Miten kieltäytyä kohteliaasti kummin hommasta?
Serkkuni saa kolmannen lapsen kohta, laskettu aika syyskuussa. Hän pyysi minua äskettäin kummiksi ja suostuin, olin sillä hetkellä hyvin iloinen ja suostuin miettimättä. Hän innostui tietenkin, sillä kahden aiemman lapsen kummiudesta kieltäydyin ja hän suuttui pahanpäiväisesti. Olemmen hyvin läheisiä, mutta jotenkin tämä kummius vaan ahdistaa. Tuntuu, että silloin pitää olla jokaisissa juhlissa, pitää muistaa lahjalla, olla esimerkkinä ymsymsyms. Kuten sanoin, olemme hyvin läheisiä, mutta silti tämä henkilökin saa minut välillä ahdistuksen partaalle ja stressaannun hänestä. Miten voin kieltäytyä TAAS kummin hommasta, suututtamatta häntä pahemmin? En haluaisi menettää välejäni häneen, sillä hän on serkkuni ja hyvä ystäväni. En haluaisi tapella hänen kanssaan sukujuhlissa tai sitten ollaan muuten vaan kiusaantuineita. Auttakaa hyvät ihmiset, onko joillekkin käynyt samoin? Tai ollut samankaltaisia tilanteita? Täällä yksi surullinen ja epätoivoinen tarvitsee apua. :(
Kommentit (14)
jos serkkus loukkaantuu kun ilmotat että joo kyllähän mä jo lupauduin mut en mä nyt sit kuitenkaan viitti. Eli olet jo ohittanut sen pisteen mistä ei enää ole paluuta. Toisaalta minä en olisi enää ruinannut kummiksi tyyppiä, joka on kahdesti siitä hommasta jo kieltäytynyt. Ette ole järin älykkäitä kumpikaan.
Se on tuplaepäkohteliasta. Miksi et voi olla omanlaisesi kummi?
Kyllä komppaan aiempaa vastaajaa.. et voi kyllä suututtamatta mitenkään enää kieltäytyä.
kohteliaasti ja loukkaamatta... Vastaus on yksinkertainen, et mitenkään, ikinä.
Pienimmin seurauksin voit selvitä, jos kerrot, että olet todella pahoillasi, mutta sinusta ei vain yksinkertaisesti ole kenenkään lapsen kummiksi, et suoriutuisi siitä, ja siksi sun pitää perua koko kummius.
sitten haluat kieltäytyä ja varmaan sen jälkeen taas suostua. Jos nyt oikeasti haluat kieltäytyä, tee se heti, että ehtivät rauhassa miettiä uuden kummin.
olen huomannut, miten hän on toiminut kahden muun lapsen kummien kanssa. Hän on arvostellut lahjoja, joita lapset ovat saaneet jos hän ei ole itse saanut vaikuttaa niiden ostoon. Lisäksi toinen serkkuni on jo toisen lapsen kummi ja hän asuu 300km päässä kummilapsestaan, käy siellä vierailemassa ehkä kerran vuodessa ja saa siitä kyllä kuullakkin. Lisäksi lasten äiti, käyttää liian usein "kummikorttia" hyväkseen; "hei, olet sentään lapseni kummi, kyllähän sinun täytyy.." jne. Hänellä oli hyvät suhteet näihin ihmisiin ennen kummiutta, eivätkä välit ole enää samanlaiset. Asun itsekin 300km päässä heistä, joten sama on ilmeisesti tiedossa minullekkin...
sitten haluat kieltäytyä ja varmaan sen jälkeen taas suostua. Jos nyt oikeasti haluat kieltäytyä, tee se heti, että ehtivät rauhassa miettiä uuden kummin.
joten +voit vain pettää lupauksesi ja syödä sanasi, jos nyt vetäydyt.
Oma on kitkerä soppasi.
Itse en pyytäisi toista kertaa, saatikka kolmatta kertaa kummiksi ihmistä joka on kerran jo kieltäytynyt! Ja miksi ihmeessä et kieltäytynyt heti kun kysyttiin?!
Itse en pyytäisi toista kertaa, saatikka kolmatta kertaa kummiksi ihmistä joka on kerran jo kieltäytynyt! Ja miksi ihmeessä et kieltäytynyt heti kun kysyttiin?!
Koska kuten sanoin, silloin ajattelin, että ehkä se ei olisikaan niin "kamala" asia ja olin tietenkin otettu, että hän vielä kysyi minua. Tiedän, ei pelkästä velvollisuuden tunteesta ja toisen tahdosta pidä pelkästään suostua...
etkä suostuessasi tiennyt, että kirkkoon kuulumaton ei voi olla kummina.
että, "tämä on ihan selvä provo!" niin kukaan ei laita kommentteja enää sen jälkeen. Ihan selvästi ne itse laittaa provoja tänne, kun muita epäilevät.
Perinteisesti kummiudesta ei ole voinut kieltäytyä, se on kunnianosoitus kummiksi valittua kohtaan. Se, että olet jo kahdesti kieltäytynyt ja nyt suostunut, tekee kieltäytymisestä nyt tyrmistyttävän epäkohteliasta. En usko että voit enää kieltäytyä myrkyttämättä välejänne täysin.
Ole kummi omalla tavallasi.