Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
25-vuotis kriisi:O
02.02.2006 |
Täytän siis tänä vuonna 25 vuotta ja kriisiä pukkaa...Asiat on kaikki tosi hyvin ja musta tuntuu, että se tässä onkin ongelmana! Olen tehnyt viime vuodet ihan sairaasti töitä, että pääsin vihdoin siihen pisteeseen, että voin tulla raskaaksi ja jäädä kotiin lapsen kanssa
.
Nyt olen sitten ihanan lapseni kanssa kotona, enkä kaipaa töihin.
Miehen kanssa on hyvä ja edellen rakastava suhde (ollaan jo oltu pari vuotta naimisissa), asutaan kivassa asunnossa, eikä rahatkaan ole niin kamalan vähissä.
En kaipaa sinkkuaikoja, enkä ns. vapautta, mutta sisällä on kalvava tunne siitä ettei mulla ole enää mitään mitä odottaa!
Haluaisimme toisen lapsen jossain vaiheessa ja tietysti on ihana seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä, mutta...siinäkö sitten kaikki mitä odottaa? Jotenkin välillä kaipaan sitä kun kaikki oli vasta edessäpäin:(
On tosi vaikea pysähtyä kun on paahtanut niin monta vuotta putkeen...
Kommentit (6)
on ammattia, eikä työpaikkaa.
Syntymäpäiväni oli kyllä kaikista pahin. Koko päivän vaan itkin. Onneksi olo alkoi helpottamaan kun pääsin kärsimästä syntymäpäiväni.
Ja me emme ole ainoita. Moni minun tuttavistani on ollut samassa mielenlamassa syntymäpäivänänsä.
Kauhulla odotan, kun eräs ystäväni täyttää 25-vuotta, hän on ollut aina tosi lamassa syntymäpäivänänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elikkä te teette nyt siitä ongelman kun kaikki on hyvin???
Koin ns. ikäkriisin jo 21- vuotiaana.. En tiedä mitä tapahtuu sitten kun täyttää 30 ;)
erikoista tulossa. Tollasia vaiheita on aika vähän, eli nauti jos on tyventä. Mulla on menossa ikäkriisi, myös, nuorin 4, ja isompien lasten ja miehen elämässä suuria muutoksia, ja ympärillä tapahtuu mitä odotomattomimpia asioita, eli olisi ihanaa jos olisi hetkikin rauhallista, ja staattista. En ole mielestäni mihinkään muuttunut, pinnaa ehkä tullut lisää, ja kuitenkin täytän 50 seuraavaksi.
Tosin itse en koe omaa tilannettana minkäänlaisena kriisinä tai oikeastaan epämukavanakaan asiana, vain uudenlaisena tunntilana joka välillä vain tuntuu hieman kummalta.
Viime vuodet elämän on täyttänyt todella ahkera opiskelu, työt, erilaiset luottamustoimet ja kodin laittaminen ja lapsettomuus.
Nyt opinnot takana, en edes keksi uusia lisäopintoja enää, työ on mielekästä ja asema hyvä, miehelläkin hyvä ja vakituinen työ, talous siis kunnossa. Luottamustoimissa olen saavuttanut sen mitä halusin (nyt voisi jo hieman hellittää silläkin rintamalla), koti on ihana ja mikä parasta; haaveesta omasta lapsesta tuli vihdoinkin totta ja tuossa sen nyt ähistelee; meidän maailman ihanin asia=) Suhde miehen kanssa voi mainiosti edelleen ja elämä tuntuu kaikinpuolin just hyvältä.
Kun elämä tähän asti on ollut erilaisia projekteja, tuntuu hassulta vain olla ja nauttia=) Mutta ihanaahan tämä on. Välillä vain tuntuu, että kaipaisi jotain uutta, jotain mitä odottaa ja suunnitella....
Taidetaan alkaa sitten vaikka rakentamaan taloa=)
Alue: Aihe vapaa
Välillä sitä miettii, että tässäkö tämä nyt oli. Nuorempana odotti vain, että tapahtuis jo se ja se ja nyt huomaa, että ei tämä niin ihmeellistä ollutkaan. Välillä on hirmuisen levoton olo, mutta toisaalta nyt tuntee välillä jotain rauhaakin, jota ei nuorena tuntenut. Ehkä paremmin kuitenkin osaa jo elää tässä hetkessä.
Lapsena luulin, että aikuisena on hyvin viisas ja elämä vain soljuu eteenpäin, nyt on vasta tajunnut, että tiedän vasta niin vähän ja mikään ei tapahdu itsestään!