Kokemuksia kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä?
Sain juuri tietää, että perheenjäseneni on saanut diagnoosin. Emme ole enää vuosiin asuneet saman katon alla ja tapaamme hyvin harvoin hänen "hankalan" elämäntyylinsä takia. En osannut odottaa diagnoosia, mutta se tuntuu selittävän paljon.
Onko jollakin teistä kokemusta tällaisesta läheisestä? Miten diagnoosin jälkeen on elämä jatkunut?
Kommentit (3)
Tähän on vain mahtunut monta vuotta, jolloin hän on tehnyt hirvittävän pelottavia asioita ilman mitään selitystä. Tietyllä tavalla diagnoosi on helpotus, mutta olen edelleen sen takia hieman turta. Hänen itsetuhoinen käytöksensä on nyt ilmeisesti selitettävissä. En lopulta enää olisi uskonut hänen muuttuvan, mutta toivottavasti jokin hoito toisi takaisin sen ihmisen, joka hän aikoinaan oli.
T: Ap
sivuoireet eivät sen syömiseen kannusta. sairaudentunne ei aina ole pipoilla kohdallaan...
dg helpotti; selitti monta asiaa ja lääkkeet muuttaa nopeasti elämän paremmaksi. huom. se ihminen on edelleen se sama ihminen kuin ilman diagnoosia. pelätä ei tartte!