Curling, curling, curling... ov
Oltiin kaverin kanssa hommaamassa niitten lapsille eilen kenkiä. Käytiin pari kauppaa kaupungilla läpi ja kivoja sandaaleita löytyi sitten topsportista.
Lapset (pojat 9 v. ja 8 v.) vänisivät joka asiasta! Vanhempi huuti kaverille, että "ei täältä mitään löydy, miks meidän tänne pitää tulla" jne. Äänensävy oli kuin olisi haistatellut.
Nuorempi sit sai päähänsä haluta jotkut ihan ihmeelliset sandaalit eikä niissä ollut edes kokoja. Kaveri yritti ehdottaa semmosella tuskatuneen epätoivoisella äänellä pojalle jotain järkevämpiä, niin mitä teki poika? Kahdeksanvuotias poika meni lattialle istumaan ja huutamaan!!! "VYÄÄVYÄÄVYÄÄ VYYYYÄÄÄÄ!!!" Mun oli pakko lähteä pois, kun aloin näkemään punaista ja HÄVETTI.
Kaveri vaan yritti ja yritti, hyvä ettei ite itkua vääntäny ja antoi periks pojalle. Sanoi semmosella suuttuneella äänensävyllä, että "ota sitten". :O
Jos ois ollu mun lapsi, niin oisin raahannu lapsen ulos sieltä ja maksanu samalla kassalla ne MUN parhaaksi katsomat kengät enkä enää ottaisi lapsia mukaan kauppaa. Jos ei mun hankkimat jutut kelpais, niin sit olis paljasjaloin.
Mullakin on lapsia, jotka joskus kaksivuotiaana käyttäytyivät tollain karkkihyllyn edessä...
Kommentit (2)
olisin tehnyt samoin kuin sinä lapsen kanssa.
Mistä voit tietää, mitä kaverisi sanoi ja millaisella äänensävyllä, kun juuri olit lähtenyt pois? :)
Muuten samaa mieltä, että vastenmielistä on.