Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, ennen kuin hajoan meidän perheen öihin!
26.07.2012 |
Lapset 1v10kk ja 4v. Nukutetaan iltaisin omiin huoneisiinsa. Välillä pienempi nukkunut aamukuuten omassa huoneessa, sitten itkenyt viereen/tai halunnut herätä, mutta nyt taas heräilee useamman kerran yössä ja itkee viereen.
Välillä rauhoitan omaan sänkyyn, välillä vaatii vaan viereen enkä jaksa, otan viereen.
Isompi tulee JOKA IKINEN yö meidän väliin ja on siinä tosi levoton, mä heräilen jatkuvasti sen takia kun potkii ja sählää siinä. Ollut ikänsä hyvin rauhaton nukkuja, vilkas ja toisaalta arka, nyt huomaa että näkee unia ja jännittelee asioita niin sählää öisinkin ja tulee mun päälle ja mitä milloinkin.
Lopputuloksena meillä on neljä ihmistä makkarissa eikä kukaan (no ehkä mies..) saa nukkua rauhassa. Välillä teimme niin että mies nukkui isomman huoneessa patjalla, jotta isompi olisi pysynyt siellä, mutta lapsi tuli sitkeästi meidän viereen ja isänsä kuorsasi lattialla heräämättä lapsen yökulkemiseen. Viime yönä käskin lapsen takaisin omaan huoneeseen kun tuli viereen, kauhea paniikki-itku päälle että pelottaa nukkua yksin ja äänet jännittää, en nuku yksin. Jos minä menen patjalle hänen huoneeseensa, tulee viereen ja taas mulla rauhaton nukkua kun pyörii siinä. Jos menen sohvalle, lapsi tulee etsimään missä olen...
Kahtena aamuna olen noussut buranan ja kahvin voimalla ja niin raivoa täynnä, kun ei mitään yörauhaa!! Mies ei herää pienemmän huutoihin ja pelkään että lapsi tippuu pinnasängystä jos jätän isänsä vastuulle, joten kumpikin lapsi on mun huolehdittavana ja tämä on jo kammottavaa, olen väsynyt :( Auttakaa!
Kommentit (48)
Tuon ikäiset lapset ovat äidissä kiinni. Äiti on heille maailman tärkein asia, tuki ja turva ja kaikkivoipainen rakkaus. Ja niin sen kuuluukin olla!
Ihminen on laumaeläin. Lauma haluaa pysyä yhdessä ja lauman jäsenet saavat toisistaan turvaa. Jos pieniä lapsia pelottaa yöllä ja he itkevät ja hakeutuvat vanhempiensa luokse, niin on todella julmaa yöstä toiseen tapella asiasta ja pakottaa lapset yksin omiin huoneisiinsa itkemään ja pelkäämään.
Ap.Tehkää yksi iso sänky- tai patjaratkaisu ja nukkukaa samassa pedissä koko perhe. Kaikki nukkuvat. Lapsilla on turvallinen olo. Ja ennen kaikkea sinä saat nukuttua ja levättyä!
Vauvan pinnasängyn voi laittaa laita alhaalla kiinni omaan sänkyysi. Vanhempi lapsi voi nukkua patjalla lattialla. Tai heivaatte sängyn ja pistätte lattian täyteen patjoja. Tai ostatte toisen sängyn teidän sänkynne viereen.
Ratkaisu ongelmaan on näin helppo!
Tsemppiä! Itse olen kaikki kolme lastani nukuttanut perhepedissä, ihan vastasyntyneestä alkaen. Olen niin mukavuudenhaluinen, että olen aina pyrkinyt maksimoimaan mahdollisuudet omaa nukkumistani ajatellen. Suosittelen lämpimästi.
Myös vanhempien seksielämä piristyy, kun saa levätä eikä tarvitse tapella.
Niin nämä ovat äiskässä kiinni, mistähän se johtuu? Kuitenkin mies on hoitanut lapsia, minä olen käynyt säännöllisesti urheilemassa ja välillä lapset ovat olleet isovanhemmilla yötä useammankin yön peräkkäin. Hyvin mennyt sielläkin, mutta mummokin todennut että etenkin isompi on tosi levoton nukkuja. Hakee sitten mummosta sitä samaa mitä kotona yöllä minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että suomalaiset lapset kasvavat kieroon ja joutuvat murrosikäisistä alkaen syömään psyykelääkkeitä. Niin surullista.
Se kaikki että lasta pelottaa valot, äänet on vaan ja ainoastaan sitä että niillä tekosyillä äiti ottaa viereen!
Mitä sitten jos lapsi putoaa pedistä tai kävelee yöllä kotonaan (nehän tekee sitä kokoajan)?
Tuo on asia joka pitää vaan kasvattaa. Ja te ette tee sitä "vaikka kokeilette kaikkea" se on pitkäjänteisesti jotain tapaa. Viette takaisin sänkyyn ettekä puhu lapselle. Sillä te vaan ruokitte lapsen ongelmaa kun se kiljuu aina vaan kovempaa jotain "valot pelottaa" Mitä hittoa?
Onko sun lapsi lepakko vai miksi se valoa pelkää?
Hankkikaa yövalo vai oletko sä puhunut että hommataan sulle lamppu johon lapsi kiljuu että se pelottaa? Tälläseenkö te menette?Oikeasti: lapselle opetetaan että jokaisella on oma mukava peti jossa on kiva nukkua. Isi ei kuorsaa vieressä ja äiti ei hikoile.
Lapsi pysyy sängyssään ja nukutat olemalla vieressä, kun se alkaa tottumaan ideaan ettei pääse ylös niin sitten vanhempi alkaa nukuttamaan kauempana olemalla, ja joskus pääset siihen että viet ja lapsi nukahtaa yksinään.Mutta nyt te unohdatte noi lapsen tekosyyt.
Korkeintaan voitte rakentaa sängyn alle jonkun mörköansan ja siinä se.Mutta ei mitään viritelmiä lattialle isää varten tai oteta viereen ennenkö lapsi pystyy jäämään sänkyynsä nukkumaan toisena yönä.
Tarroilla voi ottaa merkinnän hyvin menneestä yöstä ja kun on vaikka 3 tarraa saatuna niin palkinnoksi viet lapsen uimaan, torille, lemppari leikkipuistoon jne.
Mutta kyllä se lapsi (ja pienempi) nyt pois tosta tavasta.
Teidän lapsi pystyy nukkumaan omassa pedissään ja se käyttää teitä vaan hyväkseen.
Nyt tosin siitä on tehty kynnyskysymyskin ja lapsi varmasti ahdistuu kun ei saa mitä tahtoo.Rajoja ja rakkautta, molempia lapselle! Hyvä tavaton.
meillä on siirretty heti, kun ovat kiivenneet pois pinniksestä (noin vuoden iässä) ja se on auttanut. Toisekseen suosittelisin mtyös, että lapset samaan huoneeseen, meillä kanssa ovat halunneet mielummin niin kuin yksin olla.
Se kaikki että lasta pelottaa valot, äänet on vaan ja ainoastaan sitä että niillä tekosyillä äiti ottaa viereen!
Mitä sitten jos lapsi putoaa pedistä tai kävelee yöllä kotonaan (nehän tekee sitä kokoajan)?
Tuo on asia joka pitää vaan kasvattaa. Ja te ette tee sitä "vaikka kokeilette kaikkea" se on pitkäjänteisesti jotain tapaa. Viette takaisin sänkyyn ettekä puhu lapselle. Sillä te vaan ruokitte lapsen ongelmaa kun se kiljuu aina vaan kovempaa jotain "valot pelottaa" Mitä hittoa?
Onko sun lapsi lepakko vai miksi se valoa pelkää?
Hankkikaa yövalo vai oletko sä puhunut että hommataan sulle lamppu johon lapsi kiljuu että se pelottaa? Tälläseenkö te menette?Oikeasti: lapselle opetetaan että jokaisella on oma mukava peti jossa on kiva nukkua. Isi ei kuorsaa vieressä ja äiti ei hikoile.
Lapsi pysyy sängyssään ja nukutat olemalla vieressä, kun se alkaa tottumaan ideaan ettei pääse ylös niin sitten vanhempi alkaa nukuttamaan kauempana olemalla, ja joskus pääset siihen että viet ja lapsi nukahtaa yksinään.Mutta nyt te unohdatte noi lapsen tekosyyt.
Korkeintaan voitte rakentaa sängyn alle jonkun mörköansan ja siinä se.Mutta ei mitään viritelmiä lattialle isää varten tai oteta viereen ennenkö lapsi pystyy jäämään sänkyynsä nukkumaan toisena yönä.
Tarroilla voi ottaa merkinnän hyvin menneestä yöstä ja kun on vaikka 3 tarraa saatuna niin palkinnoksi viet lapsen uimaan, torille, lemppari leikkipuistoon jne.
Mutta kyllä se lapsi (ja pienempi) nyt pois tosta tavasta.
Teidän lapsi pystyy nukkumaan omassa pedissään ja se käyttää teitä vaan hyväkseen.
Nyt tosin siitä on tehty kynnyskysymyskin ja lapsi varmasti ahdistuu kun ei saa mitä tahtoo.Rajoja ja rakkautta, molempia lapselle! Hyvä tavaton.
Ja lapset on myös yksilöitä. Kadehdin äitejä, joiden taaperot nukkuivat 12h heräämättä. Ei vaan meillä.
Ap: sille vanhemmalle oma patja teidän makkarin lattialle ja lupa jukkuanvain siinä, ei vanhempien sängyssä
Ja onko unikoulu nykyään joku normi, joka jokaisen tulee suorittaa?
Teillä taitaa olla luonteeltaan sellainen lapsi, jonka kanssa tuo systeemi sujuu hyvin. Johtuu lapsesta, ei siitä mitä te teette. Seuraava lapsi voikin olla temperamentiltaan ja nukkumisiltaan ihan toinen.
t. äiti, jonka ensimmäinen lapsi oli erittäin haastava nukkuja, toinen lapsi nukahti itsekseen heti kun hänet sänkyyn pisti ja kolmas lapsi piti nukuttaa valjailla rattaisiin sidottuna, kun kiipesi pinnasängystäänkin pois 5 kk:n ikäisestä lähtien.
En osaa sanoa mitä tuossa pisteessä sitten enää osaisin tehdä. Meillä lapsi on syönyt öisin muutaman kuukauden ikään asti. Sen jälkeen on nukkunut rauhassa viereisessä huoneessa ja herää melkein kellontarkkaan seitsemältä. Sain englantilaiselta ystävältäni vinkin miten siellä monet perheet hoitavat nämä nukkumisrumbat ja päätin kokeilla. En todellakaan halua päätyä siihen pisteeseen, että nukutaan perhepedissä tai juostaan vaihtoehtoisesti tunnin välein tainnuttamassa toista takaisin omana sänkyynsä. Siksi kokeiltiin.
Yösyöminen lopetetaan muutaman kuukauden jälkeen ja sen jälkeen lapsi viettää yönsä omassa huoneessaan omassa sängyssä. Huoneeseen ei mennä, vaikka ääntä kuuluisikin. Meillä heräsi itkeskelemään 2 ensimmäisenä yönä useamman kerran ja kolmantena yönä kitisi vielä. Emme menneet huoneeseen, vaikka kyllähän se pahaa teki kuunnella sitä uikutusta. Kuitenkin, neljäntenä yönä nukkui aamuun asti (tai oli ehkä hereillä hetkittäin, mutta ei itkenyt?). Näin on jatkunut nyt 1,5 vuotta. Aamulla lapsi joko nukkuu kun kurkkaan seiskalta huoneeseen jolloin sitten silittelen hereille, tai sitten häärää sängyssä hiljakseen omiaan tai istuu hymyillen odottamassa. On aina virkeä ja hyväntuulinen. Ei herää itkien kun tietää, että varmasti tullaan hänet hakemaan. Tietysti vaatii itseltä siinä mielessä kurinalaisuutta,että tosiaan aina samaan aikaan haetaan sängystä jotta oppii luottamaan siihen, halitaan ja pusutellaan. Joskus mennään heti aamupalalle ja joskus otan meidän sänkyyn vielä seurustelemaan ja pötköttämään.
Suosittelen kokeilemaan ja sinnikkäästi jatkamaan, vaikka muutamana yönä olisikin itkua. Samat itkut kuitenkin jossain kohtaa tulisi unikoulun kanssa vastaan ja silloin on huomattavasti vaikeampaa päästä eroon jo opituista unitavoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Jos pienempi siis pääsee pinniksestä kiipeämällä pois, on ehdottomasti aika luopua pinniksestä. Se ei luonnollisestikaan ole turvallinen paikka. Voisiko siitä siis ottaa kokonaan toisen laidan pois vai vaihtaisitteko jo isojen sänkyyn?
-Minä en kysyisi mieheltä lupaa tuoda lapsia makuuhuoneeseen. Jos mies saa nukuttua ja minä en, ei miehellä ole sanavaltaa siihen miten minä yöuneni parannan. "Lapsilla on omat huoneet ja sillä selvä" on maailman miehisin ja samalla idioottimaisin syy. Ja helppoahan se on siinä pitäytyä, jos se ei itseä häiritse.
-Lapset voisi todella koettaa nukuttaa samaan huoneeseen keskenään, en muutenkaan laittaisi vielä noin pieniä (molempia) yksin huoneisiinsa. Haluathan sinäkin nukkua jonkun vieressä, miks siis pienen lapsen tulee pärjätä yksin?
-Älkää vaatiko lapsilta liian paljon liian pieninä, nyt reilusti kilometrikaupalla takapakkia ja teette tästä kehitysvaiheesta öineen siedettävän ja siirrytte eteenpäin taas joskus. Niin kun joku sanoi, kyllä ne jo 4v ja 6v:nä voi alkaa kaipaamaan omia huoneitaan.
siihen ei muita mahdu. Jos lapsilla yöllä joku hätä, saavat mennä miehen viereen parisänkyyn. Näin meillä nukkuvat kaikki, koska mies ei herää lapsen potkuihin, minun viereeni ei mahdu ketään ja jos lapsi minua etsii niin komennan isin viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset samaan huoneeseen. Pienemmälle lastensänky, pois pinniksestä. Sängyt vierekkäin lapsille. Yövalo. Selvät iltarutiinit. Noin viikko teidän pitää sinnitellä, sovituista säännöistä ei livetä nukkumaan vanhempien huoneeseen. Hellästi palautatte hiippailijat omaan huoneeseen nukkumaan, ei turhia höpinöitä eikä roikuta lasten sänkyjen vieressä, ei patjoja lattioille. Palkitseminen voi toimia isommalle: esim. tarra jokaisesta hyvin menneestä yöstä.
Tsemppiä! Been there, done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietää kuinka korkealla patja on? Miten selkä voi tulla kipeämmäksi jos nukkuu maalemmalla? Nyt vaan äijä patjalle nukkumaan ja nukut lasten kanssa teidän sängyssä.
tunne-elämän omaava vanhempi. Tunne-elämältään häiriintyneet laittavat lapset pärjäämään omiin huoneisiinsa jo muutaman viikon tai kuukauden ikäisenä. Kyllä lapset sopeutuu, pakkohan se on sopeutua jos lapsen tarpeisiin ei vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunne-elämän omaava vanhempi. Tunne-elämältään häiriintyneet laittavat lapset pärjäämään omiin huoneisiinsa jo muutaman viikon tai kuukauden ikäisenä. Kyllä lapset sopeutuu, pakkohan se on sopeutua jos lapsen tarpeisiin ei vastata.
lapsen sänky meidän makkariin.
Näin toimii normaalin tunne-elämän omaava vanhempi. Tunne-elämältään häiriintyneet laittavat lapset pärjäämään omiin huoneisiinsa jo muutaman viikon tai kuukauden ikäisenä. Kyllä lapset sopeutuu, pakkohan se on sopeutua jos lapsen tarpeisiin ei vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole koskaan ymmärtänyt miksi pienten pitää nukkua yksin omissa huoneissa? Meillä myös 4 v liikkui öisin mutta loppui siihen kun sänky siirrettin 10 v huoneeseen. Siellä nukkuvat aamuun asti omissa sängyissään. Kuka haluaisi yksin nukkua? Ei nyt ainakaan aikuisten ihmisten tarvi vierekkäin nukkua, tärkeämpää se on lapsille.
on ollut aina patja lattialla yövaeltelijoita varten. En voi käsittää sitä, miksi lapsen tarvisi pärjätä yöllä yksin mahdollisten pelkojensa takia. Lapsethan näkevät monesti pahoja tai jännittäviä unia, jotka häiritsevät uudelleen nukahtamista. On lapsen kiusaamista, jos hän ei saa vanhempiensa turvaa tarvittaessa - oli se sitten yöaikaan tai muulloin.
Meillä on 8 lasta ja jokainen heistä on kulkenut yöllä viereemme nukkumaan. Ei toki yhtäaikaa, kasvaessaan ovat oppineet nukkumaan sängyissään koko yön. Tällä hetkellä meillä on 3 vaeltajaa. Osa tulee patjalle nukkumaan, osa viereen, enkä useimmiten edes huomaa viereen tulijaa. Välillä on levotonta, ja väsyttää, mutta olen ajatellut, että tämä on ohimenevää.
Neuvoni siis on, että ota lapsi lähellesi yöllä, jos hän kaipaa turvaa. Toivottavasti löydätte teille sopivan nukkumajärjestyksen niin että saat itsekin nukuttua kunnolla!
Mies ihan tahallaan nukkuu sikeästi.
Tuollainen piittaamattomuus ap:n tunteista, ero kannattaa ottaa heti eikä vasta myöhemmin.
Turvalliseen lapsuuteen kuuluu, että lapsi voi valintansa mukaan tulla syliin 24/7. Kyllä se sitten helpottaa, jos lapset muuttavat pois kotoa.
kaikki nyt puoli vuotta esim samassa huoneessa, jos sinne vaan sänkyjä mahtuu...
Sitten olen meinannut niin että nukkuisin patjalla pienemmän huoneessa, mutta sekään ei auta isomman lapsen yörauhoittumiseen: hän menee alkuyöstä omasta sängystään meidän viereen ja siellä sitten nukkuvat miehen kanssa yhdessä, mies ei herää tai jos herää ei jaksa kantaa isompaa omaan sänkyynsä takaisin. Mä haluaisin saada tuon nelivuotiaan oppimaan omaan sänkyynsä eikä niin että minä nukun lattialla ja rauhoittelen siinä pienempää samalla, sekään ei pidemmän päälle pelasta tätä tilannetta eikä anna mulle kunnon yöunia.
pientä palkitsemista siitä jos herääkin omasta sängystään aamulla (tai siitä ettei tule lainkaan herättämään aikuisia). Ei mitään minkä takia pysyy sängyssä vaikka kuinka pelottaa, mutta jotain pientä joka on kuitenkin sen verran kiva juttu, että yrittää ainakin. Tuo voi olla tapakin, että herää tiettyyn aikaan ja tassuttelee sitten viereen.
Se kaikki että lasta pelottaa valot, äänet on vaan ja ainoastaan sitä että niillä tekosyillä äiti ottaa viereen!
Mitä sitten jos lapsi putoaa pedistä tai kävelee yöllä kotonaan (nehän tekee sitä kokoajan)?
Tuo on asia joka pitää vaan kasvattaa. Ja te ette tee sitä "vaikka kokeilette kaikkea" se on pitkäjänteisesti jotain tapaa. Viette takaisin sänkyyn ettekä puhu lapselle. Sillä te vaan ruokitte lapsen ongelmaa kun se kiljuu aina vaan kovempaa jotain "valot pelottaa" Mitä hittoa?
Onko sun lapsi lepakko vai miksi se valoa pelkää?
Hankkikaa yövalo vai oletko sä puhunut että hommataan sulle lamppu johon lapsi kiljuu että se pelottaa? Tälläseenkö te menette?
Oikeasti: lapselle opetetaan että jokaisella on oma mukava peti jossa on kiva nukkua. Isi ei kuorsaa vieressä ja äiti ei hikoile.
Lapsi pysyy sängyssään ja nukutat olemalla vieressä, kun se alkaa tottumaan ideaan ettei pääse ylös niin sitten vanhempi alkaa nukuttamaan kauempana olemalla, ja joskus pääset siihen että viet ja lapsi nukahtaa yksinään.
Mutta nyt te unohdatte noi lapsen tekosyyt.
Korkeintaan voitte rakentaa sängyn alle jonkun mörköansan ja siinä se.
Mutta ei mitään viritelmiä lattialle isää varten tai oteta viereen ennenkö lapsi pystyy jäämään sänkyynsä nukkumaan toisena yönä.
Tarroilla voi ottaa merkinnän hyvin menneestä yöstä ja kun on vaikka 3 tarraa saatuna niin palkinnoksi viet lapsen uimaan, torille, lemppari leikkipuistoon jne.
Mutta kyllä se lapsi (ja pienempi) nyt pois tosta tavasta.
Teidän lapsi pystyy nukkumaan omassa pedissään ja se käyttää teitä vaan hyväkseen.
Nyt tosin siitä on tehty kynnyskysymyskin ja lapsi varmasti ahdistuu kun ei saa mitä tahtoo.
Rajoja ja rakkautta, molempia lapselle! Hyvä tavaton.