Milloin olet ollut lähimpänä Jumalaa?
Mikä hetki elämässäsi on ollut sellainen?
Kysymys teille, jotka uskotte Jumalaan edes jossain määrin.
Pyydän pitämään keskustelun muita kunnioittavana ja asiallisena.
Kommentit (11)
Silloin kun elämässä oli järkyttävä hetki ja hätä oli suurin. Jumala oli läsnä koko ajan niin vahvasti, että aloin uskoa. Näytti minulle asioita jotka tulisivat tapahtumaan ja niin ne tulivat. Sen jälkeen olen ollut uskossa.
Tuli ja kantoi minut läpi niin vaikean asian elämässä etten voi olla uskomatta.
Silloin kun tykinkuula pamahti pöntöön
Varmaankin silloin kun sain nuorena ekan anaaliorgasmin.
En edes usko Jumalaan, mutta Himalajan vuoristossa kun yhdellä huipulla katselin maisemia niin tuli sellainen olo että tässä on jotain suurempaakin.
Yksissä hautajaisissa pappi paasasi tulikivenkatkuisesti, ettei mukauskovilla ja näönvuoksi kirkossa kävijöillä ole mitään asiaa taivaaseen. Vapauduin samantien kirkollisverosta, ja elämäni kirkastui.
Lapsena tuntui, että oli. lähellä Jumalaa. Nyt aikuisena silloin kun rukouselämä ja Raamatun lukeminen on ollut aktiivista.. Kun on antanut Jumallle aikaa ja tilaa, niin Jumala on tullut lähelle.
Nuorena seisoin odottamassa junaa, aikaa oli reilusti ja koin, että Jumala valaisi minulle elämäni. Näin myös kaikki tummat ja pimeät (rakkaudettomat) alueet ja oivalsin rakkauden merkityksen. Tietyllä tavalla ajattelin, että Jumala valaisi koko sydämeni, jotta näkisin sen. Tein päätöksiä siinä paikassa ja olen myös elänyt niiden valintojen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena seisoin odottamassa junaa, aikaa oli reilusti ja koin, että Jumala valaisi minulle elämäni. Näin myös kaikki tummat ja pimeät (rakkaudettomat) alueet ja oivalsin rakkauden merkityksen. Tietyllä tavalla ajattelin, että Jumala valaisi koko sydämeni, jotta näkisin sen. Tein päätöksiä siinä paikassa ja olen myös elänyt niiden valintojen mukaan.
...en ole sen jälkeen kokenut, että mussa olisi jotain pimeitä alueita, joita en tunne. Ne mustatkin alueet on tullut nähdyiksi ja on siellä. Siksi en pelkää. Tiedän koko sydämeni laajuuden. Pystyn rakastamaan, vaikken kykyene kaikkeen.
olin ollut uskossa jo 10 vuotta mutta eka kerran paastosin pitemmän paaston eli 28 päivää vedellä taisun ähän ottaa mehuakin mutta rukoilin silloin yötä päivää, paaston jälkeen koin olevani hyvin lähellä Jeesusta ja ihmeitä tapahtui kadullakin esm riivatut vapautuivat ja olo oli ihana, jonkin aikaa kunnes taas kapionoin ja tuli taas paha olo ja pää meni sekaisin
niin se on tarkka jos on profeetta kuten minä
Happopäissäni tunsin yhteenkuuluvuutta kaiken kanssa ja näin suuren punaisen tulipylvään siinä huoneen keskellä. Tajusin että se on rakkaudentunteen ilmentymä ja koin että se pitää tämän kaiken koossa. Jos jumala on, niin se on yksi mieli joka syystä tai toisesta haluaa kokea itsensä subjektiivisesti kaikkien kautta.
Lapsena rukoilin paljon, ja tunsin olevani turvassa.
Sittemmin naturalismi täytti aukon.