Kun ei huvita hakea lasta hoidosta

Miltä muuten tuntuu? Onko olo muuten hyvä, masentaako, ahdistaako? Pitäisikö ehkä käydä juttelemassa jollekkin ammattiauttajalle. Ei se nyt mitään jos ei jatkuvasti tunne hirvittävää ikävää lastaan kohtaan, mutta jos lasta kohtaan ei tunne muutenkaan oikein mitään, niin ehkä ei ole kaikki ihan kohdallaan.

Miltä muuten tuntuu? Onko olo muuten hyvä, masentaako, ahdistaako? Pitäisikö ehkä käydä juttelemassa jollekkin ammattiauttajalle. Ei se nyt mitään jos ei jatkuvasti tunne hirvittävää ikävää lastaan kohtaan, mutta jos lasta kohtaan ei tunne muutenkaan oikein mitään, niin ehkä ei ole kaikki ihan kohdallaan.

mutta koen tuon lapsen jotenkin ns.taakaksi vaikka hän ihan reipas onkin,joudun olemaan paljon kaksin hänen kanssaan koska mies yrittäjä ja opiskelee lisäksi niin ytkin on mies viikon poissa kotoa.

Mutta silti sen vaan hakee. Ja seuraavana päivän uudestaan.



Kyllä se siitä, kato. Ei tarvi aina niin tunteella ajatella, pohtia motivaatioitaan. Kun vaan tekee sen, mikä on pakko.

joudun olemaan paljon kaksin hänen kanssaan koska mies yrittäjä ja opiskelee lisäksi niin ytkin on mies viikon poissa kotoa.

Kaksin olo lapsen kanssa on usein väsyttävää, mutta toisten lapsiperheiden seura auttaa usein paljon.

joudun olemaan paljon kaksin hänen kanssaan koska mies yrittäjä ja opiskelee lisäksi niin ytkin on mies viikon poissa kotoa.

Kaksin olo lapsen kanssa on usein väsyttävää, mutta toisten lapsiperheiden seura auttaa usein paljon.

ja minä myönnän tehteeni lapsen koska mies niin halusi ja ikä tuli minulla jo vastaan. Jos olisin aikoinaan tiennyt kuinka paljon joudun lapsen kanssa kaksin olemaan koska mieheni joutuu opiskelemaan toisen ammatin ja on yrittäjä en olisi alkanut koko hommaan.

ja minä myönnän tehteeni lapsen koska mies niin halusi ja ikä tuli minulla jo vastaan. Jos olisin aikoinaan tiennyt kuinka paljon joudun lapsen kanssa kaksin olemaan koska mieheni joutuu opiskelemaan toisen ammatin ja on yrittäjä en olisi alkanut koko hommaan.

Miten kukaan nainen voi kuvitella, ettei jäisi lapsen ensisijaiseksi huoltajaksi vaikka olisi kuinka perhekeskeisenkin miehen kanssa naimisissa? Mä en ikinä tekis lasta kenellekään kun en itse halua. Liian iso riski, että joutuisin yksin olemaan vastuussa. Eikä sekään vaikuta hauskalta tilanteelta, että jos ero tulee, niin kumpikaan ei haluaisi lasta. Käyköhän niin usein?

ja minä myönnän tehteeni lapsen koska mies niin halusi ja ikä tuli minulla jo vastaan. Jos olisin aikoinaan tiennyt kuinka paljon joudun lapsen kanssa kaksin olemaan koska mieheni joutuu opiskelemaan toisen ammatin ja on yrittäjä en olisi alkanut koko hommaan.

Miten kukaan nainen voi kuvitella, ettei jäisi lapsen ensisijaiseksi huoltajaksi vaikka olisi kuinka perhekeskeisenkin miehen kanssa naimisissa? Mä en ikinä tekis lasta kenellekään kun en itse halua. Liian iso riski, että joutuisin yksin olemaan vastuussa. Eikä sekään vaikuta hauskalta tilanteelta, että jos ero tulee, niin kumpikaan ei haluaisi lasta. Käyköhän niin usein?

että mies osallistuu enemmän koska en nähnyt 2v päähän jolloin hänen silloinen työnsä loppui. Ja jos meille ero tulisi niin mies aivan varmasti jäisi mielellään lähivanhemmaksi.

Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja koen häiritsevänä, kun joudun hakemaan lapsen hoidosta. Se tavallaan "keskeyttää" päiväni, enkä nyt tarkoita sitä ettenkö olisi mielelläni lapseni kanssa- kyse on enemmänkin ulos lähtemisestä, viitsimisestä ja liikkumisesta paikasta toiseen vaikkei huvittaisi. Vien aamulla ihan mielelläni, mutta nuo iltapäivät...huhheijaa.