Pelkäättekö että lastanne kiustataan kulussa.

Meidän lähikoulu on valitettavasti kuuluisa kiusaamistapauksistaan. :=((

tai ehkä enemmänkin jännitän asiaa.. pelko on aika voimakas ilmaisu mielestäni.



Itse olen ollut koulukiusattu arkuuteni vuoksi ja poika on ihan yhtä arka. Toivottavasti hän saa kuitenkin rohkeutta sosiaalisuuteen ja tarvittaessa itsensä puolustamiseen.



Nykyäänhän olen kovinkin sosiaalinen ja sitä hyvää esimerkkiä yritän näyttää lapsille, että ystäviä saa niin että lähestyy ihmistä.



Ehkä mun jännitystä lisää se, että poika itsekin jännittää. Hänet jätettiin eskarissa vähän leikkien ulkopuolelle, kun oli pariton määrä poikia (en tiennyt että tätä on poikienkin keskuudessa) ja sen vuoksi hänellä on nyt tätä pelkoa aika voimakkkaana.



Olen yrittänyt kuitenkin painottaa lapselle, että varmasti koulussa on kivaa ja että hänen mielessä varmaan tosiasiassa on ihan muut asiat kuin kiusaaminen :)

Jokaisella luokalla on jossain vaiheessa kiusaamista. Poikien kanssa olen pelännyt vähemmän kuin tyttöjen. Pojat hakkaavat tai potkivat, mutta tytöt haavoittavat sielua ja itsetuntoa.

Muutettiin toiselle paikkakunnalle ja nyt tietenkin jännittää lapseni puollesta kun ihan uusi koulu ja uudet oppilaat.

asiat hoidetaan, kun kohdalle tulee.

Opettajan ja muiden vanhempien yhteistyöllä kiusaus saatiin loppumaan. Lapsi on inykyään ihan ystäviä monen entisen kiusaajansa kanssa.

Luin netistä lapsipsykologin ohjeet, miten estät, että lastasi ei kiusta ja muistan kysyä joka päivä lapselta, mitä hänelle kuuluu.

eikä yhtään helpota se, että nuorinkin meni jo kasille.



Ylisuuret koulut ja luokat ei palvele ketään. Nyky-yhteiskunta "tuottaa" valmiiksi väsyneitä ja masentuneita jäseniä. Lasten ja nuorten pahoinvointi on hälyyttävää eikä vanhemmat pysty oikein vaikuttamaan mitenkään.

Itsekin olen koulun neuvottelukunnan jäsen mutta meille jää usein ikävästi vain se toteamisen mahdollisuus, ei ole resursseja koulutoimella pienentää esim. koulujen kokoa. Päinvastoin, aina vaan suurempiin yksiköihin mennään.

Mutta vähän jännittää, koska huomaan tokaluokkalaisessani jo lähestyviä naiseuden merkkejä.



Itse sain aikoinani paljon huomiota (joka ei aina ollut imartelevaa) aikaisen kehittymiseni vuoksi. Nyt huomaan että tyttäreni on perinyt saman vartalomallin kuin mulla (notko selkä ja pyöreä pystyperä) ja pienet rinnanalutkin on jo havaittavissa. Kuinkakohan kaverit reagoivat ikätoveriin, joka poikkeaa valtaosasta (monet 8- vuotiaat ovat laihoja ja pitkäraajaisia kuin kauriit, eikä esim. lantiota ole lainkaan).

Neljä lasta joista nuorin meni tänään ekaluokalle. Toiseksi vanhinta lasta joka nyt 17v on kiusattu ala-asteella hetken ja yläasteella sitten vähän "isommalla kädellä". Ja pelko on persiissä tämän nuorimmaisenkin kanssa, vaikka turhaahan se on pelätä etukäteen tuollaista. Mutta kun itselläkin kiusattuna olemisesta kokemusta niin aina se on pelkona tuolla jossain taustalla, vaikka ei saisikaan asiasta itselleen turhaa stressiä ottaa...

Mutta olen varautunut jo muutamiin mahdollisiin tilanteisiin. Tiettyjä alkuasetelmia on jotain kiusaamisen alkua mahdollistamaan, mutta lapset luultavasti hoitavat ne hyvin itse. Silti meinaan pitää silmäni ja korvani auki, sekä jutella lasten kanssa.

eikä yhtään helpota se, että nuorinkin meni jo kasille. Ylisuuret koulut ja luokat ei palvele ketään. Nyky-yhteiskunta "tuottaa" valmiiksi väsyneitä ja masentuneita jäseniä. Lasten ja nuorten pahoinvointi on hälyyttävää eikä vanhemmat pysty oikein vaikuttamaan mitenkään. Itsekin olen koulun neuvottelukunnan jäsen mutta meille jää usein ikävästi vain se toteamisen mahdollisuus, ei ole resursseja koulutoimella pienentää esim. koulujen kokoa. Päinvastoin, aina vaan suurempiin yksiköihin mennään.

Tästä syystä meidän valinta oli kotikoulu, tekoja sanojen sijaan. Haluamme suojella lastamme haitallisilta vaikutuksilta. Hyvä kasvatus suojelee pahalta. Suomalaisessa lasten ja nuorten maailmassa on monia huolestuttavia piirteitä, joilta haluamme lastamme suojella.

eikä yhtään helpota se, että nuorinkin meni jo kasille. Ylisuuret koulut ja luokat ei palvele ketään. Nyky-yhteiskunta "tuottaa" valmiiksi väsyneitä ja masentuneita jäseniä. Lasten ja nuorten pahoinvointi on hälyyttävää eikä vanhemmat pysty oikein vaikuttamaan mitenkään. Itsekin olen koulun neuvottelukunnan jäsen mutta meille jää usein ikävästi vain se toteamisen mahdollisuus, ei ole resursseja koulutoimella pienentää esim. koulujen kokoa. Päinvastoin, aina vaan suurempiin yksiköihin mennään.

Tästä syystä meidän valinta oli kotikoulu, tekoja sanojen sijaan. Haluamme suojella lastamme haitallisilta vaikutuksilta. Hyvä kasvatus suojelee pahalta. Suomalaisessa lasten ja nuorten maailmassa on monia huolestuttavia piirteitä, joilta haluamme lastamme suojella.

Hyvään kasvatukseen ollaan pyritty kaikin keinoin. Mutta totuus on , että on se ulkomaailma kohdattava joskus kuitenkin eikä paraskaan kasvatus voi pahuutta poistaa ja siltä kokonaan suojata. Vaikka kuinka vartioisit, saattaa se pahuus kotiinkin luikerrella.

Kyllä minuakin jännitti puhua asiasta koolle kutsutuille vanhemmille. Mutta jos minä en lastani puolusta niin kuka muu. Onneksi muut vanhemmat suhtautuivat asiaan vakavasti ja yhdessä saatiin kiusaus loppumaan. Opettajalle toki suurin kiitos kuuluu. Hän otti myös vuorovaikutustaitojen kehittämisen ohjelmaan ja sai koko luokan sopimaan yhdessä reilun pelin säännöt. Myöhemmin yksi vanhemmista kiitti mua, koska kiusaajan käytös kotonakin muuttui parempaan päin. Toki kiitos kuuluu myös muiden lasten vanhemmille, että peli saatiin vihellettyä poikki. Siitä koitttui hyvää myös kiusaajille, osa esitti kovista kiusaamisen pelosta ja meni mukaan, vaikka häpesikin käytöstään.

Kyllä minuakin jännitti puhua asiasta koolle kutsutuille vanhemmille. Mutta jos minä en lastani puolusta niin kuka muu. Onneksi muut vanhemmat suhtautuivat asiaan vakavasti ja yhdessä saatiin kiusaus loppumaan. Opettajalle toki suurin kiitos kuuluu. Hän otti myös vuorovaikutustaitojen kehittämisen ohjelmaan ja sai koko luokan sopimaan yhdessä reilun pelin säännöt. Myöhemmin yksi vanhemmista kiitti mua, koska kiusaajan käytös kotonakin muuttui parempaan päin. Toki kiitos kuuluu myös muiden lasten vanhemmille, että peli saatiin vihellettyä poikki. Siitä koitttui hyvää myös kiusaajille, osa esitti kovista kiusaamisen pelosta ja meni mukaan, vaikka häpesikin käytöstään.

Yläkoulussa se menee usein jo niin monitahoiseksi, että vaatisi jo hyvin laajaa muutosta, jotta se saataisiin loppumaan kokonaan.

Itse olen puuttunut netti- ja kännykiusaamiseen ja koulussa asia on nostettu myös esille . Mutta ei sitä kokonaan millään pysty estämään. Ja lopputulos on herkästi se, että kiusaaminen vaan lisääntyy, jos siihen vanhempi puuttuu. Ja koulussaolosta tulee yhtä painajaista.

Jatkuvaa huutelua ja tönimistä, levitetään perättömiä juttuja kiusatun ystäville, käännetään kaveritkin kiusattua vastaan. Tytöt on pahimpia tässä. Joka koulusta löytyy muutama onnettoman kodin kasvatti, joilla on sellainen kaveripiiri takana, että aikuistakin hirvittää.

Kiusaajilla on konstit, viestit lähetetään esim. tuntemattomasta numerosta, uhkaillaan koulumatkalla ja välitunneilla. Ei ne muutamat välituntivalvojat ihmeidentekijöitä ole. Miten valvot isoa koulua, jossa ei ole ulosmenopakkoa välitunnilla?

paras olisi, jos lapsi osaisi olla niin väritön, hajuton ja mauton, ettei herättäisi mitään huomiota. Mutta kun se kiusaaminen saatetaan aloittaa todella mitättömästä ja perättömästä asiasta.

Oma lapseni on saanut esim. kuulla olevansa v..un huora, joka vamppaa muiden miehet. Todellisuudessa tyttöni oli vaan jonkun pojan pari fysiikantunnin parityöskentelyssä. Ja kyseessä seiskaluokkalaiset.

Jos ei ahdistais välillä lasten puolesta niin paljoa, melkein naurattaisi. Seiskaluokkalaiset puhuu parisuhteista kuin pitkistä avioliitoista.

eikä yhtään helpota se, että nuorinkin meni jo kasille. Ylisuuret koulut ja luokat ei palvele ketään. Nyky-yhteiskunta "tuottaa" valmiiksi väsyneitä ja masentuneita jäseniä. Lasten ja nuorten pahoinvointi on hälyyttävää eikä vanhemmat pysty oikein vaikuttamaan mitenkään. Itsekin olen koulun neuvottelukunnan jäsen mutta meille jää usein ikävästi vain se toteamisen mahdollisuus, ei ole resursseja koulutoimella pienentää esim. koulujen kokoa. Päinvastoin, aina vaan suurempiin yksiköihin mennään.

Tästä syystä meidän valinta oli kotikoulu, tekoja sanojen sijaan. Haluamme suojella lastamme haitallisilta vaikutuksilta. Hyvä kasvatus suojelee pahalta. Suomalaisessa lasten ja nuorten maailmassa on monia huolestuttavia piirteitä, joilta haluamme lastamme suojella.

Hyvään kasvatukseen ollaan pyritty kaikin keinoin. Mutta totuus on , että on se ulkomaailma kohdattava joskus kuitenkin eikä paraskaan kasvatus voi pahuutta poistaa ja siltä kokonaan suojata. Vaikka kuinka vartioisit, saattaa se pahuus kotiinkin luikerrella.

Sosiaalista elämää on koulunkin ulkopuolella. Se, että ei käy koulua ei sulje ulkomaailmaa pois. Lisäksi kulttuuri muokkaa lapsemme, halusimmepa tai emme. Tulosvastuu, tiukka arviointi ja pakkokilpailu ei ole ainoa keino kohta ulkomaailmaa.