Ostaisitko lapsipuolelle

Koneiden käyttöä voi kyllä valvoa ja lapsilukkoja asentaa tietynsorttisille sivuille. Jos vaikka yhteys on lapsille auki vain klo 16-18 niin sitten on niin ja turha vinkua enempää. Tai miten nyt kussakin perheessä määrätään. Ei netti tee lapsista petrigerdtejä. Tietokoneet ovat tätä aikakautta, toisin kuin oli omassa lapsuudessani.



Ainoa syyhän miksi lähivanhempi voi sen koneen kieltää on se, että häntä v*tuttaa mistä se on peräisin. Sellainen lähivanhempi ei voi tuntea mielipahaa siitä että heitä muka köyhäinavustettaisiin kun ei lapsiparat mitään saa, jos itse ei mitään hanki ja käskee kääntyä isän puoleen. Mainittakoon ettei kyseinen lähiäiti ole maksanut kuukausirahaa teinille useampaan kuukauteen, tähän "rangaistukseen" lapsi ei kuitenkaan ole saanut mitään perustelua.



Ehkäpä ostan jouluna niille joko läppärin, wiin tai molemmat. Ja ne eivät jää meille vaan päätyvät lasten jatkuvaan käyttöön niiden omaan kotiin. Meillä pelataan enemmänkin seurapelejä ja puuhataan ulkona.

meille on kouluikäisille hankittu läppäri (tosin käytetty) ja pelikonsoleita. Tosin nämä pysyvät AINA isän asunnolla, samoin kaikki muutkin hankinnat.

Just tämän takia aion pysyä naimisissa mieheni kanssa ainakin siihen saakka nuorimmainen on 18, vaikka kuinka välillä ottas päähän, on sopu haettava, jottei tarvi ruveta tappelemaan lasten tarvikkeiden ostamisesta...

Olin kyllä ajatellut että lapset saisivat ne hankitut tavarat osaksi arkea sinne omaan kotiinsa. Meillä minun pleikkarini on näemmä nykyään heudän. Mitä iloa olisi omasta läppäristä jos sitä saisi käyttää vain viikonlopun tai kaksi kuukaudessa.



Minä tai miehenihän emme sille mahda minkään että lasten äiti on heittäytynyt tuollaiseksi. Mitä lapset pyytävätkään, vastaus on pyytäkää isältänne. Nainen kuvittelee että isällään on nyt uudessa suhteessa enemmän rahaa käytettävissä. Se, joka ne läppärit tms ostaisi, olisin minä. Lupa pitäisi tietysti kysyä ensin lasten isältä, vaikka tuskin oma läppäri on kovin haitallinen lapselle.

näin teoreettisesti ajatellaan (ei mitään hajua uusperhejutuista) oma talous ei siihen kaatuisi, niin saattaisin halvan läppärin ostaakin koska se olisi teinille tosi tosi tärkeä juttu. Pelikonsolinkin voisin ostaa, mutta se kyllä olisi sitten vaan siellä isän luona.



Ja jos olisin "ihan uusi" naisystävä, en varmaan ostaisi yhtään mitään ennen kuin suhde lasten isän kanssa olisi vankalla pohjalla - ei rahan vuoksi, vaan siksi että toivoisin lasten oppivan pitämään minusta ainakin ensin vain ihan oman itseni vuoksi.



Jos tuolla rahalla olisi muutakin tärkeämpää käyttöä, niin en ostaisi.

Jos nyt ns. nyxän kannalta ajatellaan niin tottakai sillä rahalla olisi tärkeämpää käyttöä, toisen lapset kun eivät ole omia eikä siten niin lähellä sydäntä. Kaksi läppäriä tekee sen 800, jolla pääsisi itse matkalle tms. Kyse on lasten parhaan ajattelemisesta. Kuinka merkittävää teineille oma kone on? Onko sen ikäisten keskuudessa noloa jos ei ole omaa konetta tai ylipäätään mitään.

Voisin hyvin ostaakin, mutta mitkä on täydet elarit? 150 euroa? Miten se meneekin aina näin, että lähi saa 150 euroa elareina ja 148 euroa lapsilisiä, mutta sen pitäisi riittää ostaa oma huone, fillari, harrastukset, ruuat, vaatteet, synttärilahjat kavereille, sälää ja tilpehööriä, Linnanmäet ja matkat. Lähi maksaa lapsesta monin verroin enemmän kuin etä. Ja etä saa kilarit jostain polkupyörästä. Ehkä äidillä ei vaan ole rahaa kaikkeen.



Netissä on niin paljon p*skaa, että oman koneen lapseni tulee saamaan vasta todella isona, enkä yhtään ilahtuisi jos saisi sen lahjaksi.

lapsen etua pitäisi ajatella ennen kaikkea ja minusta kuulosti hyvältä, että fillari tuli hankittua. Mutta ihan samasta syystä pitäisin tiukkaa linjaa läppärin, pelikonsolin yms. suhteen. Meillä asuu miehen teinityttö (ei ole yhteyksissä äitiinsä lainkaan) eikä hänellä ole läppäriä lainkaan. Käyttää tätä samaista masiinaa mitä me muutkin. Eikä meidän alakouluikäisellä yhteisellä lapsella ole edes omaa kännykkää, kun ei sitä tarvi. No sen ehkä voisi hankkiakin joskus, mutta ainakin toistaiseksi "lapsi syrjäytyy, jos sillä ei ole uusinta tekniikkaa huone täynnä" -mantra ei ole osunut.

Meillä on 8v ja 9v lapsilla omat iPadit, läppäriä ei kannattanut tuon ikäisille ostaa.

sillä kun miehestäni aika jättää, minun täytyy ostaa hänen lapsensa ulos tästä asunnosta, eli laitan joka pennin(tonnin) säästöön.

No niitä elareita mies maksaa kaksi hunttia per kersa. Ja lapset asuvat äitinsä kanssa hyvin edullisessa vuokraslummissa.



No entäs onko 1-3 luokkalaiselle rasavillille pojalle oma läppäri liian riski hankinta? Eli onko todennäköistä että hajottaa tai hukkaa sen kuten kännykät? Onko pakko kysyä lähivanhemman lupa hankintaan? Eikö isän sana riitä? Voiko äiti estää muiden sukulaisten lahjat? Tai voiko ottaa sitten koneet pois lapsilta, sehän olisi kauhea pettymys tietysti lapsille.

vaikka synttäri tai joululahjaksi. Mutta miksi isä ei osta? Eikö hänelläkään ole rahaa? Ymmärrän sen ettei lähivanhemmalla ole rahaa, joska yleensä elarit, lapsilisät ja ei riitä edes puoleenkaan asumis ja peruskuluista. Silloin jää pyörät, läppärit, pelikonsolit yms turhat pois.

No niitä elareita mies maksaa kaksi hunttia per kersa. Ja lapset asuvat äitinsä kanssa hyvin edullisessa vuokraslummissa. No entäs onko 1-3 luokkalaiselle rasavillille pojalle oma läppäri liian riski hankinta? Eli onko todennäköistä että hajottaa tai hukkaa sen kuten kännykät? Onko pakko kysyä lähivanhemman lupa hankintaan? Eikö isän sana riitä? Voiko äiti estää muiden sukulaisten lahjat? Tai voiko ottaa sitten koneet pois lapsilta, sehän olisi kauhea pettymys tietysti lapsille.

ja nyt kirjoitat 1-3 luokkalaisesta. Teini varmasti tarviseekin oman lääpärin, mutta ei ehkä kuitenkaan 1-3 luokkalainen. Heille voisi riittää yhteinenkin? Pelikone varmasti olisikin mieluisampia lapsille. Ostaisin sen heille joululahjaksi. Eikä tarvitse kysyä lähivanhemma lupaa lahjoihin. Ihan yhdessä lapsen isän kanssa voit tehdä päätöksen.

Isällä ei ole mitään mahdollisuutta ostaa itse, rahat kovin tiukalla avioliiton aikana otettujen velkojen takia. Silloin osti Ihan Kaiken eli elätti työmiehenä perheensä kokonaan ja vaimo sai palkallaan tehdä mitä halusi. Lasten harrastuksiinkin on otettu velkaa, jota edelleen mies maksaa. Tämä saa sydämeni sulamaan ja haluaisin niin hankkia jotain "spessua" extraa lapsille, sellaista mitä he eivät ikinä tule omilta vanhemmiltaan saamaan.

voit ostaa. Mitään (moraalistakaan) velvollisuutta sinulla ei ole.

Niin toinen on teini-ikäinen ja toinen alakoulussa. Yhteistä konetta en osta, sen verran paljon lapset tappelevat ettei mitään sellaista käytöstä lisäävää tule. Ja isompihan käyttäisi läppäriä enemmän ja omisi sen itselleen. Pienempi on koko ikänsä ollut isomman varjossa ja ansaitsisi jotain ihan omaa.

olen siis neljän lapsen (lähi)äiti, lapsista isoimmat ovat nyt neljännellä ja toisella koulussa. Enkä tosiaan osaisi arvostaa, jos näiden isä (tai hänen uusi puoliskonsa) hankkisi näille omat (tai edes yhteiset) läppärit.



Nämäkään lapset eivät kotona saa mitään hemmottelua, pakolliset tarvikkeet hankitaan (vaatteista urheilukamppeisiin, pitäen sisällään pyörät yms.), mutta kaikki "spessu" jätetään välistä. Haluamisensa lapset voivat saada synttäreinä/jouluna tai sitten tosiaan voivat jutella isälleen.



En silti hyväksyisi esim läppäreitä tänne noin vain, koska meillä koneen käyttöä valvotaan ja sen kanssa noudatetaan tiettyjä sääntöjä. En myöskään halua tänne pelikonsoleita tms. yhteisiin tiloihin pyörimään. (Jos ne konsolit on pakko hankkia, niin käsikonsolit edes!) Mielestäni minulla on täysi oikeus päättää mitä tekniikkaa kodistani löytyy ja kuinka paljon ja opettaa lapset arvostamaan jotain muuta kuin ruudun edessä vietettyä aikaa. Vanhemmuus ei voi toimia yhdessä, jos kasvatuksesta ollaan eri linjoilla ihan näin perusasioiden osalta.



Mikäli edelleen haluat lapsille hankkia tuon tason lahjoja, harkitsisit edes niiden antamista synttäreinä tai jouluna.

Eronneidenkin vanhempien pitää yhdessä pystyä sopimaan lapsiin liittyvistä pelisäännöistä.

Tässä kohtaa mielestäni lähiäiti toimii väärin, jos sanoo vain, että "pyytäkää isältänne". Silloinhan lähiäiti heittää pallon sille isälle ja isä saa ostaa vaikka kuun taivaalta, jos näin haluaa. Siis jos isän uusi puoliso haluaa lapsia ilahduttaa, ei tarvitse "pyytää lupaa" kuin siltä isältä. Äitihän ei ole asiaan ollut halukas ottamaan kantaa, tai on itseasiassa epäsuorasti antanut luvan hankkia ne värkit, jos isä siihen suostuu.



Fiksu lähiäiti soittaisi suoraan lapsien isälle ja neuvottelisi asiasta... juurikin esim niin, että "itsellä ei nyt just rahatilanne salli tällaisia hankintoja, mutta jos vaikka...". Fiksu lähiäiti myös sanoisi lasten isälle, jos ei halua "ylimääräistä elektroniikkaa" kotiinsa. Ei sillä etävanhemmalla ole kristallipalloa, josta katsoa, mikä lapsen lähivanhemmalle sopii ja mikä ei.

Olen kyllä sitäkin mieltä, ettei ala-asteikäiset nyt ehkä omia läppäreitä tarvii. Taidan olla vanhanaikainen...



Vihaan tuollaista "puhu isällesi / äidillesi" pallottelua. On se nyt kumma, että lapset joutuu pelinappuloiksi.



Jajuu, minä olen itse "lähiäiti"... mutta mulla ainakin on ihan toimiva puhelin, jolla soittaa lapsien isälle ja sopia isommista hankinnoista ja muistakin lapsiin liittyvistä jutuista.

olen siis neljän lapsen (lähi)äiti, lapsista isoimmat ovat nyt neljännellä ja toisella koulussa. Enkä tosiaan osaisi arvostaa, jos näiden isä (tai hänen uusi puoliskonsa) hankkisi näille omat (tai edes yhteiset) läppärit. Nämäkään lapset eivät kotona saa mitään hemmottelua, pakolliset tarvikkeet hankitaan (vaatteista urheilukamppeisiin, pitäen sisällään pyörät yms.), mutta kaikki "spessu" jätetään välistä. Haluamisensa lapset voivat saada synttäreinä/jouluna tai sitten tosiaan voivat jutella isälleen. En silti hyväksyisi esim läppäreitä tänne noin vain, koska meillä koneen käyttöä valvotaan ja sen kanssa noudatetaan tiettyjä sääntöjä. En myöskään halua tänne pelikonsoleita tms. yhteisiin tiloihin pyörimään. (Jos ne konsolit on pakko hankkia, niin käsikonsolit edes!) Mielestäni minulla on täysi oikeus päättää mitä tekniikkaa kodistani löytyy ja kuinka paljon ja opettaa lapset arvostamaan jotain muuta kuin ruudun edessä vietettyä aikaa. Vanhemmuus ei voi toimia yhdessä, jos kasvatuksesta ollaan eri linjoilla ihan näin perusasioiden osalta. Mikäli edelleen haluat lapsille hankkia tuon tason lahjoja, harkitsisit edes niiden antamista synttäreinä tai jouluna.

lähtöisin ja suoraan pahuuden ylistystä, toista se oli meitin aikana kun leikittiin käpylehmillä eikä alettu mihinkään hullutuksiin! Nih!

olen siis neljän lapsen (lähi)äiti, lapsista isoimmat ovat nyt neljännellä ja toisella koulussa. Enkä tosiaan osaisi arvostaa, jos näiden isä (tai hänen uusi puoliskonsa) hankkisi näille omat (tai edes yhteiset) läppärit. Nämäkään lapset eivät kotona saa mitään hemmottelua, pakolliset tarvikkeet hankitaan (vaatteista urheilukamppeisiin, pitäen sisällään pyörät yms.), mutta kaikki "spessu" jätetään välistä. Haluamisensa lapset voivat saada synttäreinä/jouluna tai sitten tosiaan voivat jutella isälleen. En silti hyväksyisi esim läppäreitä tänne noin vain, koska meillä koneen käyttöä valvotaan ja sen kanssa noudatetaan tiettyjä sääntöjä. En myöskään halua tänne pelikonsoleita tms. yhteisiin tiloihin pyörimään. (Jos ne konsolit on pakko hankkia, niin käsikonsolit edes!) Mielestäni minulla on täysi oikeus päättää mitä tekniikkaa kodistani löytyy ja kuinka paljon ja opettaa lapset arvostamaan jotain muuta kuin ruudun edessä vietettyä aikaa. Vanhemmuus ei voi toimia yhdessä, jos kasvatuksesta ollaan eri linjoilla ihan näin perusasioiden osalta. Mikäli edelleen haluat lapsille hankkia tuon tason lahjoja, harkitsisit edes niiden antamista synttäreinä tai jouluna.

ei varmaan tartte sulta kysellä lupia siihen. Ihme nihilisti asenne, jos ei lapsellle mitään spesiaalia voi laittaa.