapsia ja yhteistä arkea tutustua toiseen ajan kanssa kunnolla. Joskus voi toki käydä tuuri, tai sitten mennä totaalisesti pieleen.

Itse esittelin uuden miehen lapsilleni vajaa vuosi seurustelun aloittamisen jälkeen. Yhteen muutimme vajaan kahden vuoden päästä ja lapsi syntyi 3,5 vuoden jälkeen. Ajat ovat tuntuneet tosi hyviltä.

käytiin syömässä. Parin päivän kuluttau ulkona ja sitten hän jo tuli saunaan ja siitä jäi luokseni.

Eli kerran käytiin ulkona syömässä ja kerran muuten ulkona



Kihloihin 6 viikon seurustelun jälkeen. Raskaaksi tulin pian sen jälkeen kun aloimme lapsen hankkimisen eli 8kk päästä yhteenmuutosta.



Yhdessä oltu 16vuotta, kaksi lasta. Kummallakaan ei lapsia edellisistä liitoista.

Etenkin sitä, että varoittavatko vaistot jostain, mutta rakastuneena sitä ei halua uskoa.



Mutta nämä normijutut kun on otettu huomioon, niin mun mielestä oleellinen kysymys ei ole pelkästään tuo, että miten pitkään pitää seurustella ennen yhteen muuttamista. Vaan vähintään yhtä oleellinen kysymys on se, että kuinka pitkä aika erosta on. Se on tärkeä kysymys sekä itsensä kannalta että lasten kannalta.



Eli nyrkkisääntönä, että mitä lyhyempi aika erosta on, niin sitä pidempään varmasti tarvii seurustella, että kaikki asiat ehtivät sopeutua uusiin tilanteisiin. Jos erosta on jo muutama vuosi, niin nopeampikin eteneminen toimii kivuttomammin. Tietenkin silti silloinkin on aivan sallittua edetä vaikka miten hitaasti.

Mahdollisesti nopeasti lapsi viikonseustelun aikana..

Itse tapasin entisen miehen lapsen jo kuukauden päästä seurustelun alkamisesta. Itselleni tämä tuli liian pian, mutta minulta ei koskaan kysytty, olenko valmis. Mies ei tapailun alkuvaiheessa edes kertonut, että hänellä on lapsi. Kun lopulta rohkaistui kertomaan, oli hyvillään että suhtauduin asiaan positiivisesti. Näinpä hän kysymättä minulta hyvin pian tämän jälkeen kertoi lapselle olemassaolostani isän tytöystävänä, ja lapsi innoissaan kyseli, että koska saa tavata minut. En kokenut, että olisin tässä kohtaa enää voinut perääntyä.

Lapsen tulo elämääni ennen kuin tutustuin kumppaniinikaan kunnolla tai ehdin sulatella koko ajatusta lapsen olemassaolosta, tuli aivan liian pian, ja kuormitti suhdetta koko sen olemassaoloajan. En ole vielä törmännyt yhteenkään artikkeliin, jossa kehoitettaisiin puhumaan ensin kumppanien kesken, koska lapsen tapaaminen ja lapselle kertominen on sopivaa. Itsekin pidin aikanaan itsestäänselvänä, että tietty niin kaikki toimivat, mutta tulipa todettua, että aina uutta kumppania ei huomioida, vaan lapsen isä sopi lapsen äidin kanssa, että saa kertoa. Itse olisin halunnut ensin vakiinnuttaa suhteen ja totuttautua ajatukseen.

Alkuhuuman aikana ei kannata vielä tehdä isoja ratkaisuja. Alkuunhan kaikki tuntuu hyvältä ajatukselta. Eli odottaisin, että jonkun verran arkeakin, muutama väärinymmärrys ja jopa riita on ehditty elää, kokea ja sopia.